Julian Spiridonovich Makarevitš | |
---|---|
Kiillottaa Juliusz Makarewicz | |
Syntymäaika | 5. toukokuuta 1872 [1] |
Syntymäpaikka | |
Kuolinpäivämäärä | 20. huhtikuuta 1955 (82-vuotiaana) |
Kuoleman paikka | |
Maa | |
Tieteellinen ala | oikeustiede ja kriminalistiikka |
Työpaikka | |
Alma mater | |
Palkinnot ja palkinnot | |
Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa |
Julian Spiridonovich Makarevitš , Juliusz Makarevitš ( puolalainen Juliusz Makarewicz ; 5. toukokuuta 1872 , Sambir - 20. huhtikuuta 1955 , Lviv ) - puolalainen ja neuvostoliittolainen juristi , kriminologi, rikosoikeuden professori ja Lvivin yliopiston rehtori , akateemikko, II Commonwealthin senaattori .
Syntyi rautatieinsinööri Spiridon Makarevitšin ja Emilia Malitskajan puolalaiseen perheeseen. Hän sai perus- (toisen) koulutuksensa Tarnowin ja Krakovan lukioissa . Vuosina 1889-1893. opiskeli Jagiellonian yliopiston oikeustieteen ja hallinnon laitoksella (tiedekunnassa) . Syksyllä 1894 hän lähti ulkomaille tekemään tieteellistä työtä Hallessa , Berliinissä ja Pariisissa . Valmistuttuaan yliopistosta (1893) ja suoritettuaan oikeustieteen tohtorin (1894) hän työskenteli Krakovan alueoikeudessa (1904 asti).
Vuodesta 1904 hän oli ylimääräinen professori Jagiellonian yliopistossa Krakovassa ja vuodesta 1907 - professori Lvivin yliopistossa (rikosoikeuden laitoksella). Hän pysyi Lvivin yliopistossa (katkouksin) elämänsä loppuun asti, huolimatta Puolan rajojen muutoksesta ja Lvivin valtion omistuksesta toisen maailmansodan jälkeen. Vuosina 1909-1912 hän oli oikeustieteellisen tiedekunnan dekaani ja apulaisdekaani ja 1923-1925. - Yliopiston rehtori.
Vuodesta 1919 hän oli kodifiointitoimikunnan jäsen, aineellisen rikosoikeuden osaston päällikkö. Vuonna 1928 hän vieraili Puolan kodifiointityön yhteydessä Yhdysvalloissa tutustumassa Yhdysvaltain rikosoikeuteen.
Vuonna 1923 hänet valittiin Puolan tiedeakatemian kirjeenvaihtajajäseneksi ja 1928 täysjäseneksi . Vuonna 1933 hänet valittiin Bostonin American Academy of Arts and Sciences -akatemian kunniajäseneksi .
Vuosina 1925–1935 (valittu vuosina 1925, 1928 ja 1933) hän oli toisen Puolan ja Liettuan liittovaltion senaattori.
Puna-armeijan miehittämän Lvovin vuonna 1939 ja yliopiston sulkemisen jälkeen häneltä riistettiin tehtävänsä ja oikeus opettaa. Lvovin Saksan miehityksen aikana hän opetti salaisessa (katakombi)yliopistossa (syksystä 1941 heinäkuuhun 1944).
Neuvostoliiton joukkojen miehittämän Lvovin uudelleen 3. tammikuuta 1945 NKVD pidätti hänet ja sijoitettiin ensin vankilaan, minkä jälkeen hänet siirrettiin valvonta- ja suodatusleirille nro 37 Krasnodoniin (Ukrainan SSR:n Luganskin alue). ), jossa hän oli yhdessä muiden puolalaisten tiedemiesten kanssa 8.9.1945 asti G.
Vapauduttuaan hän palasi Lvoviin. Vuodesta 1947 - työskenteli jälleen Lvivin yliopistossa (vuoteen 1954)
Hän kuoli 20. huhtikuuta 1955 82-vuotiaana ja haudattiin Lychakivin hautausmaalle .
Tutkinut rikosoikeuden ongelmia. Hänen ansioihinsa kuuluvat subjektiivisen (syyllisen) vastuun periaatteiden käyttöönotto, rangaistuksen yksilöinti, yleisen vaaran ottaminen rikoksen merkkinä sekä innovatiivinen lähestymistapa yllyttämiseen ja osallisuuteen. Yu. Makarevitš piti rikosoikeudellisen vastuun perusteena henkilön syyllisyyttä ja samalla hänen teonsa yleistä vaaraa. Y. Makarevitšin käsitteet sotien välisenä aikana näkyivät Tanskan rikoslaissa vuonna 1930 , Italian 1930 ja Sveitsin vuonna 1937 (N. N. Senokin mukaan).
Useiden monografioiden kirjoittaja ("Rikosoikeuden olemus" (1896), "Itävallan rikoslain ihanteellinen joukko [?]" (1897), "Johdatus rikosoikeuden filosofiaan" (1906), "Oikeusartikkelit" (1907), "Rikosoikeuden maailma" (1914), "Puolan rikosoikeus" (1919), "Rikosoikeus: vertaileva analyysi" (1924)); Puolan vuoden 1932 rikoslain yleisen osan (tunnetaan nimellä "Makarewicz-laki") ja sen kommentin kirjoittaja. Puolan rikoslaki vuonna 1932 perustui klassisten ja sosiologisten rikosoikeuden koulujen säännöksiin ja oli yksi tuon ajan edistyksellisimmistä rikoslaeista. Rikoslain sosiologisen koulukunnan vaikutuksen seurauksena vuonna 1932 Puolassa otettiin ensimmäistä kertaa käyttöön turvatoimet [2] .
Lvivin yliopiston rehtorit | |
---|---|
Joseph II:n mukaan nimetty Lvivin yliopisto A. V. Betansky (1784/85) B. Borzaga (1785/86) B. Shiverek (1786/87) V. Vreha (1787/88) J. Wimmer (1788/89) J. Ambrose (1789/90) A. Capuano (1790/91) W. Gann (1791/92) J. A. de Potochki (1792/93) D. Z. Kefil (1793/94) W. Pressen (1794/95) J. Holfeld (1795/96) Anthony (Angelovich) (1796/97) S. Grzhembsky (1797/98) B. Shiverek (1798/99) Y. Sporck (1799/1800) K. Kitsky (1800/01) B. Borzaga (1801/02) F. Masoch (1802/03) J. Zemancek (1803/04) N. Skorodinsky (1804/05) F. Kodesh (1805) Lvivin lyseo J. Ambrose (1805/06) W. Pressen (1806/07) E. Echsner (1807/08) J. N. Hoffman (1808/09) Y. Arbter (1809/10) F. d. P. Neuhauser (1810/11) J. Golfeld (1811/12) A. Zeisl (1812/13) M. A. Füger (1813/14) F. Babel von Fronsberg (1814/15) F. Kodesh (1815/16 ja 1816/17) Francis II Lvivin yliopisto A. A. Ankvich (1817/18) J. Winivarter (1818/19) F. Stecher (1819/20) J. Gütter (1820/21) M. Grinevetsky (1821/22) M. A. Füger (1822/23) P. Krausnecker (1823/24) J. Mauss (1824/25) F. K. Zakharjasevich (1825/26) F. Polberg (1826/27) F. Masoch (1827/28) N. Napadievitš (1828/29) Venedikt Levitsky (1829/30) K. Krauss (1830/31) V. Zherdinsky (1831/32) A. Kunzek (1832/33) O. Krinitsky (1833/34) J. Dobzhansky (1834/35) F. d. P. Neuhauser (1835/36) J. Stieber (1836/37) M. Barvinsky (1837/38) A. Geimberger (1838/39) F. Babel von Fronsberg (1839/40) E. Golzgetan (1840/41) Y. Gerovsky (1841/42) J. Reiner (1842/43) K. Stransky (1843/44) A. Pfeiffer (1844/45) A. Manastirsky (1845/46) F. Tuna (1846/47) B. Wagner (1847/48) C. Tangle (1848/49) S. Tichinsky (1849/50) F. Kotter (1850/51) J. Mauss (1851/52) K. Zhmigrodsky (1852/53) E. Gerbst (1853/54) I. Lemokh (1854/55) O. Krinitsky (1855/56) J. Pazdera (1856/57) A. Wacholz (1857/58) O. Krinitsky (1858/59) A. Fangor (1859/60) Grigori (Jakhimovitš) (1860/61) L. Malinovsky (1861/62) F. Rulf (1862/63) J. Holovatsky (1863/64) L. Soletsky (1864/65) E. More (1865/66) W. Kergel (1866/67) I. Delkevich (1867/68) F. Rulf (1868/69) G. Schmidt (1869/70) F. Kostek (1870/71) F. Kotter (1871/72) A. Maletsky (1872/73) A. Filjarski (1873/74) M. Kabat (1874/75) E. Cherkavsky (1875/78 ja 1876/77) Z. Venclevsky (1877/78) L. f. Bilinsky (1878/79) K. Liske (1879/80) K. Sarnicki (1880/81) L. Pentak (1881/82) B. L. Radzishevsky (1882/83) E. Rittner (1883/84) L. Kloss (1884/85) L. Zhmurko (1885/86) T. Z. Pilatus (1886/87) E. Cherkavsky (1887/88) L. Pentak (1888/89) K. Sarnicki (1889/90) T. Stanetsky (1890/91) R. Pilatus (1891) A. Balasits (1891/92) M. Palivoda (1892/93) L. Tsviklinsky (1893/94) T. Wojciechowski (1894/95) O. M. Balzer (1895/96) I. Komarnitsky (1896/97) A. Reman (1897/98) G. Kady (1898/99) W. Abraham (1899/1900) B. Kruchkevich (1900/01) L. Ridiger (1901/02) V. Okhenkovsky (1902/03) J. Fialek (1903/04) A. Kalina (1904) Y. Puzina (1904/05) V. Gluzinsky (1905/06) B. Dembinsky (1907/08) A. Mars (1908/09) S. Glombinsky (1909/1010) B. Yashovsky (1910/11) L. Finkel (1911/12) A. Beck (1912/13) S. Stazhinsky (1913/14) K. Tvardovsky (1914/17) C. Weiss (1917/18) Jan Casimir Lvivin yliopisto A.S. Yurash (1918/1919) A. Galban (1919/20) E. Mahek (1920/21) J. Kasprowicz (1921/22) S. Narayevsky (1922/23) Y. Makarevitš (1923/24) V. Seradsky (1924/25) E. Porembovich (1925/26) I. Semiradsky (1926/27) A. Gertsman (1927/28) L. Pininsky (1928/29) S. Witkowski (1930/31) S. Krzemenevsky (1931/32) A. Gertsman (1932/33) G. Galban (1933/34) Ya. Chekanovsky (1935/36) S. Kulchinsky (1936-38) E. Bulanda (1938/39) R. Longchamp de Berrier (1939) Ivan Franko Lvivin osavaltion yliopisto M. I. Marchenko (1939/40) G. S. Bychenko (1940/41) V. I. Simovich (1941) N. N. Pashe-Ozersky (1944) I. I. Belyakevich (1944/48) G. N. Savin (1948/51) E. K. Lazarenko (1951/63) N. G. Maksimovich (1963/81) V. P. Chugaev (1981/90) I. A. Vakarchuk (1990/2007) V. S. Vysochansky (2007/10) I. A. Vakarchuk (2010/13) V. P. Melnik (vuodesta 2014) |
![]() | ||||
---|---|---|---|---|
|