Makarevitš, Julian Spiridonovich

Julian Spiridonovich Makarevitš , Juliusz Makarevitš ( puolalainen Juliusz Makarewicz ; 5. toukokuuta 1872 , Sambir  - 20. huhtikuuta 1955 , Lviv ) - puolalainen ja neuvostoliittolainen juristi , kriminologi, rikosoikeuden professori ja Lvivin yliopiston rehtori , akateemikko, II Commonwealthin senaattori .

Elämäkerta

Syntyi rautatieinsinööri Spiridon Makarevitšin ja Emilia Malitskajan puolalaiseen perheeseen. Hän sai perus- (toisen) koulutuksensa Tarnowin ja Krakovan lukioissa . Vuosina 1889-1893. opiskeli Jagiellonian yliopiston oikeustieteen ja hallinnon laitoksella (tiedekunnassa) . Syksyllä 1894 hän lähti ulkomaille tekemään tieteellistä työtä Hallessa , Berliinissä ja Pariisissa . Valmistuttuaan yliopistosta (1893) ja suoritettuaan oikeustieteen tohtorin (1894) hän työskenteli Krakovan alueoikeudessa (1904 asti).

Vuodesta 1904 hän oli ylimääräinen professori Jagiellonian yliopistossa Krakovassa ja vuodesta 1907 - professori Lvivin yliopistossa (rikosoikeuden laitoksella). Hän pysyi Lvivin yliopistossa (katkouksin) elämänsä loppuun asti, huolimatta Puolan rajojen muutoksesta ja Lvivin valtion omistuksesta toisen maailmansodan jälkeen. Vuosina 1909-1912 hän oli oikeustieteellisen tiedekunnan dekaani ja apulaisdekaani ja 1923-1925. - Yliopiston rehtori.

Vuodesta 1919 hän oli kodifiointitoimikunnan jäsen, aineellisen rikosoikeuden osaston päällikkö. Vuonna 1928 hän vieraili Puolan kodifiointityön yhteydessä Yhdysvalloissa tutustumassa Yhdysvaltain rikosoikeuteen.

Vuonna 1923 hänet valittiin Puolan tiedeakatemian kirjeenvaihtajajäseneksi ja 1928 täysjäseneksi . Vuonna 1933 hänet valittiin Bostonin American Academy of Arts and Sciences -akatemian kunniajäseneksi .

Vuosina 1925–1935 (valittu vuosina 1925, 1928 ja 1933) hän oli toisen Puolan ja Liettuan liittovaltion senaattori.

Puna-armeijan miehittämän Lvovin vuonna 1939 ja yliopiston sulkemisen jälkeen häneltä riistettiin tehtävänsä ja oikeus opettaa. Lvovin Saksan miehityksen aikana hän opetti salaisessa (katakombi)yliopistossa (syksystä 1941 heinäkuuhun 1944).

Neuvostoliiton joukkojen miehittämän Lvovin uudelleen 3. tammikuuta 1945 NKVD pidätti hänet ja sijoitettiin ensin vankilaan, minkä jälkeen hänet siirrettiin valvonta- ja suodatusleirille nro 37 Krasnodoniin (Ukrainan SSR:n Luganskin alue). ), jossa hän oli yhdessä muiden puolalaisten tiedemiesten kanssa 8.9.1945 asti G.

Vapauduttuaan hän palasi Lvoviin. Vuodesta 1947 - työskenteli jälleen Lvivin yliopistossa (vuoteen 1954)

Hän kuoli 20. huhtikuuta 1955 82-vuotiaana ja haudattiin Lychakivin hautausmaalle .

Tieteellinen perintö

Tutkinut rikosoikeuden ongelmia. Hänen ansioihinsa kuuluvat subjektiivisen (syyllisen) vastuun periaatteiden käyttöönotto, rangaistuksen yksilöinti, yleisen vaaran ottaminen rikoksen merkkinä sekä innovatiivinen lähestymistapa yllyttämiseen ja osallisuuteen. Yu. Makarevitš piti rikosoikeudellisen vastuun perusteena henkilön syyllisyyttä ja samalla hänen teonsa yleistä vaaraa. Y. Makarevitšin käsitteet sotien välisenä aikana näkyivät Tanskan rikoslaissa vuonna 1930 , Italian 1930 ja Sveitsin vuonna 1937 (N. N. Senokin mukaan).

Useiden monografioiden kirjoittaja ("Rikosoikeuden olemus" (1896), "Itävallan rikoslain ihanteellinen joukko [?]" (1897), "Johdatus rikosoikeuden filosofiaan" (1906), "Oikeusartikkelit" (1907), "Rikosoikeuden maailma" (1914), "Puolan rikosoikeus" (1919), "Rikosoikeus: vertaileva analyysi" (1924)); Puolan vuoden 1932 rikoslain yleisen osan (tunnetaan nimellä "Makarewicz-laki") ja sen kommentin kirjoittaja. Puolan rikoslaki vuonna 1932 perustui klassisten ja sosiologisten rikosoikeuden koulujen säännöksiin ja oli yksi tuon ajan edistyksellisimmistä rikoslaeista. Rikoslain sosiologisen koulukunnan vaikutuksen seurauksena vuonna 1932 Puolassa otettiin ensimmäistä kertaa käyttöön turvatoimet [2] .

Toimii

• Makarewicz, Juliusz. Prawo karne. Wykład porównawczy z uwzględnieniem prawa obowiązującego w Rzeczpospolitej Polskiej, Lwów - Warszawa 1924.
• Kodeks karny z komentarzem i orzecznictwem SN, Lwów 1935 ja 1938 (toim. V) [3] .

Muistiinpanot

1. ↑ Saksan kansalliskirjaston luettelo  (saksa)
2. ↑ N. N. Senkom, katso: Senko N. N. Modernin rikosoikeuden kehitys Puolan tasavallassa // Journal of the Kiev University of Law. - 2008. - Nro 1. - S. 194.
3. ↑ katso täydellinen luettelo: Wybrane publikacje prof. J. Makarewicza Arkistoitu 25. maaliskuuta 2017 Wayback Machinessa

Katso myös

• Makarewiczin koodi ( puola: Kodeks Makarewicza )

Kirjallisuus

• Grischuk V. N. Makarevitš Julius Spiridonovich // kirjassa: Legal Encyclopedia. - K., 2001. - v. 3 (K - M).
• "Senko M. M." Nykyaikaisen rikosoikeuden kehitys Puolan tasavallassa // Journal of Kiiv University of Law. - 2008. - Nro 1. - S. 194.
• Lvovin tietosanakirja. Osa 4. - Lviv, 2012.
• Juliusz Makarewicz (1872-1955)// kn.: Pol Krzysztof. Poczet prawników polskich XIX–XX w. 2. wydanie. - Warszawa: Wydawnictwo CH Beck, 2011. - S. 841-866.
• Juliusz Makarewicz. Käytä roseproszonia. Osa 1. Publikowane w latach 1895-1901 - Lublin: Wydawnictwo Katolickiego Uniwersytetu Lubelskiego Jana Pawła II, 2010. - 440s.
• Juliusz Makarewicz. Käytä roseproszonia. Osa 2. Publikowane w latach 1902-1913 - Lublin: Wydawnictwo Katolickiego Uniwersytetu Lubelskiego Jana Pawła II, 2012. - 462 s.
• Juliusz Makarewicz. Kodeks Karny z Kommentarzem. - Trzecie Wydanie. - Lwow: Militaria Zakladu Narodowego Imenia Ossolinskich, 1932. - 470 s. (Uudelleenpainos: Kodeks Karny z Komentarzem// Redakcja naukowa Alicja Grześkowiak, Krzysztof Wiak. - Lublin: Wydawnictwo Katolickiego Uniwersytetu Lubelskiego Jana Pawła II, 2012. - 746s.)
• Prawo karne w poglądach profesora Juliusza Makarewicza // Redakcja naukowa Alicja Grześkowiak. - Lublin: Wydawnictwo Katolickiego Uniwersytetu Lubelskiego Jana Pawła II, 2005. - 366 s.

Sanakirjat ja tietosanakirjat	Moderni Ukraina
Bibliografisissa luetteloissa GND : 11669159X ISNI : 0000 0000 7148 9115 LCCN : no2005108434 NKC : js2015873336 NLP : A17841355 NTA : 075057174 NUKAT : n97038515 SUDOC : 119557088 VIAF : 72151962 WorldCat VIAF : 72151962