Myllyjen liitto on Puolan kuningaskunnan ja Liettuan suurruhtinaskunnan välinen liitto . Liittolaki allekirjoitettiin 23. lokakuuta 1501 Melnikin kaupungissa , Podlasien voivodistuksessa , kun Liettuan suurruhtinas Aleksanteri valittiin Puolan kuninkaaksi, mutta Liettuan suurruhtinaskunnan sejm ei hyväksynyt sitä, eikä hän koskaan liittynyt . voimaan [1] .
Jo vuoden 1385 Krevan unionissa perustettiin henkilöliitto Puolan kuningaskunnan ja Liettuan suurruhtinaskunnan välille . Ensimmäinen henkilöliitto, eli yhden monarkin hallinta molemmissa valtioissa, jatkui vuoteen 1401, jolloin Vilna-Radomin liiton mukaan Vitovt tunnustettiin virallisesti Liettuan suurruhtinaaksi. Personaaliunioni palautettiin vuonna 1447, kun Liettuan suurruhtinas Kasimirista tuli samalla Puolan kuningas. Kasimirin kuoltua vuonna 1492 persoonaliitto päättyi jälleen: hänen poikansa Jan Olbracht valittiin Puolan kuninkaaksi ja toinen poika, Aleksanteri, valittiin Liettuan suurruhtinaaksi. 17. kesäkuuta 1501 Jan Olbracht kuoli, mikä avasi tien henkilöliiton palauttamiselle valitsemalla Aleksanteri Puolan kuninkaaksi [1] .
Puolan magnaatit, jotka pyrkivät liittämään Liettuan suurruhtinaskunnan Puolan kruunuun, käyttivät hyväkseen ensimmäisen sotilaallisia epäonnistumisia Moskovan kanssa käydyssä sodassa vuosina 1500-1503 ja kuninkaattomuutta ja yrittivät jälleen yhdistää molemmat valtiot. Puolan johdolla. Lokakuun 3. päivänä toisaalta Puolan Sejmin valtuuskunnan ja toisaalta suurruhtinas Aleksanterin ja suurherttua Radan välillä tehtiin Petrkovossa esisopimus , joka hyväksyttiin myöhemmin , kun Aleksanteri valittiin Puolan kuninkaaksi. 1] .
Liiton lain mukaan tulevaisuudessa yksittäisten monarkkien sijasta valitaan yhteinen kuningas, joka valitaan Puolan kuningaskunnan ja Liettuan suurruhtinaskunnan edustajien yhteisessä Sejmissä Piotrkowissa. Suunnitelmissa oli myös yhtenäisen rahan kiertojärjestelmän käyttöönotto ja yhtenäisen ulko- ja sisäpolitiikan toteuttaminen. Valtion virastot ja tuomioistuimet pidettiin erillään. Siten perinnöllinen monarkia muuttuisi valinnaiseksi monarkiaksi ja äänestäjien enemmistö olisi Puolan kuningaskunnan edustajia, Liettuan suurruhtinaskunnan valtiollinen riippumattomuus olisi käytännössä eliminoitu [1] .
Melnitsky-unionin lain allekirjoittivat Aleksanteri ja 27 Liettuan suurruhtinaskunnan edustajaa, mutta sillä ehdolla, että Liettuan sejm vahvistaa sen edelleen. Vuonna 1505 Seimas, jonka edustajista suurin osa oli Liettuan suurruhtinaskunnan itsenäisyyden kannattajia, ei hyväksynyt liittolakia, joka ei koskaan tullut voimaan. Myös Aleksanteri vastusti liittoa, jolle valtaistuimen perinnön poistaminen oli kannattamatonta [1] .
| Puolan-Liettuan ammattiliitot | |
|---|---|
| |