Franz Joseph Monet | |
---|---|
Saksan kieli Franz Joseph Mone | |
Syntymäaika | 12. toukokuuta 1796 [1] [2] |
Syntymäpaikka | |
Kuolinpäivämäärä | 12. maaliskuuta 1871 [1] [2] (74-vuotias) |
Kuoleman paikka | |
Ammatti | antropologi , kirjastonhoitaja , arkeologi , historioitsija , arkistonhoitaja , yliopistonlehtori |
Lapset | Fridegar Mone [d] |
Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa |
Franz Josef Mone ( saksa: Franz Josef Mone ; 12. toukokuuta 1796 , Baden-Württemberg - 12. maaliskuuta 1871 , Karlsruhe ) oli saksalainen historioitsija ja arkeologi , arkistonhoitaja , opettaja , professori Heidelbergin yliopistossa .
Syntynyt hollantilaisten maahanmuuttajien perheeseen, kauppiaan pojaksi. Vuosina 1814–1816 hän opiskeli filologiaa ja historiaa Heidelbergin yliopistossa.
Vuonna 1817 hän sai alma materin professorin arvonimen , vuonna 1818 hänestä tuli yliopiston kirjaston sihteeri, vuonna 1819 - ylimääräinen, vuonna 1822 - tavallinen historian professori, vuonna 1825 hänestä tuli yliopiston kirjaston johtaja.
Vuonna 1827 hänet kutsuttiin tilaston ja politiikan professorin virkaan Leuvenin yliopistoon (Reichsuniversität Löwen), mutta menetti työpaikkansa Belgian vuoden 1830 vallankumouksen seurauksena , siirtyi Karlsruheen, jossa hän toimi johtajana vuosina 1830-1836. ja Karlsruhen yliopiston sanomalehden toimittaja. Vuodesta 1835 hän oli salaisen arkiston neuvonantaja ja Badenin osavaltion pääarkiston johtaja Karlsruhessa.
Monetin ansio oli valtion pääarkiston (1835-1860) muuttaminen kolmesta erillisestä arkistosta (kotiarkisto, valtion arkisto ja valtion arkisto) ("valtiorekisteri") tieteelliseksi laitokseksi. Hän myös rikasti huomattavasti arkiston kirjakirjastoa vaatimattomilla varoilla ja muutti siitä tieteellisen kirjaston. Vuonna 1840 hänestä tuli Badenin muinaisten rakennusten kuraattori, hän tutki näitä rakennuksia historiallisesta ja taidehistoriallisesta näkökulmasta. Tämän tutkimuksen tulos oli raportti Badenin suurherttuakunnan monumenteista, jonka Monet esitteli syyskuussa 1841.
Ensin hän esitti Kreutzerin symbolismin hengessä esseen "Geschichte des Heidentums im nördl. Europa" (Darmsht., 1822-24); myöhemmät Untersuchungen zur Geschichte der deutschen Heldensage (Quedlinburg, 1836) ovat systemaattisempia. Erittäin arvokas on hänen ”Uebersicht der niederländ. Volkslitteratur älterer Zeit" (Tub., 1838). Hänen muut teoksensa: "Quellen und Forschungen zur Geschichte der deutschen Litteratur und Sprache" (nide 1, Aachen, 1830), "Altdeutsche Schauspiele" (Quedlinb., 1841), "Schauspiele des Mittelalters" (Karlsruhe), "1 Lat8 Mittelalters" (Karlsruhe) . Hymnen" (Freiburg, 1853-55), "Lat. und kreikka. Messen" (Frankf. am Main, 1850), "Keitische Forschungen" (Freiburg, 1857), "Urgeschichte des bad. Landes" ja muut.
![]() |
| |||
---|---|---|---|---|
|