Musannaf Ibn Abu Shayba

Musannaf Ibn Abu Shayba
Arabi. ابن أبي شيبة
Musannaf Ibn Abu Shayba
Kirjailijat Ibn Abu Shayba
Alkuperäinen kieli Arabian kieli
Maa
Kuvaa varhainen keskiaika
Aihe Hadith
Genre historiallinen kronikka
Äänenvoimakkuus 37251 hadith
Hahmot Profeetta Muhammed ja hänen seuralaisensa
ensisijaisia ​​lähteitä aikalaisten suullinen uudelleenkertomus
Wikilähde logo Teksti Wikilähteessä

Musannaf Ibn Abi Sheiba ( arabia: مصنف ابن أبي شيبة ‎) on Ibn Abu Sheiban kokoama hadith-kokoelma . Tunnetaan myös nimellä Kitab al-Musnad.

Sen koostumuksessa on marfun hadithia ja maukufin hadithia . Kokoelman pisin osa on luku imaami Hanifan kumoamisesta ( Muhammad Zahid al-Kawsari kiisti nämä väitteet kirjoissaan). Musannaf esiintyy monissa käsikirjoituksissa. Mukana on myös useita moderneja painoksia, esimerkiksi intialaisesta kustantamo Ad-Dar al-Salafiya al-Hindia al-Kadima, kustantamo Dar al- Kibla . Jotkut Musannafin osat painettiin Multanissa [1] . Sheikh Saad al -Shasrin Musannafille myöntämä Sharh .

Tämä teos oli suuri menestys Maghrebissa ja muslimi-Espanjassa, missä Baki ibn Makhlyad piti näyttelynsä palattuaan idästä Cordoban muftin Ashbag ibn Khalilin [2] vihaksi ja missä se pysyi käytössä oppikirja tutkijoille ( ulama ) [ 3] [4] . Maghrebissa kanonisten hadith-kokoelmien määrä nostettiin kuudesta ( Qutub as-sitta ) kymmeneen, joihin kuuluvat al-Bukharin , Muslimin , Malikin , Abu Dawudin , an-Nasai- , al-Bazzaran , ad- Darakutni , al- Bayhaqi , Ibn Abu Shayba. Tämän tekivät luultavasti varhaiset Almohadit ja joka tapauksessa ennen vuotta 1225 , jolloin al-Marrakushin [5] mukaan Abu Yusuf Yaqub määräsi, että al-Musannafat al-'asharin hadithit otettaisiin sääntöjen lähteeksi. rukouksen ja kaiken siihen liittyvän suorittaminen lopettaakseen Maliki madhhabin [6] [1] vallan .

Muistiinpanot

  1. 1 2 Pellat, Ch., 1986 .
  2. E. Lévi-Provencal, Hist. Esp. Mus., iii, 477-8
  3. Ibn K̲h̲ayr al-Is̲h̲bīlī, Fahrasa. - 131-133.
  4. al-Ruʿaynī, Barnamad̲j̲. – 44.
  5. al-Muʿd̲j̲ib. - Kairo, 1949. - 279.
  6. I. Goldziher, Muh. St.. - 2/265.

Kirjallisuus