Päivä ennen (romaani)

edellisenä päivänä
Genre romaani
Tekijä Ivan Sergeevich Turgenev
Alkuperäinen kieli Venäjän kieli
kirjoituspäivämäärä 1859
Ensimmäisen julkaisun päivämäärä 1860
Edellinen Noble Nest
Seurata Isät ja pojat
Wikilähde logo Teoksen teksti Wikilähteessä
 Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa

On the Eve on Ivan Sergeevich Turgenevin  romaani , joka julkaistiin vuonna 1860. [yksi]

Romaanin kirjoittamisen historia

1850-luvun jälkipuoliskolla Turgenev alkoi vallankumouksellisen raznochintsyn ideat hylänneen liberaalidemokraatin näkemysten mukaan pohtia mahdollisuutta luoda sankari, jonka asemat eivät olisi ristiriidassa hänen omien, maltillisempien, pyrkimyksiä, mutta joka samalla olisi riittävän vallankumouksellinen, jotta se ei aiheuta pilkaa radikaalimpien Sovremennik -kollegoiden taholta [1] . Ymmärtäminen väistämättömästä sukupolvenvaihdoksesta progressiivisissa venäläisissä piireissä, joka näkyy selvästi Jalopesän epilogissa , tuli Turgeneville Rudinin työpäivinä :

Aioin kirjoittaa "Rudin", mutta tehtävä, jota yritin myöhemmin suorittaa "On the Eve" -kirjassa, nousi silloin tällöin eteeni. Päähenkilön, Elenan, tuolloin vielä uuden tyypin venäläisessä elämässä, hahmo hahmottui mielikuvituksessani varsin selkeästi; mutta puuttui sankari, sellainen henkilö, jolle Elena vielä epämääräisen, vaikkakin vahvan vapaudenhalun kanssa voisi hemmotella [2] .

- I. S. Turgenev

Vuonna 1855 Turgenevin naapuri Mtsenskin alueella , maanomistaja Vasili Karatejev, joka meni Krimille jalomiliisin upseerina, jätti omaelämäkerrallisen tarinan käsikirjoituksen kirjoittajalle, jolloin hän sai hävittää sen oman harkintansa mukaan. Tarina kertoi kirjailijan rakkaudesta tyttöön, joka piti häntä parempana kuin bulgarialaista  opiskelijaa Moskovan yliopistossa . Myöhemmin useiden maiden tutkijat tunnistivat tämän hahmon prototyypin. Tämä henkilö oli Nikolai Katranov . Hän tuli Venäjälle vuonna 1848 ja astui Moskovan yliopistoon. Kun Venäjän ja Turkin välinen sota alkoi vuonna 1853 ja vallankumouksellinen henki herää bulgarialaisten nuorten keskuudessa, Katranov ja hänen venäläinen vaimonsa Larisa palaavat kotikaupunkiinsa Svishtoviin . Hänen suunnitelmansa kuitenkin teki tyhjäksi raju kulutuksen puhkeaminen , ja hän kuoli ollessaan hoidossa Venetsiassa saman vuoden toukokuussa [1] .

Karateev, joka näki kuolemansa luovuttaessaan käsikirjoituksen Turgeneville, ei palannut sodasta, koska hän kuoli lavantautiin Krimillä [2] . Turgenevin yritys julkaista Karatejevin taiteellisesti heikko teos epäonnistui, ja vuoteen 1859 asti käsikirjoitus unohdettiin, vaikka kirjailijan omien muistojen mukaan hän oli siihen tutustuessaan niin vaikuttunut, että huudahti: "Tässä on sankari I. oli etsimässä! » Ennen kuin Turgenev palasi Karatejevin muistikirjaan, hän onnistui viimeistelemään Rudinin ja työskentelemään Jalopesässä.

Palattuaan kotiin Spasskoe-Lutovinovoon talvella 1858-1859 , Turgenev palasi ajatuksiin, jotka valloittivat hänet tutustuessaan Karateeviin, ja muisti käsikirjoituksen. Hän otti pohjaksi kuolleen naapurin ehdottaman juonen ja otti sen taiteellisen käsittelyn. Vain yksi kohtaus alkuperäisestä teoksesta, kuvaus Tsaritsynon matkasta , Turgenevin itsensä mukaan, säilytettiin yleisesti romaanin lopullisessa tekstissä [2] . Asiallisen materiaalin työstämisessä häntä auttoi ystävä, kirjailija ja matkailija E. P. Kovalevsky , joka tunsi hyvin Bulgarian vapautusliikkeen yksityiskohdat ja julkaisi itse esseitä matkastaan ​​Balkanille tämän liikkeen huipulla vuonna 1853. Työ romaanin "Aattona" parissa jatkui sekä Spassky-Lutovinovossa että ulkomailla, Lontoossa ja Vichyssä , syksyyn 1859 saakka, jolloin kirjailija vei käsikirjoituksen Moskovaan " Russian Messengerin " toimitukseen [1] . Romaani julkaistiin tässä lehdessä tammi-helmikuussa 1860.

Juoni

Romaanin tapahtumat sijoittuvat kesäkuun 1853 ja huhtikuun 1854 väliselle ajalle.

Romaani alkaa kiistalla luonnosta ja ihmisen paikasta siinä kahden nuoren ihmisen - tiedemies Andrei Bersenevin ja kuvanveistäjä Pavel Shubinin välillä. Jatkossa lukija tutustuu perheeseen, jossa Shubin asuu. Hänen toisen serkkunsa Anna Vasilievna Stakhovan aviomies Nikolai Artemjevitš meni kerran naimisiin hänen kanssaan rahasta, ei rakasta häntä ja tuntee saksalaisen lesken Augustina Khristianovnan, joka ryöstää hänet. Shubin on asunut tässä perheessä viisi vuotta äitinsä kuolemasta lähtien ja harjoittanut taidettaan, mutta hän on taipuvainen laiskuuskohtauksiin, työskentelee kourissa eikä aio opetella taitoa. Hän on rakastunut Stahovien tyttäreen Elenaan, vaikka hän ei unohdakaan hänen 17-vuotiasta toveriaan Zoyaa.

Elena Nikolaevna, kaksikymmentävuotias kaunotar, lapsuudesta lähtien erottui ystävällisestä ja unenomaisesta sielusta. Häntä houkuttelee mahdollisuus auttaa sairaita ja nälkäisiä - sekä ihmisiä että eläimiä. Samaan aikaan hän on osoittanut itsenäisyyttä pitkään ja elää oman mielensä mukaan, mutta ei ole vielä löytänyt kumppania. Shubin ei houkuttele häntä vaihtelevuuden ja epäjohdonmukaisuuden vuoksi, ja Bersenev on hänelle mielenkiintoinen älykkyydellään ja vaatimattomuudellaan. Mutta sitten Bersenev esittelee hänet ystävälleen, bulgarialaiselle Dmitry Nikanorovich Insaroville. Insarov elää ajatuksesta vapauttaa kotimaansa Turkin vallasta ja herättää Elenan suuren kiinnostuksen.

Ensimmäisen tapaamisen jälkeen Insarov ei onnistunut miellyttämään Elenaa, mutta kaikki kääntyy päälaelleen Tsaritsynin tapauksen jälkeen, kun Insarov suojelee Jelenaa valtavan juoppajan häirinnältä heittämällä hänet lampeen. Sen jälkeen Elena myöntää itselleen päiväkirjassaan, että hän rakastui bulgarialaiseen, mutta pian käy ilmi, että hän aikoo lähteä. Kerran Insarov kertoi Berseneville, että hän lähtisi, jos hän rakastuu, koska hän ei aikonut luopua velasta henkilökohtaisten tunteiden vuoksi, minkä Elena Nikolaevna myöhemmin oppii Andreilta. Elena menee Dmitryn luo ja tunnustaa hänelle rakkautensa. Kun kysyttiin, seuraisiko hän häntä kaikkialle, vastaus on kyllä.

Sen jälkeen Elena ja Dmitry kommunikoivat jonkin aikaa Bersenevin kautta, mutta sillä välin Insarovin kotimaasta tulee yhä enemmän häiritseviä kirjeitä, ja hän valmistautuu jo vakavasti lähtemään. Eräänä päivänä Elena menee hänen luokseen itse. Pitkän ja kiivaan keskustelun jälkeen he päättävät mennä naimisiin. Tämä uutinen on isku Elenan vanhemmille ja ystäville, mutta hän lähtee silti miehensä kanssa.

Venetsiaan saapuessaan Dmitry ja Elena odottavat vanhan merimiehen Rendichin saapumista, jonka on tarkoitus kuljettaa heidät Serbiaan, josta heidän polkunsa kulkee Bulgariaan. Insarov on kuitenkin sairas ja hänellä on kuumetta. Väsynyt Elena näkee painajaisen, ja herääessään hän tajuaa Dmitryn kuoleman. Rendich ei enää löydä häntä elossa, mutta suostuu auttamaan Elenaa toimittamaan Insarovin ruumiin kotimaahansa.

Kolme viikkoa myöhemmin Anna Stakhova saa kirjeen tyttäreltään: hän on matkalla Bulgariaan, josta tulee hänen uusi kotimaa, eikä hän koskaan palaa kotiin. Lisää Elenan jälkiä katoaa; huhujen mukaan hänet nähtiin joukkojen kanssa armon sisarena [3] .

Hahmot

Romaanin motiivit

N. A. Dobrolyubov analysoi romaanin ajatuksia ja motiiveja yksityiskohtaisesti edistyksellisestä asennosta Sovremennik-lehdessä tammikuussa 1860 (artikkeli "Milloin oikea päivä tulee?"). Dobrolyubov panee merkille Turgenevin herkkyyden kirjailijana ajankohtaisille yhteiskunnallisille ongelmille ja pohtii, kuinka kirjailija paljastaa joitain näistä aiheista uudessa romaanissaan.

Dobrolyubov kiinnitti erityistä huomiota päähenkilön valintaan. Dobrolyubov näkee Elena Stakhovassa allegorian nuoresta Venäjästä sosiaalisten muutosten kynnyksellä - tulkinnan, johon Turgenev itse ei suostunut (katso Kritiikkiä ):

Hän ilmaisi sen epämääräisen kaipauksen johonkin, sen lähes tiedostamattoman mutta vastustamattoman tarpeen uudelle elämälle, uusille ihmisille, joka kattaa nyt koko venäläisen yhteiskunnan, ei edes vain niin sanotut koulutetut. Elenassa nykyaikaisen elämämme parhaat toiveet heijastuvat niin elävästi, ja hänen ympärillään olevissa kaikki saman elämän tavanomaisen järjestyksen epäonnistuminen tulee esiin niin selvästi, että halutaan tahattomasti vetää allegorinen rinnakkaus ... Tämä odotusten melankolia on piinannut venäläistä yhteiskuntaa pitkään, ja kuinka monta kertaa olemmekaan erehtyneet me, Elenan tavoin, luullen, että se jota olimme odottaneet, oli tullut, ja sitten me kylmenimme.N. A. Dobrolyubov

Elena oppi venäläisiltä totuuden unelman, jota on etsittävä kaukaisista maista, ja halukkuuden uhrata itsensä toisten vuoksi. Taiteilija, tiedemies, menestynyt virkamies ja vallankumouksellinen vaativat Elenan rakkautta, ja lopulta hän ei valitse puhdasta järkeä, ei taidetta eikä julkista palvelua, vaan kansalaisteon. Dobrolyubov korostaa, että kaikista ehdokkaista ainoa arvoinen on Insarov, joka ei voi kuvitella onneaan ilman kotimaansa onnea, joka on täysin alisteinen korkeammalle tavoitteelle ja jonka sana ei ole eri mieltä teon kanssa [1] .

Toinen romaanin läpi kulkeva teema on egoististen ja altruististen pyrkimysten konflikti ihmissielussa. Ensimmäistä kertaa tämä kysymys nostetaan esille Bersenevin ja Shubinin välisen kiistan kohtauksessa onnellisuudesta: eikö onnen tavoittelu ole egoistinen tunne, joka on korkeampi - "rakkaus-ilo", joka erottaa ihmiset tai "rakkausuhrautuminen" joka yhdistää ihmisiä. Aluksi Elenalle ja Insaroville näyttää, että tätä ristiriitaa ei ole olemassa, mutta sitten he ovat vakuuttuneita siitä, että näin ei ole, ja Elena on repeytynyt Insarovin ja hänen perheensä ja kotimaan välillä, ja myöhemmin Insarov itse kysyy häneltä, onko hänen sairautensa lähetetty. rangaistuksena heidän rakkaudestaan. Turgenev korostaa tätä väistämätöntä ihmisen olemassaolon tragediaa maan päällä, kun kirjan lopussa Insarov kuolee, Elena katoaa ja hänen jälkensä katoaa. Mutta tämä loppu korostaa vapauttavan impulssin kauneutta entisestään ja antaa ajatukselle sosiaalisen täydellisyyden etsimisestä ajattoman, universaalin luonteen [1] .

Kritiikki

Turgenev, joka haaveili maaorjuuden vastaisten voimien liitosta ja liberaalien sovinnosta radikaalidemokraattien kanssa taistellakseen yhteisen kansallisen idean puolesta, ei hyväksynyt Dobrolyubovin kantaa, joka kielsi jalon liberalismin kannattavuuden ja vastusti venäläisiä Insaroveja. "sisäturkkilaisille", joiden joukossa hän ei sisällyttänyt vain hämärän taantumuksellisia, vaan myös liberaalien kirjoittajan sydämelle läheisiä. Hän yritti saada Nekrasovin kieltäytymään julkaisemasta Dobrolyubovin artikkelia Sovremennikissä, ja kun hän ei huomioinut hänen väitteitään, hän erosi lehden toimittajista kokonaan. Omalta osaltaan Sovremennikin raznochintsy suuntasi myös yhteenottoon, ja pian Tšernyševskin jo kirjoittama tuhoisa arvostelu Rudinista ilmestyi lehdessä .

Turgenev oli järkyttynyt konservatiivisempien piirien romaanin kritiikistä. Joten kreivitär Lambert kielsi Elena Stakhovalta sellaiset ominaisuudet kuin naisellisuus tai viehätys, kutsuen häntä moraalittomaksi ja häpeämättömäksi. Kriitiko M. I. Daragan otti saman kannan , kutsuen päähenkilöä "tyhjäksi, mautonta, kylmää tyttöä, joka rikkoo maailman sopivuutta, naisen vaatimattomuuden lakia" ja jopa "Don Quijote hameessa", ja Insarovia - kuiva ja luonnollinen. Maallisissa piireissä he vitsailivat romaanista: "Tämä on" Aattona ", jolla ei koskaan ole omaa huomista." Joutuessaan edistyksellisten ja konservatiivisten kriitikkojen ristituleen, jotka jättivät huomiotta Insarovin suuhun asetetun kansallisen sovinnon vaatimuksen, Turgenev alkoi omien sanojensa mukaan tuntea "erääntyvän kirjallisuudesta". Kirjailijan vakavaa tilaa pahensivat I. A. Goncharovin vihjeet siitä , että Turgenev lainasi viimeisissä teoksissaan, mukaan lukien "Aattona" kuvia ja aiheita "Cliffistä" , joka ei ollut vielä valmistunut siihen mennessä [1] .

Näyttösovitukset

Esitykset

Muistiinpanot

  1. ↑ 1 2 3 4 5 6 7 Lebedev Yu. Turgenev. Ihanien ihmisten elämä. - M . : Nuori vartija, 1990. - 608 s. — ISBN 5-235-00789-1 .
  2. ↑ 1 2 3 Johdanto 1880-luvun romaanikokoelmaan.
  3. ↑ Novikov V.I. Kaikki maailmankirjallisuuden mestariteokset lyhyesti. Juoni ja hahmot. 1800-luvun venäläinen kirjallisuus. - M . : Olymp "ACT", 1996. - 832 s. — ISBN 5-7390-0293-1 .

Kirjallisuus

Linkit