Nicholas Japanilainen

Nicholas Japanilainen
Tokion ja Japanin ensimmäinen arkkipiispa
28. maaliskuuta  ( 10. huhtikuuta )  1906  -  3. helmikuuta  ( 16 ),  1912
Kirkko Japanin ortodoksinen kirkko
Edeltäjä virka perustettu
Seuraaja Sergius (Tikhomirov)
Revalin piispa
30. maaliskuuta 1880 - 24. maaliskuuta 1906
Edeltäjä Veniamin (Karelin)
Seuraaja Platon (Kulbush)
Nimi syntyessään Ivan Dmitrievich Kasatkin
Syntymä 1. (13.) elokuuta 1836
Berezovskin kirkkomaa,Belskin alue,Smolenskin lääni,Venäjän valtakunta
Kuolema 3 (16) helmikuuta 1912 (75-vuotiaana)
Tokio,Japani
haudattu
Luostaruuden hyväksyminen 1860
Kanonisoitu 28. maaliskuuta  ( 10. huhtikuuta )  , 1970
Pyhyyden kasvot Apostolien vertaa
Muistopäivä

3.  helmikuuta (16) ( lepo )

viikkoa ennen heinäkuun 28. päivää ( 10. elokuuta ) ( Smolenskin pyhien katedraalissa )
kunnioitettu ortodoksiassa
Palkinnot
Pyhän Vladimirin ritarikunta 1. luokka Pyhän Vladimirin ritarikunta 2. luokka Pyhän Aleksanteri Nevskin ritarikunta timanttikylteillä Pyhän Annan ritarikunta 1. luokka
 Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa

Nikolai Japanilainen (maailmassa Ivan Dmitrievich Kasatkin , japani: ニコライ・カサートキン; 1. elokuuta  [13],  1836 , Berezovskin kirkkomaa , Belskin piiri , Smolenskin lääni , Japanin kauppa - 3. helmikuuta  [  1.6. ) Toky [ 1 . Venäjän kirkko ; Tokion ja Japanin arkkipiispa (vuodesta 1906). Lähetyssaarnaaja , Japanin ortodoksisen kirkon perustaja, Imperial Orthodox Palestiinan Societyn kunniajäsen . Ylistetty pyhien keskuudessa apostolien vertaisena (1970); muisti - 3 (16) helmikuuta .  

Elämäkerta

Syntynyt Smolenskin läänin Belskin alueen Berezovskin kirkkopihalla (nykyisin Berezan kylä Tverin alueen Oleninskin piirin Mostovskin maaseutupiirissä) diakonin perheessä . Hän valmistui Belskin teologisesta koulusta ja Smolenskin teologisesta seminaarista . Parhaiden opiskelijoiden joukossa vuonna 1857 hänet suositeltiin ja hän pääsi julkisella kustannuksella Pietarin teologiseen akatemiaan , jossa hän opiskeli vuosina 1857-1860, kun hän sai tietää, että äskettäin kirkon rehtorin virkaan oli vapaana. avasi Venäjän konsulaatti Hakodaten kaupungissa ( Japani ) ilmaisi toiveensa . Pietarin metropoliitin Grigori (Postnikov) henkilökohtaisesta pyynnöstä hänelle myönnettiin paikka Japanissa, ja hänelle myönnettiin myös teologian kandidaatin tutkinto lähettämättä asianmukaista pätevää esseetä [1] .

23. kesäkuuta 1860 akatemian rehtori, piispa Nektary (Nadezhdin) tonsuroitiin munkkiksi, jolla oli nimi Pyhän Nikolauksen Myralaisen kunniaksi . 30. kesäkuuta hänet vihittiin hieromonkiksi [1] .

2. heinäkuuta 1861 saapui Hakodateen. Japanissa oleskelunsa ensimmäisten vuosien aikana hän opiskeli itsenäisesti japanin kieltä , kulttuuria ja japanilaisten elämää .

Ensimmäinen japanilainen, jonka hän kääntyi ortodoksisuuteen, huolimatta siitä, että kristinuskoon kääntyminen oli laissa kiellettyä, oli shintopapin Takuma Sawaben adoptiopoika , entinen samurai , joka kastettiin kahden muun japanilaisen kanssa keväällä 1868 [2 ] .

Puolen vuosisadan palveluksessa Japanissa hän jätti sen vain kahdesti: vuosina 1869-1870 ja 1879-1880. Vuonna 1870 hänen pyynnöstään avattiin Venäjän hengellinen lähetystö Japanissa , jonka keskus oli Tokiossa (vuodesta 1872 [3] ) Kamtšatkan hiippakunnan lainkäyttövaltaan . 17. maaliskuuta 1880 hänet määrättiin pyhän synodin päätöksellä Revelin piispaksi, Riian hiippakunnan kirkkoherraksi , tilapäisesti Japaniin; Hän vihittiin piispaksi 30. maaliskuuta 1880 Aleksanteri Nevski Lavran kolminaisuuden katedraalissa [4] .

Lähetystyön aikana isä Nikolai käänsi pyhiä kirjoituksia japaniksi , muita liturgisia kirjoja, loi teologisen seminaarin , kuusi teologista koulua tytöille ja pojille, kirjaston, orpokodin ja muita laitoksia. Hän julkaisi ortodoksisen lehden "Church Bulletin" japaniksi. Pyhälle synodille tehdyn raportin mukaan Japanin ortodoksinen kirkko koostui vuoden 1890 lopussa 216 yhteisöstä ja niissä 18 625 kristitystä [4] .

8. maaliskuuta 1891 Tokion ylösnousemuskatedraali vihittiin käyttöön, japanilaiset kutsuivat sitä Nikorai-doksi (ニコライ堂).

Venäjän ja Japanin sodan aikana hän jäi laumaansa Japaniin, mutta ei osallistunut julkiseen jumalanpalvelukseen, koska palvontariitin (ja itse Nikolauksen Japanilaisen siunauksen) mukaan japanilaiset kristityt rukoilivat Japanin voiton puolesta. heidän maansa Venäjän ylle : "Tänään, kuten tavallista, palvelen katedraalissa, mutta tästä lähtien en enää osallistu kirkkomme julkisiin jumalanpalveluksiin ... Tähän asti olen rukoillut kirkkomme vaurautta ja rauhaa Japanin valtakunta. Nyt, kun sota on julistettu Japanin ja kotimaani välille, en voi venäläisenä alamaisena rukoilla Japanin voiton puolesta omasta kotimaani. Minulla on myös velvollisuuksia kotimaatani kohtaan ja siksi tulen iloiseksi nähdessäni, että täytät velvollisuutesi maatasi kohtaan .

Kun venäläisiä sotavankeja alkoi saapua Japaniin (heidän kokonaismäärä oli 73 tuhatta ihmistä), piispa Nicholas perusti Japanin hallituksen suostumuksella Sotavankien hengellisen lohdutuksen seuran [6] . Vankien ruokkimiseksi hän valitsi viisi pappia, jotka puhuivat venäjää [7] . Vangeille toimitettiin ikoneja ja kirjoja. Vladyka puhui heille toistuvasti kirjallisesti (Nikolai itse ei saanut nähdä vankeja).

24. maaliskuuta 1906 hänet korotettiin Tokion ja koko Japanin arkkipiispaksi. Samana vuonna perustettiin Kioton vikariaatti .

Arkkipiispa Nicholasin kuoleman jälkeen Japanin keisari Meiji antoi henkilökohtaisesti luvan hänen jäänteidensä hautaamiseen kaupungin sisällä Yanakan hautausmaalle.

Palkinnot

Kanonisointi

10. huhtikuuta 1970 hänet kanonisoitiin Moskovan patriarkaatin pyhän synodin päätöksellä . Hänen kanonisointinsa, joka toteutettiin Venäjän ortodoksisen kirkon kansainvälisen toiminnan puitteissa, tapahtui hiljaa ja huomaamattomasti, minkä viranomaiset asettivat sen luvan ehtona [8] . Palvelun hänelle kirjoitti Leningradin ja Novgorodin metropoliita Nikodim (Rotov) , ​​ja se julkaistiin vuonna 1978 [9] .

Troparion, sävy 4

А҆пⷭ҇лѡвъ є҆динонра́вне и҆ сопресто́льне, ꙳ слꙋжи́телю хрⷭ҇то́въ вѣ́рный и҆ бг҃омꙋ́дрый, ꙳ цѣвни́це и҆збра́ннаѧ бжⷭ҇твеннагѡ дх҃а, ꙳ сосꙋ́де преизлива́ющїйсѧ любвѐ хрⷭ҇то́вы, ꙳ ꙗ҆пѡ́нскїѧ землѝ просвѣти́телю, ꙳ ст҃ы́й нїко́лае, і҆ера́рше равноапо́стольне, ꙳ моли́сѧ живонача́льнѣй трⷪ҇цѣ ꙳ ѡ҆ все́мъ твое́мъ ста́дѣ ꙳ и҆ ѡ҆ все́мъ мі́рѣ .

使徒(しと)と等(ひと)しく同座(どうざ)なる者(もの)　忠實(ちゅうじつ)にして神智(しんち)なるハリストスの役者(えきしゃ)　聖(せい)なる神ﾟ(しん)に選(えら)ばれたる笛(ふえ)　ハリストスの愛(あい)に滿(み)ちたる器(うつは)　我(わ)が國(くに)（日本(やまと)の國(くに)）の光照者(くわうせうしゃ)　亞使徒(あしと)大主教(だいしゅけう)聖(せい)ニコライよ　爾(なんぢ)の牧群(ぼくぐん)の爲(ため)　及(およ)び全世界(ぜんせかい)の爲(ため)に　生命(いのち)を保(たも)つ生三者(せいさんしゃ)に祷(いの)り給(たま)へ

John troparion, sävy 4

Ꙗ҆́кѡ а҆пⷭ҇lѡмъ rikoskumppani trꙋдѣ́хъ и҆ kosto ꙳ tsr҃kov ѧ̀ rakkauden kunnianosoituksella, ꙳ st҃lu ѻ҆́ch҃e n. ꙳ Having put many of the many pѡtvigi, the Orthodoxes began ꙗ҆ ꙗ҆ ꙗ҆ ꙗ҆ ꙗ҆ ꙗ҆ ꙳ ᲂ ᲂ ҆ ҆ ҆ ҆ ҆ ҆ ҆ ꙳ ꙳ ꙳ ꙳ ꙳ ꙳ ꙳ ѻ҆ ѻ҆ ѻ҆ ѻ҆ ѻ҆ ѻ҆ ѻ҆ ѻ҆ ѻ҆p. ꙳ SEGѡ̀ Hard Molim Tѧ̀: ꙳ Prayisѧ gdⷭ҇evy, on aika ja sinä olet mielessäsi.

Kontakion, sävy 4

Стра́нника и҆ прише́льца прїѧ́тъ тѧ̀ страна̀ ꙗ҆по́нскаѧ, ꙳ равноапо́стольне ст҃лю нїко́лае, ꙳ въ не́йже и҆спе́рва позна́лъ є҆сѝ себѣ̀ ꙗ҆́кѡ чꙋжда́го, ꙳ ѻ҆ба́че теплотꙋ̀ и҆ свѣ́тъ хрⷭ҇то́въ и҆сточа́ѧ, ꙳ прелага́лъ є҆сѝ враги̑ твоѧ̀ въ сыны̀ дх҃ѡ́вныѧ, ꙳ и҆̀мже разда́й блⷣгть бж҃їю, созида́лъ є҆сѝ цр҃ковь хрⷭ҇то́вꙋ ;

成聖者(せいせいしゃ)亞使徒(あしと)ニコライよ　我(わ)が國(くに)（日本(やまと)の國(くに)）は爾(なんぢ)を旅人(たびびと)及(およ)び寄寓者(きぐうしゃ)として受(う)け　爾(なんぢ)も初(はじ)め我(わ)が國(くに)（日本(やまと)）にて己(おのれ)を他所者(よそもの)と知(し)れどもハリストスの光(ひかり)と暖(あたゝ)かきを流(なが)し　爾(なんぢ)の敵(てき)を屬神(ぞくしん)の子(こ)に變(か)へ　彼等(かれら)に神(かみ)の恩寵(おんちょう)を與(あた)へハリストスの教會(けうかい)を築(きづ)けり　今(いま)我(わ)が教會(けうかい)（其(その)日本(やまと)の教會(けうかい)）の爲(ため)に祷(いの)り給(たま)へ　蓋(けだし)其(その)諸子(しょし)は爾(なんぢ)に呼(よ)ぶ　我(わ)が善(よ)き牧者(ぼくしゃ)よ　慶(よろこ)べよ

Ying kontakion, sävy 2

Tuserdago ja bg҃ovanogo tuettuѧ ҆҆҆ⷢ҇hⷢ҇ygѡ̀, gd, ꙳ korvattu ҆҆sѝ bg҃olepnѡ, ꙳ ꙳ ҆ ҆ ҆ ҆ ҆ ҆ ҆ ҆ ҆ ҆ ҆ ҆ ꙳ Togo, pimeyden avulla, tarkkaile meitä ja tottelemattomuutta.

Muistiinpanot

  1. ↑ 1 2 Karpuk D. St. Nicholas of Japan opiskellessaan Pietarin teologisessa akatemiassa. Arkistokopio päivätty 5. toukokuuta 2019 Wayback Machinessa // Raportti konferenssissa "The Spiritual Heritage of St. Nicholas of Japan Equal-to-the-apostles: On the Centenary of the Reose", Nikolo-Ugresh Orthodox Theological Seminary, 21. helmikuuta 2012
  2. ↑ Pappi Pavel Savabe . Haettu 22. syyskuuta 2012. Arkistoitu alkuperäisestä 10. heinäkuuta 2015.
  3. ↑ 函館ハリストス正教会関連略年表(linkki ei saatavilla) . Haettu 5. toukokuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 7. heinäkuuta 2019. 
  4. ↑ 1 2 Tokion ylösnousemuskatedraali Japanin ortodoksisen kirkon historiassa Arkistoitu 17. heinäkuuta 2019 Wayback Machinessa .
  5. ↑ Saint Nicholas of Japan Arkistoitu 17. helmikuuta 2012 Wayback Machinessa .
  6. ↑ Belov K. Yu. Vanhimman Nektari Ivanchevin muistelmat . samlib.ru. Haettu 3. helmikuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 18. helmikuuta 2022.
  7. ↑ Belov K. Yu. Vanhimman Nektari Ivanchevin muistelmat . samlib.ru. Haettu 3. helmikuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 18. helmikuuta 2022.
  8. ↑ Damaskin (Orlovsky) , arkh. Venäjän hagiografian kunnia ja tragedia. Kanonisointi Venäjän ortodoksisessa kirkossa: historia ja nykyaika . - Moskova: Alueellinen julkinen säätiö "Venäjän ortodoksisen kirkon marttyyrien ja tunnustajien muisto", 2018. - S. 208. - 526 s. - ISBN 978-5-9905640-6-0 .
  9. ↑ Moskovan patriarkaatin lehti. - 1978. - nro 5. - S. 73-80.

Kirjallisuus

Linkit

  Siirry Wikidata-kohteeseen  Sanakirjat ja tietosanakirjat
Sukututkimus ja nekropolis