Julkinen taide (public art; art in public space ; English public art ) - taidetta kaupunkiympäristössä, joka keskittyy valmistautumattomaan katsojaan ja merkitsee kommunikaatiota kaupunkitilan kanssa.
Termi "julkinen taide" viittaa taideteoksiin, jotka on luotu erityisesti näytteillepanoa ja näytteillepanoa varten julkisella paikalla, useimmiten ulkona. Vanhimmat esimerkit virallisesti hyväksytystä julkisesta taiteesta ovat luultavasti monumentit, muistomerkit ja veistokset. Julkinen taide ei rajoitu fyysisiin esineisiin - sen luomiseen käytetään tansseja, kulkueita, katuteatteria ja jopa runoutta.
Jotkut tällä alalla työskentelevät taiteilijat hyödyntävät avointa tilaa luodakseen suuria teoksia. Viimeisten 30 vuoden aikana syntyneiden kriitikoiden ja yleisön ihailua saaneiden teosten joukossa ovat Robert Smithsonin , Christon , NONDA:n ja Anthony Gormleyn teokset, joissa taideteos oli vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa tai rakennettiin siihen. Kreikkalainen taiteilija NONDA loi vuonna 1960 sillan alle interaktiivisen näyttelyn, joka oli omistettu runoilija François Villonille . Julkinen taide luodaan yleensä valtion tai sivuston omistavan tai ylläpitävän yrityksen luvalla ja yhteistyössä niiden kanssa. Jotkut hallitukset rohkaisevat julkisen taiteen luomista esimerkiksi rahoitusmekanismien avulla.
Usein kuvat taiteilijoista kaupungin kaduilla aiheuttavat paikallisten asukkaiden väkivaltaista suuttumusta.
Nykyään Public Art sisältää kaikkea taiteilijoiden valmistamista ruoista ja taiteilijoiden kävelylenkeistä puistossa maitopakkauksiin painettuihin teksteihin ja tanssiesityksiin roska-autoissa. Osittain tämä suunta heijastelee muutoksia itse taiteessa. Monet uskovat, että julkisen taiteen pitäisi julistaa yhteiskunnan monimuotoisuutta ja heijastaa yksimielisyyden puutetta arvokysymyksistä ja sosiaalisesta hyvinvoinnista. Kriitikot ja taiteilijat uskovat, että Public Art rohkaisee ihmisiä kyseenalaistamaan rakenteiden ja päätöksentekoprosessien vaikutukset, jotka määrittävät julkisen tilan käytön. Tällainen "kriittinen" julkinen taide on yleensä väliaikaista, provosoivaa ja luotu olemaan sulautumatta ympäröivään tilaan. Julkinen taide on aina ollut, on ja ehkä tulee jatkossakin olemaan kiistanalainen alue, koska se heijastaa julkiseen elämäämme upotettuja todellisia kiistoja.
— Eleanor Hartney, City Art: New Yorkin Percent for the Art -ohjelma, 2005