| ← 1994 2004 → | |||
| Etelä-Afrikan parlamenttivaalit (1999) | |||
|---|---|---|---|
| 1999 | |||
| 2 kesäkuuta | |||
| Osoittautua | 89,30 % ( ▲ 2,40 ) | ||
| Puolueen johtaja | Thabo Mbeki | Tony Leon | Mangosuthu Buthelezi |
| Lähetys | Afrikan kansallinen kongressi | demokraattinen puolue | Inkatan vapauspuolue |
| Paikat saatu | 266 ( ▲ 14) | 38 ( ▲ 31) | 34 ( ▼ 9) |
| ääniä | 10 601 330 (66,35 %) | 1 527 337 (9,56 %) | 1 371 477 (8,58 %) |
| Muuttaa | ▲ 3,70 p.p. | ▲ 7,83 p.p. | ▼ 1,96 s. s. |
| Edelliset vaalit | 252 (62,65 %) | 7 (1,73 %) | 43 (10,54 %) |
| Puolueen johtaja | Martinus van Shalkvik | Bantu Holomis | Kenneth Mesho |
| Lähetys | Uusi kansallispuolue | Yhdistynyt demokraattinen liike | Afrikan kristillisdemokraattinen puolue |
| Paikat saatu | 28 ( ▼ 54) | 14 ( ▲ 14) | 6 ( ▲ 4) |
| ääniä | 1 098 215 (6,87 %) | 546 790 (3,42 %) | 228 975 (1,43 %) |
| Muuttaa | ▼ 13,52 p.p. | ▲ 3,42 p.p. | ▲ 0,98 p.p. |
| Edelliset vaalit | 82 (20,39 %) | Uusi | 2 (0,45 %) |
Toiset ei-rotuiset parlamenttivaalit Etelä-Afrikassa pidettiin 2. kesäkuuta 1999. Hallitseva Afrikan kansallinen kongressi (ANC) voitti vaalit neljätoista paikkaa. Nykyinen presidentti Nelson Mandela kieltäytyi valitusta uudelleen presidentiksi.
| Lähetys | Johtaja | Äänestys | % | Paikat | % | |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Afrikan kansallinen kongressi | Thabo Mbeki | 10 601 330 | 66,35 | 266 | 66,50 | |
| demokraattinen puolue | Tony Leon | 1 527 337 | 9.56 | 38 | 9.50 | |
| Inkatan vapauspuolue | Mangosuthu Buthelezi | 1 371 477 | 8.58 | 34 | 8.50 | |
| Uusi kansallispuolue | Martinus van Shalkvik | 1 098 215 | 6.87 | 28 | 7.00 | |
| Yhdistynyt demokraattinen liike | Bantu Holomis | 546 790 | 3.42 | neljätoista | 3.50 | |
| Afrikan kristillisdemokraattinen puolue | Kenneth Meshu | 228 975 | 1.43 | 6 | 1.50 | |
| Vapauden rintama | Constand Filjun | 127 217 | 0,80 | 3 | 0,75 | |
| Yhdistynyt kristillisdemokraattinen puolue | Lucas Mangope | 125 280 | 0,78 | 3 | 0,75 | |
| Pan African Congress | Clarence Makwetu | 113 125 | 0,71 | 3 | 0,75 | |
| liittovaltion liitto | 86 704 | 0,54 | 2 | 0,50 | ||
| Vähemmistön rintama | Amichand Rajbansi | 48 277 | 0,30 | yksi | 0,25 | |
| Afrikaner Eenheidsbeweging | 46 292 | 0,29 | yksi | 0,25 | ||
| Azanian kansanjärjestö | 27 257 | 0,17 | yksi | 0,25 | ||
| Tuloveron poistaminen ja koronkiskonta | 10 611 | 0,07 | 0 | 0 | ||
| Etelä-Afrikan vihreä puolue | 9193 | 0,06 | 0 | 0 | ||
| Azanian sosialistipuolue | 9062 | 0,06 | 0 | 0 | ||
| Kaikki yhteensä | 15 977 142 | 100,00 | 400 | 100,00 | ||
| Virheelliset äänet | 251.320 | |||||
Afrikan kansallinen kongressi (ANC) sai 266 paikkaa 400 paikasta, yhden paikan alle perustuslain muuttamiseen tarvittavaan kahden kolmasosan enemmistöön. Näitä vaaleja leimasi Uuden kansallispuolueen, entisen kansallispuolueen (NP), jyrkkä lasku, joka menetti yli puolet kannatustaan ilman entistä osavaltion presidenttiä Frederick De Klerkia . Liberaalidemokraattinen puolue nousi suurimmaksi oppositiopuolueeksi sen jälkeen, kun se oli viidenneksi suurin puolue vuoden 1994 vaaleissa.
ANC solmi liittouman Minority Front -puolueen kanssa, joka edusti intialaisen yhteiskunnan osan etuja ja sijoitti yhden paikan uudessa parlamentissa. Koalitiosopimus takasi tarvittavan enemmistön ANC:lle osien perustuslain uudelleenkirjoittamiseen. Thabo Mbeki vannoi virkavalan presidentiksi 16. kesäkuuta ja hänen hallituksensa julkistettiin seuraavana päivänä. [2]
| Vaalit Etelä-Afrikassa | |
|---|---|
| Eduskuntavaalit | |
| Kunnallisvaalit |
|
| kansanäänestykset |
|