Peyroll

Peyroll
fr.  Peirol
Syntymäaika 12. vuosisadalla
Kuolinpäivämäärä XIII vuosisadalla
Maa
Ammatti trubaduuri , säveltäjä
 Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa

Peirol tai Peiròl [ 1] (ranskalainen ääntäminen: [peʁɔl], oksitaanin ääntäminen: [pejrɔl]; syntynyt noin 1160 [2] , mainittu vuosina 1188-1222 [ 3] / 1225 [4] , k. 1220 Auver- x trubaduuri , joka kirjoitti pääasiassa kaanoneja ritarirakkaudesta 1100-luvun lopulla - 1200-luvun alussa [5] . Hänen teoksistaan ​​34 tunnetaan oksitaaniksi [6] . Näistä seitsemäntoista (mukaan lukien kuusitoista rakkauskansonia) on säilyttänyt melodioita [5] . Häntä kutsutaan joskus (virheellisesti) Pieroliksi ranskalaisen Pierren tapaan .

Elämäkerta

Tämän trubaduurin elämästä tiedetään vähän, ja kaikki yritykset perustaa hänen elämäkerta hänen teoksistaan ​​on oikeutetusti hylätty uusissa tutkimuksissa [7] .

Peyrollin syntymäaika sijoitetaan yleensä 1160-luvulle. Hän luultavasti tuli (siis hänen lempinimensä) Perolin kylästä Prondinessa , Puy - de-Domessa , lähellä Rochefort-Montagnen linnaa (Rocafort) [8] . On myös mahdollista, että hän syntyi Pérolissa nykyisessä Riom-et-Montagnessa [9] . Siten Peyroll oli syntyperäinen maista, joiden herra oli Auvergnen Dauphin [8] .

Keskiaikaisen elämäkertansa mukaan Peyroll oli aluksi köyhä ritari [10] [11] . Hän palveli Auvergnen Dauphinen hovissa, rakasti sisartaan Sal de Clostraa (lempinimi tarkoittaa "paennut luostarista"), Bero III de Mercuren vaimoa [9] ja loi monia hänen rouvalle omistettuja lauluja. Aluksi Dauphin suhtautui myönteisesti Peyrollin seurusteluihin, mutta kateellinen huomiosta, joka oli kohdistettu hänen sisarensa, trubaduuriin, jolla ei myöskään ollut omaisuutta, poisti hänet hovista [9] . Hänen elämäkerransa huomauttaa, että Peirol, joka oli vailla aineellisia resursseja, jätti ritarin ja matkusti feodaalisesta hovista toiseen jonglöörinä ja sai paronilta vaatteita, rahaa ja hevosia taiteensa vuoksi ( Peirols no se poc mantener per cavallier e venc joglars , et anet per cortz e receup dels barons e draps e deniers e cavals ) [4] . Yhden Albert de Sestaron kansonin tornadosta tiedetään , että Peirol oli laulaja ja soitti viulua [12] . Hän teki pyhiinvaelluksen Jerusalemiin noin 1222. Hän kuoli luultavasti Montpellierissä [13] .

Luovuus

Tutkijoiden mukaan Peyrollin teokset perustuvat silloin yleisesti hyväksyttyihin kohteliaisuuskäsitteisiin , ovat yksinkertaisia ​​eivätkä tarpeeksi omaperäisiä [14] . Hänen rakkauslyriikoissaan huolettomat "onnelliset laulut" esiintyvät rinnakkain "vakavan" - "teoreettisen rakkauden keskustelun" kanssa [15] . Peirolin mukaan "kekseliäs rakastaja" voi "väistää mustasukkaisen aviomiehen typerän varovaisuuden" [16] . Peyroll jätti ylevän rouvan arvottomalle naiselle, jota, kuten hän sanoi: "Rakastan ilossa ja rauhassa, ja me rakastamme toisiamme" [17] . Peyroll osallistui myös keskusteluun siitä, onko sallittua rakastaa puhtaasti, ylevästi ja samalla haluta "matalaa", fyysistä rakkautta [18] . Peyrollin teokset luotiin yhdessä trubaduurirunouden perinteisistä tyyleistä - " kevyestä " (ox. trobar leu ) [19] . Peirolin laulujen melodiat ovat yksinkertaisempia kuin hänen nykyisten trubaduuriensa runojen, esimerkiksi Folket of Marseille ja Peyre Vidal [14] , säestys . Ne on kirjoitettu doorialaisessa tai miksolydialaisessa tyylissä , melko melankolisia (Theodor Gerold viittaa musiikillisen tunnelman ja sanoituksen epäjohdonmukaisuuteen), mutta niissä on erikoinen harmonia ja ne esitetään melko ammattimaisesti [20] .

Peyroll kokeili myös sirventa -genreä : hänen teoksensa Ren no val hom joves que no.s perjura oli kappalemäärästä päätellen erittäin suosittu [21] . Sirventan kieli on kuvaannollista ja kirkasta, ja runolliset säkeet katkeavat proosarereenillä. Kaikki tämä on niin epätavallista Peyrollin runoudelle, että sen kirjoittaja kyseenalaistetaan [22] .

Trouver Guio de Dijon, joka kirjoitti vanhan ranskan kielellä , luultavasti muokkasi Peyrollin rakkauslaulun Si be.m sui loing et entre gent estraigna m'estuet, kun hän kirjoitti Chanter m'estuet, coment que me destraigne [23] .

Peyroll oli kiihkeä kolmannen ristiretken kannattaja (1189-1192). Tensonissaan Quant amors trobet partit hän kehotti eurooppalaisia ​​hallitsijoita jättämään syrjään kiistansa ja auttamaan yhdessä "jaloa ja rohkeaa markiisi" Conradia Montferratista , joka tuolloin oli Jerusalemin kuningas [24] . Huolimatta siitä, että Peirol ilmaisee halunsa seurata herraansa, Auvergnen Dauphiinia, Pyhään maahan, Rakkaus saa lopulta runoilijan olemaan jättämättä rouvaansa, koska "Sinun väliintulonne ei pakota turkkilaisia ​​ja arabia antamaan ylös Daavidin tornista" ja kehottaa häntä: "rakasta ja laula paljon" [24] .

Todennäköisesti Peyroll ei osallistunut kolmanteen ristiretkeen, mutta hän teki myöhemmin pyhiinvaelluksen Jerusalemiin ja saattoi nähdä Damiettan antautumisen [25] . Hän syytti osan tappiosta keisari Fredrik II : lle ristiretken laulussa  - hänen viimeisessä runossaan [26]  - Pus flum Jordan ai vist el monimen [25] [27] . Hän jopa pilkkasi kaksipäistä kotkaa ( vostr'aigla, qu'en gitet us voutors ) [28] ja lauloi voittajasta, Egyptin sulttaanista ( Anta y avetz el Soudan onramen ) [29] .


Muistiinpanot

  1. ↑ Oksitaaniksi (provençalaiseksi) peir (ranskaksi pierre ) tarkoittaa "kiveä", ja -ol on deminutiivinen jälkiliite, joten nimi Peirol voi tarkoittaa "kiviä", mutta voi myös olla deminutiivi nimestä Pierre. Samalla peiròl tarkoittaa myös kattilaa tai tulisijaa. Oksitaanissa Peiròl kirjoitetaan yleensä "ò":lla, kuten Peirol lausuttaisiin [pejru].
  2. ^ Syntymäaika noin 1160 Arkistoitu kopio . Haettu 20. lokakuuta 2007. Arkistoitu alkuperäisestä 15. lokakuuta 2007. [1] Arkistoitu 23. heinäkuuta 2011 Wayback Machinessa [2]  (linkki alas) [3]  (downlink) [4] Arkistoitu 13. heinäkuuta 2011 Wayback Machinessa [5] Arkistoitu 26. syyskuuta 2006 Wayback Machinessa , mahdollisesti johdettu aktiivisen luovuuden alku vuonna 1188.
  3. ↑ Nichols, 129.
  4. ↑ 1 2 Aubrey, "References to Music in Old Occitan Literature", 123.
  5. ↑ 1 2 Switten, 320.
  6. ↑ Yksi kaanoneista on Be.m cujava que no chantes oguan , joka johtuu M. Frank Pons de la Guardiasta (Aston, 151).
  7. ↑ Switten, 321 n5.
  8. ↑ 12 Schutz , 227.
  9. ↑ 1 2 3 Egan, 82.
  10. ↑ Jones, 310.
  11. ↑ Egan, 81.
  12. ↑ Aubrey, Trubaduurien musiikki, 257.
  13. ↑ Kehew, Pound ja Snodgrass, 244.
  14. ↑ 1 2 Switten, 321.
  15. ↑ Switten, 323.
  16. ↑ Moller, "The Meaning of Courtly Love", 44.
  17. ↑ Moller, "The Social Causation of the Courtly Love Complex", 158.
  18. ↑ Moller, "The Social Causation of the Courtly Love Complex", 159.
  19. ↑ Kehew, Pound ja Snodgrass, 245.
  20. ↑ Switten, 325. Enemmän osoitus hänen lopullisesta arviostaan ​​hänen kappaleistaan ​​voi olla viittaus niiden "pelkäiseen nautintoon musiikina".
  21. ↑ Chambers, 52-53. Mittari koostuu viidestä coblas-unissonanista, joissa kussakin on seitsemän riviä.
  22. ↑ Switten, 321-322 n6.
  23. ↑ Theodore Karp , "Guiot de Dijon", Grove Music Online , Oxford Music Online .
  24. ↑ 12 Siberry , 59.
  25. ↑ 12 Siberry , 66.
  26. ↑ Kirjoitettu syyskuun 1221 ja huhtikuun 1222 välisenä aikana, kun Peyroll palasi pyhiinvaelluksesta (Puckett, 885)
  27. ↑ Paterson, 92.
  28. ↑ "Kotkasi murskasi korppikotka" (Nichols, 132)
  29. ↑ "Sulttaanilla on kaikki kunnia, ja sinulla on häpeä" (Nichols, 132).


Kirjallisuus

  Siirry Wikidata-kohteeseen  Temaattiset sivustot