Puolalainen messianismi

Puolalainen messianismi ( Euroopan Kristus , puolaksi Mesjanizm polski ) on puolalaisen filosofian suuntaus, joka kukoisti 1800-luvun kansannousujen välillä. Tämä on nimenomaan puolalainen filosofia, jolle on ominaista toisaalta spekulatiivisten metafyysisten järjestelmien rakentaminen ja toisaalta halu uudistaa maailmaa. Sekä yleinen mielipide, että puolalaisilla on kansana erinomaisia kykyjä, jotka erottavat heidät erityisellä tavalla maailman muista kansoista. Sellaisenaan tällä idealla (ajatus tietystä kansasta ja maasta) on monia kannattajia myös muissa maissa.

Historia

XVII-XVIII vuosisatojen aikana juutalaisten keskuudessa ilmestyi lahkoja, jotka perustuivat johtajan karismaan, jonka uskovaiset tunnustivat messiaaksi . Ehkä tämä filosofian suunta ilmestyi juuri läheisen kontaktin takia juutalaisiin, toinen syy sen syntymiselle voi olla yksinkertaisesti syvä uskonnollisuus. Sarmatismin filosofiat alkoivat ilmestyä jo barokin aikana - messianismin ensimmäiset alkeet. Puolan kansalla, jonka väitetään polveutuvan muinaisista sarmatilaisista , täytyi olla erityinen rooli maailman historiassa. Molempien kansojen yhteisön oli määrä olla "kristinuskon linnoitus, vapauden turvapaikka ja Euroopan viljavarasto " . Tämän ajatuksen ilmaisi parhaiten Vespasian Kochovsky Puolan Psalmodian siviilipsalmeissa (Psalmit V, VII, IX, XV, XXVI, XXXVI).

Romanttinen messianismi syntyi juutalais-kristillisestä perinteestä. Puolassa ajatus messiaanisuudesta oli erityisen suosittu, Puolaa ymmärrettiin Jeesuksena, joka kutsuttiin pelastamaan ja yhdistämään syntisiä eli muita Euroopan kansoja .

Józef Göhne-Wronskissa , joka toi messianismin käsitteen puolalaiseen filosofiaan, messiaan rooli, jonka oli tarkoitus johtaa ihmiskunta onnen aikakauteen, määrättiin filosofialle. Messianismin pääedustajalle suuren yleisön keskuudessa, runoilija Adam Mickiewiczille , se oli jo Puola.

Messianismifilosofian tärkeimmät piirteet

usko henkilökohtaiseen jumalaan
usko sielun ikuiseen olemassaoloon
korostaa henkisen paremmuutta fyysiseen nähden
näkemys filosofiasta ja/tai ihmisistä elämän muuttamisen ja ihmiskunnan pelastamisen työkaluna
korostetaan ihmisluokan huomattavaa metafyysistä merkitystä
väite, että ihminen voi toteutua täysin vain ihmisten sisällä sieluyhteisönä
Historialismi, joka ilmaistaan väitteessä, että ihmiset takaavat ihmiskunnan kehityksen.

Merkittäviä messiaanisteja

Katso myös

Muistiinpanot

Kirjallisuus

Bochenek K. i inni, Zarys historii filozofii polskiej, Rzeszów: Wydawnictwo Uniwersytetu Rzeszowskiego, 2015.
Lutosławski W., Mesjanizm jako polski światopogląd narodowy [w:] A. Wawrzynowicz (toim.), Spór o mesjanizm. Rozwój idei, Warszawa: Fundacja Augusta hr. Cieszkowskiego, 2015, s. 381-390.
Pieróg S., Mesjanizm [w:] A. Kowalczykowa, J. Bachórz (punainen), Słownik literatury polskiej XIX wieku, Wrocław: Ossolineum, 2002, s. 536-540.
Sikora A., Towianski i rozterki romantyzmu, Warszawa: Wiedza Powszechna, 1984.
Skoczyński J., Woleński J., Historia filozofii polskiej, Krakova: Wydawnictwo WAM, 2010.
Walicki A., Millenaryzm i mesjanizm religijny a romantyczny mesjanizm polski: zarys problematyki, "Pamiętnik Literacki", 62 (4), 1971, s. 23-46.
Walicki A., Lata 1815-1863 [w:] A. Walicki (toim.), Zarys dziejów filozofii polskiej 1815-1918, Warszawa: PWN, 1986.
Wawrzynowicz A., Wstęp [w:] A. Wawrzynowicz (punainen), Spór o mesjanizm. Rozwój idei, Warszawa: Fundacja Augusta hr. Cieszkowskiego, 2015.
Zawojska T., Mesjanizm [w:] Encyklopedia Filozofii Polskiej, t. 2, Lublin: Polskie Towarzystwo Tomasza z Akwinu, 2011.
Ziółkowski Z., Hoene-Wroński Józef Maria [w:] Powszechna Encyklopedia Filozofii, Lublin: Polskie Towarzystwo Tomasza z Akwinu, 2000 [päivä 18.5.2018].