| Jose Regio | |
|---|---|
| portti. Jose Regio, Jose Maria dos Reis Pereira | |
| Nimi syntyessään | Jose Maria dos Reis Pereira |
| Syntymäaika | 17. syyskuuta 1901 |
| Syntymäpaikka | Vila do Conde |
| Kuolinpäivämäärä | 22. joulukuuta 1969 (68-vuotiaana) |
| Kuoleman paikka | Vila do Conde |
| Kansalaisuus (kansalaisuus) | |
| Ammatti | kirjailija |
| Suunta | Modernismi |
| Nimikirjoitus | |
| regio.pt | |
| Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa | |
José Régio (syntymänimi José Maria dos Reis Pereira , portti. José Régio, José Maria dos Reis Pereira , 17. syyskuuta 1901 , Vila do Conde - 22. joulukuuta 1969 , ibid) - portugalilainen kirjailija, toisen aallon suurin edustaja portugalilainen modernismi .
Vuonna 1925 hän valmistui lisensiaatista Coimbrassa . Hänen väitöskirjansa, jossa Fernando Pessoa ja Mário de Sá Carneiro esiteltiin täysimittaisesti ensimmäistä kertaa , julkaistiin vuonna 1941 otsikolla "Pieni nykyajan portugalilaisen runouden historia" ja saavutti huomattavan mainetta. Vuodesta 1927 lähtien hän luennoi Portugalissa ja Ranskassa portugalilaisesta modernismista. Yksi vaikutusvaltaisen kirjallisuuden ja taiteen Presença-lehden ( Yav , 1927-1940, 54 numeroa) perustajista. Hän vietti suurimman osan elämästään (1928-1967) Portalegressa . Hän oli innokas taiteen keräilijä.
Kuoli sydänkohtaukseen . Vuonna 1971 Portalegressa avattiin José Régio -museo .
Suurimman sanomalehden Diário de Notícias palkinto (1966). Kansallinen runopalkinto (1970, postuumi). Manuel de Oliveira teki useista hänen teoksistaan elokuvia .
Vuonna 1965 Amália Rodrigues äänitti José Région "Portuguese Fado" (musiikki Alain Allman) CD-levylle. Tämä Fado Région ensimmäisestä kirjasta on kirjoitettu fadon pitkän perinteen mukaisesti. Se on portugalilaisen laulun erityinen genre, joka ilmestyi Lissabonin kaduille 1800-luvun jälkipuoliskolla, alun perin merimieslauluina. Eri versioissa se on edelleen yksi rakastetuimmista, ei vain Portugalissa, vaan kaikkialla maailmassa. Siinä portugalilaisen kansan "saudade" laulaa itsensä. Luulen, että ihmisten rakkaus "portugalilaista fadoa" kohtaan kumoaa niiden väitteet, jotka uskovat, että nykyaikaiselle Portugalille tämä sana on menettänyt entisen maagisen merkityksensä.
Portugalin fado
Kun synnyit, fado, Oli
rauhallista kaksi viikkoa peräkkäin,
Hän tasoitti meren avaruutta.
Sitten se sana syntyi,
Nuoren merimiehen rinnassa,
Kellossa hän lauloi kaipaavasti,
Kellossa hän lauloi kaipaavasti.
Mikä ihme se onkaan,
maani kukkivassa laaksossa!
Espanjan punainen rannikko
Etkö näe täältä?
Entä portugalilaiset matalikot?
Olen sokea kyyneliltä, en näe.
Hänen sanansa lensivät hänen huuliltaan
Yhdessä karavellissa
Sunset helakanpunainen veri.
Ne huulet lauloivat talosta,
Suudelmat palavat niillä,
Vain meri suuteli heitä,
Vain meri suuteli heitä.
Hyvästi, Maria, kanssasi
Me uskomme onneen.
Ja minä lupaan nyt:
Mennään kanssasi puhujaan,
jos Jumala, toisin päätettyään,
ei piilota minua kuiluun.
Ja toinen fado soi
Hiljaisena iltana, joka toi iloa,
Ja taivas loisti iloiten,
Toisella karavellilla, sana
repesi toisen merimiehen huulilta,
Kellossa hän lauloi kaipaavasti,
Kellossa hän lauloi kaipaavasti.
Fado Portugês
O Fado nasceu um dia,
quando o vento mal bulia
eo céu o mar prolongava,
na amurada dum veleiro,
no peito dum marinheiro
que, estando triste, cantava,
que, estando triste, cantava.
Ai, que lindeza tamanha,
meu chão, meu monte, meu vale,
de folhas, flores, frutas de oiro,
vê se vês terras de Espanha,
areias de Portugal,
olhar ceguinho de choro.
Na boca dum marinheiro
do frágil barco veleiro,
morrendo a canção magoada,
diz o pungir dos desejos
do lábio a queimar de beijos
que beija o ar, e mais nada,
que beija o ar, e mais nada.
Mae, adeus. Adeus, Mary.
Guarda bem no teu sentido
que aqui te faço uma jura:
que ou te levo à sacristia,
ou foi Deus que foi servido
dar-me no mar sepultura.
Ora eis que embora outro dia,
quando o vento nem bulia
eo céu o mar prolongava,
à proa de outro velero
velava outro marinheiro
que, estando triste, cantava,
que, estando triste, cantava.