Viktor Sidyak | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
henkilökohtaisia tietoja | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Lattia | Uros | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Koko nimi | Viktor Aleksandrovitš Sidyak | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Maa | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Erikoistuminen | miekkailu | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
klubi | SKA (Lviv), SKA (Minsk) | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Syntymäaika | 24. marraskuuta 1943 [1] (78-vuotias) | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Syntymäpaikka | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
työpuoli | vasemmalle | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Valmentajat | G. Galiakbarov, D. Tyshler , A. Fel | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Kasvu | 176 cm | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Paino | 76 kg | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Palkintoja ja mitaleita
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa |
Viktor Aleksandrovich Sidyak (s . 24. marraskuuta 1943 , Anzhero-Sudzhensk ) - Neuvostoliiton miekkailija ( sapeli ), nelinkertainen olympiavoittaja, seitsemän kertaa maailmanmestari kuusi kertaa joukkueessa ja kerran henkilökohtaisessa mestaruudessa, maailmancupin voittaja vuosina 1972 ja 1973. , 15-kertainen Euroopan mestareiden Cupin voittaja, Universiadin mestari vuonna 1970, Neuvostoliiton mestari henkilökohtaisessa sarjassa 1973 ja 1978. Neuvostoliiton arvostettu urheilun mestari (1968).
Syntynyt työssäkäyvään perheeseen. Muutamaa vuotta myöhemmin perhe muutti Donetskiin ja sitten Lviviin. Siellä vuonna 1957, Alexandre Dumasin kolmea muskettisoturia koskevien teosten vaikutuksen alaisena , Victor ilmoittautui miekkailuosastoon (ensimmäinen valmentaja oli Gennadi Galiakbarov). Koulun päätyttyä hän halusi päästä Liikunta-instituuttiin, mutta hänen isänsä, insinööri, vaati ammattikorkeakoulua. Hän yhdisti yliopisto -opinnot jatkuvaan harjoitteluun, eteni nopeasti urheilijana ja oli jo 1960-luvun puolivälissä Ukrainan SSR:n maajoukkueen jäsen, nautti mainetta kilpailijoille hankalana vasenkätisenä miekkailijana. , keskittyen hyökkäystoimiin kaksintaistelussa. Vuonna 1968 hänet valittiin Neuvostoliiton maajoukkueeseen , joka voitti joukkuemestaruuden ensimmäistä kertaa olympialaisissa Mexico Cityssä .
NKP :n jäsen vuodesta 1966. Vuonna 1969 hän muutti SKA:hen (Minsk) ja tuli Valko-Venäjän valtion fyysisen kulttuurin instituuttiin (valmistui vuonna 1973 ).
Vuonna 1968 Mexico Cityn olympialaisissa hän kilpaili joukkueturnauksessa, voitti ensimmäisen kultansa voittaen 10 ottelusta 13:sta. Vuonna 1972 Münchenin olympialaisissa Viktor Sidyakista tuli ensimmäinen Neuvostoliiton miekkailija, joka voitti kultamitalin henkilökohtaisessa turnauksessa ja lisäsi hopeaa joukkuekilpailussa. Vuoden 1976 olympialaisissa hän voitti henkilökohtaisen mestaruuden pronssia. Ja joukkueturnauksessa Neuvostoliiton miekkailijat voittivat kultaa. Viimeisen kerran, 37-vuotiaana, urheilija esiintyi vuoden 1980 olympialaisissa Moskovassa ja voitti jälleen kultaa joukkueturnauksessa. Victor Sidyak toi kultamitalin kaikista neljästä olympialaisista, joihin hän osallistui.
Uransa päätyttyä hänestä tuli valmentaja. Vuosina 1994-2002 hän työskenteli italialaisessa Fides-seurassa (Livorno), jossa tuleva olympiavoittaja Aldo Montano oli hänen oppilaansa [2] .
Palattuaan Valko-Venäjälle hän oli Valko-Venäjän ammattinyrkkeilyliiton pääsihteeri.
Vuonna 2007 hän muutti Venäjälle, missä hän johti Kansainvälistä olympiareservikeskusta Odintsovon humanitaarisessa yliopistossa [3] .
Hän on yksi 9 urheilijasta, jotka onnistuivat voittamaan olympiakultaa neljässä tai useammassa kesäolympialaisissa peräkkäin. Hänen lisäksi se oli mahdollista: brittiläinen soutuja Stephen Redgrave , amerikkalaiset urheilijat Alfred Orter ja Carl Lewis , tanskalainen purjehtija Paul Elvstrom , brittiläinen purjehtija Ben Ainslie , ruotsalainen meloija Gert Fredriksson , amerikkalainen uimari Michael Phelps ja kuubalainen painija Mihain Lopez Nunezne.
Hänelle myönnettiin Työn punaisen lipun ritarikunta ja mitalit "Työn kunniasta" ja "Työurheudesta".
Temaattiset sivustot | |
---|---|
Sanakirjat ja tietosanakirjat |
Sapelimiekkailun olympiavoittajat | |
---|---|
|