Kulishovka eli "kulishovka" ( ukr. kulishivka ) on Ukrainan historiallinen kirjoitusasu, joka on nimetty P. A. Kulishin mukaan, joka käytti sitä muistiinpanoissa Etelä-Venäjästä (nide 1, 1856 ) ja Kieliopissa (Gramatka) ( 1857 ). Sitä käytettiin myös ensimmäisessä ukrainalaisessa kirjallisessa ja yhteiskuntapoliittisessa lehdessä "Osnova" , jonka julkaisivat vuosina 1861-1862 Pietarissa V. M. Belozersky , N. I. Kostomarov ja P. A. Kulish .
Kulishovkaa (joillakin muutoksilla) käytettiin painetuissa julkaisuissa, kunnes se kiellettiin " Emsky-säädöksellä " vuodelta 1876 .
Käytössä oleva kirjain i :
Y -kirjainta ei käytetty, vaan se korvattiin kirjaimella ja ( sininen, kettu ).
Kirjainta ъ käytettiin erottimena sanojen keskellä ja lopussa konsonanttien jälkeen ( pyat, rozvyazav, wind, smіkh ).
Kirjainta є kulishovkan alkuperäisessä versiossa käytettiin vain pehmeiden konsonanttien jälkeen keskisukupuolen nimissä ( vesіllє, tretє, schaste ). Ääni [e] välitettiin kirjaimella e ( ystävä, sisar ); Myös vokaalien ( kävely, ajattelu ) jälkeinen yhdistelmä [je] välitettiin aluksi - myöhäisessä Kulishovkassa, jälkimmäisessä tapauksessa alettiin käyttää myös є ( vіdluaє, dvoє, svoє ).
Käytettiin kirjainta ё ( yomu, kyynel, tehnuv, folk ).
Räjähdysaine [g] välitettiin alun perin latinalaisella kirjaimella g ( dziga, gulya ), myöhemmin kirjaimella ґ , myös prepositiona "to" ( he kutsuivat ґ Moavskіyn aavikot ).
Refleksiivisten verbien kolmannessa persoonassa kirjoitettiin -t (b) tsya ( käänny ympäri, vsmіhnettsya ), myöhemmin -tsya ( ihmiset, seiso ); toisessa persoonassa - -shsya ja -ssya ( odіbeshsya, vіtaєssya ).
Samanaikaisesti käytettiin etuliitettä ros- ja roz- ( kertoa, rozchervonitsya ).
F :n sijaan käytettiin usein hv:tä : hvaraon , Khvilistim land, Sikhv, Yahvet tai (ennen konsonantteja) x : Ehraim ; Fita - xt : n tilalle : Makhtusailo .