Seulaputket , ristikkoputket , seula-astiat ( lat. tuboli cribrosi ) ovat elementtejä korkeampien kasvien kehossa , jotka johtavat orgaanisia aineita. Kehittyi pääasiassa verisuonten kuitukimppun nielessä . Niiden päätehtävä on kuljettaa hiilihydraatteja - esimerkiksi lehdistä hedelmiin ja juuriin. Saksalainen biologi ja metsätutkija Theodor Hartig löysi ne ja nimesi ne vuonna 1837 .
Seulaputket ovat yksirivisiä pitkänomaisia soluja , paksuja ja erivärisiä; niiden päätyseinät ovat seulalevyjä, joissa on lukuisia rei'ityskenttiä, jotka on vuorattu sisältä kalloosilla . Yksinkertaiset lautaset ovat yleensä vaakasuorat ja sisältävät yhden seulapellon (tyypillisiä esimerkkejä ovat kurpitsa ja tuhka ), kun taas monimutkaiset ovat kaltevia ja niissä on useita seulakenttiä (sellaisia kasveja ovat lehmus , viinirypäleet , passionkukka , riisi ). Seulaputken jokainen segmentti liittyy kapeiden mukana olevien solujen sarjaan, jotka liittyvät niihin fysiologisesti [1] . Kehittymisensä aikana solujen tonoplastit tuhoutuvat vähitellen, jolloin sytoplasma sekoittuu solumehlan kanssa ; tapahtuu organellien ja solun ytimen rappeutumista . Merkittävästä sytoplasmamäärästä johtuen niitä ei pidetä "oikeina" soluina, niillä ei ole soluydintä, ribosomeja ja vakuoleja .
Useimmissa kasveissa seulaputket toimivat enintään vuoden, mutta on poikkeuksia: rypäleissä ne ovat olemassa 2 vuotta, lehmuksessa - useita vuosia, kun taas joissakin palmuissa - useita kymmeniä. Kasvukauden lopussa siivilärei'itys tukkeutuu kokonaan kalloosista, joka myös kerrostuu seulalevyn molemmille puolille, jolloin muodostuu corpus callosum. Enää toimimattomat seulaputket ja ympäröivät solut muotoutuvat ja häviävät ajan myötä.
| Kasvien kudokset | |||||
|---|---|---|---|---|---|
| koulutus kangas | |||||
| Sisäkudos | |||||
| Johtava kangas |
| ||||
| Mekaaninen kangas |
| ||||
| Pääkangas | |||||