Smooth [1] -jazz [2] ( smooth jazz , "soft jazz", "light jazz", "smooth [1] jazz", "pop jazz"; englantilainen smooth jazz , soft jazz ) on kaupallinen jazz - crossover . , joka syntyi fuusiomusiikista 1970 - luvulla .
Smooth Jazz ilmestyi Yhdysvalloissa 1970-luvun puolivälissä. sekoituksena jazzia kevyen rytmin ja bluesin tai popmusiikin kanssa . Quincy Jonesin kaltaiset perustajat pyrkivät yhdistämään perinteisen jazzin instrumentaalivirtuoosin ja improvisaation miellyttäviin melodioihin, jotka ovat saatavilla mahdollisimman laajalle yleisölle. Smoot jazzin varhaiset ilmenemismuodot saivat usein vaikutteita funkista ja rockista . Ajan myötä improvisaation elementti väistyi täysin huomaamattomille "kiiltoisille" rytmeille [3] . George Bensonin levytykset ( Breezin , 1976) olivat ensimmäisten joukossa kaupallisen menestyksen saavuttaneita .
Menestyksen huippu tuli 1980-luvulla, jolloin monet suositut vokalistit äänittivät tähän suuntaan: Grover Washington , Sade , Al Jarreau , Anita Baker . 1990-luvun alussa alkoi reagoida tämän suunnan "mahtamattomaan keveyteen", etenkin perinteisen jazzin ystäviltä, jotka uskoivat, ettei sellaisella musiikilla ollut mitään tekemistä todellisen jazzin kanssa [4] . Usein kritiikin kohteena oli saksofonisti Kenny Gee , joka myi enemmän levyjä kuin mikään muu jazz-instrumentalisti historiassa [4] .
Kuitenkin 1990-luvulla monet radioasemat ilmestyivät smooth jazz -muodossa keski-ikäisille kuuntelijoille [5] . Uusi instrumentalistien sukupolvi, jota edustivat Chris Botti ja Til Brenner , pyrki yhdistämään korkean levymyynnin perinteisiin jazz-improvisaatiotekniikoihin.
2000-luvun puolivälissä. smooth jazzin suosio alkoi laskea [6] . Tämä formaatti alettiin nähdä taustamusiikkina huoneille (ravintolat, ostoskeskukset), jota hallitsevat epäselvät ja melko yksitoikkoiset instrumentaalit [7] [8] .
| Jazz | |
|---|---|
| Aiheet |
|
| Tyylit |
|
| Muusikot |
|
| Muusikot tyylin mukaan |
|
| Standardit |
|
| Diskografia |
|
| Festivaalit |
|
| kulttuuri |
|
| Tarina |
|
| Esitystekniikat | |