Stari Ras

Kokeneet kirjoittajat eivät ole vielä tarkistaneet sivun nykyistä versiota, ja se voi poiketa merkittävästi 15. helmikuuta 2022 tarkistetusta versiosta . tarkastukset vaativat 2 muokkausta .
Unescon maailmanperintökohde _
Stari Rasin muinainen kaupunki ja Sopochanyn luostari [* 1]
Stari Ras ja Sopoćani [*2]

kaupungin rauniot
Maa  Serbia
Tyyppi kulttuuri
Kriteeri minä, iii
Linkki 96
Alue [*3] Euroopassa
Inkluusio 1979 (3. istunto)
  1. Otsikko virallisella venäjällä. lista
  2. Otsikko virallisella englanniksi. lista
  3. Unescon luokituksen mukainen alue
 Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa

Stari Ras ( serb. Stari Ras ) on Serbian alueella sijaitseva keskiaikaisten monumenttien kokonaisuus . Unescon maailmanperintökohde vuodesta 1979 . Se on vanhassa Serbiassa sijaitsevan muinaisen Rasin kaupungin naapurustoa , joka oli pitkään serbien varhaiskeskiaikaisen valtion pääkaupunki .

Kaupungin historia

Kaupungilla on rikas historia, joka juontaa juurensa pronssikaudelle . Tällä hetkellä kaupungin alueelta on löydetty Rooman valtakunnan sotilaslinnoituksia, joiden viereen rakennettiin antiikin aikana asuinrakennuksia ja basilika . Keskiaikaisissa lähteissä nimellä Ras kaupunki mainittiin ensimmäisen kerran Bysantin keisarin Konstantinus VII Porphyrogenituksen aikana Serbian ja Bulgarian joukkojen välisen taistelun paikkana 800- luvun lopulla . Linnoitus oli 9. luvulta 1100-luvun alkuun bulgarialaisten vallan alla, myöhemmin se luovutettiin serbeille, jotka olivat Bysantin vallan alla . 1100-luvun lopusta 1200-luvulle kaupunki oli Serbian valtion poliittinen ja kulttuurinen keskus (nimetty hänen mukaansa Raska ) ja Nemanjić -dynastian hallitsijoiden pääkaupunki . XIV - luvulla ja XV vuosisadan ensimmäisellä puoliskolla kaupungin poliittinen merkitys pieneni suuressa määrin, ja vuodesta 1455 lähtien Turkin valtauksen jälkeen kaupungin taantuminen alkoi.

Stari Rasin alueella on Petrova-kirkko , Serbian vanhin säilynyt kirkko. [yksi]

Linkit

Muistiinpanot

  1. Serbian tasavallan suurlähetystö Venäjän federaatiossa Arkistoitu 15. toukokuuta 2010.