Rikkinäisten ikkunoiden teoria

Rikkoutuneiden ikkunoiden teoria on kriminologinen teoria, joka  ei pidä pikkurikoksia vain rikollisen tilanteen indikaattorina , vaan myös aktiivisena rikollisuuden tasoon vaikuttavana tekijänä yleensä. Amerikkalaisten sosiologien James Wilson ja George Kelling [1] muotoilema , julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1982 The Atlantic Monthly -lehdessä". Nimi tulee tyypillisestä esimerkistä tekijöiden esittämästä teorian toiminnasta: "Jos rakennuksessa rikkoutuu yksi lasi eikä kukaan korvaa sitä, niin hetken kuluttua tähän rakennukseen ei jää yhtään kokonaista ikkunaa." Teoriaa on kritisoitu toistuvasti [2] .

Teoria

Teoria väittää, että yhteiskunnan suostumus pikkurikoksiin, kuten roskien heittäminen määrittelemättömiin paikkoihin, ilkivalta , julkinen juopuminen , metron kääntöporttien yli hyppääminen ja muut, provosoi suoraan ihmisiä vastaaviin tai vakavampiin rikoksiin. Tällaisen provokaation psykologista mekanismia jokapäiväisellä tasolla havainnollistaa seuraava lause: " Jos muut voivat, enkö minä? » Ihminen näkee, että muiden yhteiskunnan jäsenten käyttäytymissääntöjen rikkomuksia ei lopeteta, ja sen seurauksena hän lakkaa pitämästä sääntöjä itseään sitovina (eikä vain niitä rikkomuksia, joita hän havaitsi, vaan myös kaikkia muut). Samaan aikaan "rikkomusten sallittavuuden" ehdollinen keskimääräinen taso tällaisessa yhteiskunnassa laskee jatkuvasti, ja ennemmin tai myöhemmin tämä johtaa jo vakavien rikosten määrän kasvuun.

Ja päinvastoin, aktiivinen työ pienten rikkomusten ehkäisemiseksi ja merkityksettömienkin sääntöjen rikkojien rankaisemiseksi (ns. nollatoleranssi ) luo suvaitsemattomuuden ilmapiirin rikkomuksia kohtaan yleensä, ja jo pelkkien rikkomusten tukahduttaminen mahdollistaa "matkan varrella". " pidättää tai merkittävästi rajoittaa uusiutuvien rikosten mahdollisuuksia , yleensä laiminlyömällä käyttäytymissäännöt julkisilla paikoilla (katso myös poikkeava käyttäytyminen ) [3] .

Havainnollistamiseksi teorian kirjoittajat antoivat esimerkin rikkoutuneista ikkunoista: jos talossa ei vaihdeta yhtä rikkinäistä lasia, niin pian tässä talossa ei ole enää yhtäkään kokonaista ikkunaa ( kuvassa ), ja sitten ryöstetään ja alueen yleisen rikostilanteen voimakas heikkeneminen alkaa. Tästä esimerkistä tuli teorian epävirallinen nimi [noin. 1] .

Käytännön sovellus

Teoria löysi laajan sovelluksen käytännössä, ensin New Yorkissa ja sitten monissa muissa kaupungeissa Yhdysvalloissa, Euroopassa, Etelä-Afrikassa, Indonesiassa ja muissa maissa. Rudolph Giuliani , joka valittiin New Yorkin pormestariksi vuonna 1994, ja uusi New Yorkin poliisikomentaja William Bratton ilmoittivat taistelusta sellaisia ​​pieniä rikkomuksia kuin graffiteja , salamatkustajia metrossa , kerjäämistä , tappeluita kumipampuilla ja muita vastaavia rikoksia vastaan. Se, mikä oli aiemmin jäänyt huomiotta, on muuttunut mahdottomaksi hyväksyä. Kritiikistä ja pilkasta huolimatta Giuliani taisteli johdonmukaisesti "rikkoutuneita ikkunoita vastaan", mikä johti rikollisuuden yleiseen vähenemiseen kaupungissa. Asukkaat saivat puhtaamman ja turvallisemman kaupungin sekä luottamuksen poliisin kykyyn selviytyä pikkurikosten lisäksi myös vakavista rikoksista [4] . 1990-luvun loppuun mennessä henkilöön kohdistuneiden rikosten määrä New Yorkissa oli vähentynyt 56 % [5] .

Muut tutkimukset eivät kuitenkaan ole löytäneet suoraa syy-yhteyttä tällaisen politiikan täytäntöönpanon ja rikollisuuden vähenemisen välillä tässä kaupungissa [6] [7] . Rikollisuuden väheneminen ei tapahtunut vain New Yorkissa, vaan kaikkialla Yhdysvalloissa ja jopa niissä kaupungeissa, joissa tällaista politiikkaa ei sovellettu. Muita mahdollisia syitä kuin pikkurikosten torjunta mainittiin New Yorkin työttömyysasteen 39 prosentin laskuna vuosina 1992-1999 ja vakavimpien rikosten ( rikosten ) lisääntyneen pidätyksen käytön kuin 1980-luvulla . [5] . Rikkoutuneiden ikkunoiden teorian soveltamisen mahdollisia kielteisiä seurauksia New Yorkissa olivat seuraavat: liiallinen taakka rikosoikeusjärjestelmälle, köyhien kansalaisten rasittaminen korkeilla sakkoilla vähäisistä rikkomuksista sekä poliisin ja etnisten vähemmistöjen välisten suhteiden huononeminen , kriitikoiden mukaan poliisin liiallisen aggressiivisen valvonnan alainen [6] .

Kokeellinen vahvistus

Groningenin yliopiston (Alankomaat) sosiologit suorittivat kuusi koetta testatakseen rikkoutuneiden ikkunoiden teorian totuutta [8] .

Ensimmäinen kokeilu

Ensimmäinen koe tehtiin kadulla, jolla on lukuisia kauppoja, talon seinälle, jonne ostoksille tulevat groningenilaiset pysäköivät polkupyöränsä. Tätä seinää vasten oli kirkas, näkyvä kyltti, joka kielsi piirtämisen seinille. Aluksi seinä oli puhdas. Kokeilijat ripustivat jokaisen pyörän ohjaustankoon (yhteensä 77 kpl) paperin, jossa oli teksti "Toivotamme kaikille hyvää lomaa!" ja lakkautetun urheiluvälineliikkeen logo. Piiloutuessaan syrjäiseen paikkaan tutkijat alkoivat tarkkailla pyöräilijöiden toimintaa. Kadulla ei ollut roskakoria, joten henkilö saattoi joko heittää paperin maahan, ripustaa sen toiseen pyörään tai ottaa sen mukaansa heittääkseen sen pois myöhemmin. Kahta ensimmäistä vaihtoehtoa pidettiin hyväksyttyjen normien rikkomisena, kolmatta - niiden noudattamisena.

77 pyöräilijästä vain 25 (32 %) käyttäytyi sivistymättömästi. Sitten koe toistettiin, samassa säässä ja samaan aikaan päivästä, kun seinä oli maalattu merkityksettömillä piirroksilla. Tällä kertaa 53 henkilöä 77:stä (69 %) roskaili. Paljastuneella erolla on korkea tilastollinen merkitys. Siten seinille piirtämiskiellon rikkominen osoittautui vakavaksi kannustimeksi, joka yllytti ihmisiä rikkomaan toista yleisesti hyväksyttyä sääntöä - olemaan roskaamatta kaduilla.

Toinen kokeilu

Toisessa kokeessa selvitettiin, päteekö rikkoutuneiden ikkunoiden teoria vain yleisesti hyväksytyille normeille vai koskeeko se myös tiettyä tilannetta tai paikkaa koskevia paikallisia sääntöjä. Tutkijat sulkivat parkkipaikan pääsisäänkäynnin aidalla, johon jäi kuitenkin leveä rako. Sen viereen ripustettiin kyltti "Sisäänpääsy kielletty, kiertotie 200 m oikealta" sekä kyltti "Pyörien kiinnittäminen aitaan kielletty." Kokeilu suoritettiin jälleen kahdessa versiossa: "määräystä noudatettiin" ja "määräystä rikottiin". Ensimmäisessä tapauksessa neljä pyörää seisoi metrin päässä aidalta, ilmeisesti kiinnittämättä siihen. Toisessa tapauksessa samat polkupyörät oli kiinnitetty aitaan. Syrjäisestä paikasta kokeen tekijät havainnoivat, kuinka autoilleen tulleet kansalaiset käyttäytyisivät: he ohittivat aidan tai ryömivät reiän läpi. Tulos osoittautui positiiviseksi: "järjestystä noudatetaan" -tilanteessa vain 27 % autonomistajista ryömi reikään ja "järjestystä rikotaan" -tilanteessa 82 %.

Kolmas kokeilu

Kolmas koe tehtiin supermarketin maanalaisessa pysäköintihallissa, jossa roikkui suuri ja hyvin näkyvä kyltti "Palauta kaupasta otetut kärryt". "Järjestystä noudatetaan" -tilanteessa parkkipaikalla ei ollut kärryjä ja "järjestystä rikotaan" -tilanteessa kärryjä oli neljä. Tutkijat levittivät varovaisesti kahvansa polttoöljyllä, jotta vierailijat eivät halua käyttää niitä. Koneisiin kiinnitettiin samat paperinpalat kuin ensimmäisessä kokeessa. Tulos oli samanlainen: ensimmäisessä tilanteessa 30% kuljettajista heitti paperin maahan, toisessa - 58%.

Neljäs kokeilu

Neljäs koe muistutti ensimmäistä sillä erolla, että merkit "muiden ihmisten normien rikkomisesta" eivät olleet enää visuaalisia, vaan kuuloisia. Hollannissa laki sallii sähinkäisten ja ilotulitteiden käytön vain uudenvuodenaaton viikkoina. Kävi ilmi, että pyöräilijät heittävät paljon todennäköisemmin papereita maahan, jos he kuulevat räjähtävien sähinkäisten äänen.

Viides ja kuudes koe

Viidennessä ja kuudennessa kokeessa ihmisiä provosoitiin pikkuvarkauksiin. Postilaatikosta työntyi ulos läpinäkyvä ikkuna kirjekuori, josta näkyi selvästi 5  euron seteli . Kokeilijat seurasivat ohikulkevia ihmisiä ja laskivat varkauksien määrää. "Tilauksessa pidetty" -tilanteessa postilaatikko oli puhdas, eikä ympärillä ollut roskia. Tilaus on rikki -tilanteessa joko laatikko maalattiin merkityksettömillä graffiteilla (viides kokeilu) tai siellä oli roskia (kuudes kokeilu).

Tilauksessa pidetty -tilanteessa vain 13 % ohikulkijoista (71:stä) omisti kirjekuoren. Kuitenkin 27 % ohikulkijoista (60:stä) varasti kirjekuoren maalatusta laatikosta, ja 25 % ihmisistä (72:sta) provosoi varkauden hajallaan olevista roskista.

Katso myös

Muistiinpanot

Huomautuksia
  1. ↑ Virallisissa asiakirjoissa hyväksytään nimi "nollatoleranssi" ( eng.  Zero tolerance ).
Alaviitteet
  1. ↑ James Q. Wilson, George L. Kelling. Rikkoutuneet  ikkunat . The Atlantic Monthly (maaliskuu 1982). Haettu 6. maaliskuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 19. kesäkuuta 2015.
  2. ↑ Onko Broken Windows Policing rikki? , Lakiasiat , < http://www.legalaffairs.org/webexclusive/debateclub_brokenwindows1005.msp > Arkistoitu 5. huhtikuuta 2019 Wayback Machinessa 
  3. ↑ Mitä "rikottujen ikkunoiden" valvonta  on . The Economist (27. tammikuuta 2015). Haettu 6. maaliskuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 11. maaliskuuta 2015.
  4. ↑ Michael Levine, 2015 , s. 12.
  5. ↑ 1 2 Kritiikkiä Giulianin rikkoutuneiden ikkunoiden teorialle , Business insider , elokuu 2013 , < http://www.businessinsider.com/criticism-for-giulianis-broken-windows-theory-2013-8 > Wayback Machine . 
  6. ↑ 12 Sarah Childress . Ongelma "rikkinäisten ikkunoiden" valvonnassa . etulinja . Yleisradiopalvelu (28. kesäkuuta 2016). Haettu 7. syyskuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 7. syyskuuta 2017.  
  7. ↑ Ludwig, Jens (2006), Broken windows , U Chicago , < http://home.uchicago.edu/~ludwigj/papers/Broken_windows_2006.pdf > Arkistoitu 9. elokuuta 2017 Wayback Machinessa . 
  8. ↑ Kees Keizer, Siegwart Lindenberg, Linda Steg. The Spreading of Disorder  (englanniksi)  // Tiede . - 2008. - Voi. 322, nro 5908 . - s. 1681-1685. - doi : 10.1126/tiede.1161405 . Arkistoitu alkuperäisestä 23. maaliskuuta 2015.

Kirjallisuus

  Siirry Wikidata-kohteeseen  Sanakirjat ja tietosanakirjat