Selittävä Raamattu Lopukhin

Selittävä Raamattu

yleistä tietoa
Tekijä	Alexander Pavlovich Lopukhin ja muut
Tyyppi	kirjallinen teos
Kieli	Venäjän kieli
Julkaisuvuosi	1904
Julkaisuvuosi	1904-1913 _ _
Teksti Wikilähteessä
Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa

Selittävä raamattu Lopukhin (venäjäksi doref . Selittävä Raamattu tai kaikkien Vanhan ja Uuden testamentin pyhien kirjoitusten kirjojen kommentit, toimittanut A. P. Lopukhin ) on suosittu raamatullinen selostus, julkaistu vuosina 1904-1913, ensimmäisenä toimittanut A. P. Lopukhin (vain Pentateuch ). Mooseksen kirjasta ) ja hänen kuolemansa jälkeen hänen seuraajansa "The Stranger " -lehden liitteenä (osana "Public Theological Library" -kirjastoa) [1] .

Kuvaus

Raamatun täydellisen venäjänkielisen käännöksen valmistelu ja julkaiseminen vuonna 1876 asetti kotimaisille raamatuntutkijoille uuden tehtävän - varustaa osoitettu teksti populaaritieteellisillä ja teologisilla kommenteilla, jotta "kirkon pastorit sekä kaikki Jumalan sanan lukemisen ystävät, opas Raamatun oikeaan ymmärtämiseen, totuuden oikeuttamiseen ja suojelemiseen väärien opettajien aiheuttamalta vääristymiseltä, sekä opas monien siinä olevien hämärien paikkojen ymmärtämiseen ... " [ 2] . Vuonna 1903 tämän tehtävän otti erinomainen venäläinen raamatuntutkija, teologian professori Aleksandr Pavlovich Lopukhin , joka ei ainoastaan onnistu kokoamaan erittäin ammattitaitoista toimitustiimiä (professorit A.A. Glagolev , F. G. Eleonsky , I. G. Troitsky , arkkimandriitti (silloin piispa) Joseph ( ) Petrovykh) , A. I. Pokrovsky ja monet muut), mutta myös saastuttaneet heidät ajatuksellaan, että julkaisu ei pysähtynyt 9 vuoteen järjestäjän kuoleman jälkeen ja valmistui onnistuneesti vuonna 1913.

Toimittaja ja hänen seuraajansa näkevät julkaisussa ensisijaisesti koulutuksellisen roolin, joten he tietoisesti kieltäytyvät sekä yksinomaan teologisista että yksinomaan tieteellisistä kommenteista yrittäen syntetisoida St. isät, joilla on nykyaikaiset (julkaisuhetkellä) raamatuntieteen tiedot. Tämä innovatiivinen menetelmä on "selittävän Raamatun" pitkäikäisyyden salaisuus: "toisin kuin useimmat raamatuntutkimuksen teokset, jotka menettävät vuosittain merkityksensä tutkijoiden uusien löytöjen valossa, Lopukhinin tekstin patristinen "selkäranka" ei voi vanhentua määritelmä" [3] . Huolimatta siitä, että teos on tarkoitettu laajalle lukijapiirille, sen yleinen saatavuus ei vähennä vähääkään korkeaa tieteellistä ja teologista tasoa [4] .

Vuonna 1988 Lopukhinin "Selittävän Raamatun" toinen painos julkaistiin Tukholmassa, ajoitettuna Venäjän kasteen vuosituhannen juhliin. Tällä Raamatun tulkinnalla pyrittiin tutustuttamaan Neuvostoliiton laaja lukijakunta vallankumousta edeltäneen ajan kotimaisen raamatullis-historiallisen tieteen huippusaavutukseen. Kustantajat eivät asettaneet tavoitteekseen tehdä muutoksia kommenttien tekstiin, vaan rajoittuivat julkaisun muodon muutokseen - esimerkiksi alkuperäisen painoksen kaikki kaksitoista osaa sijoitettiin kolmeen osaan ylimääräisten osien käytön vuoksi. ohut paperi, joka säilyttää vanhan sivunumeron.

Raamatunkäännösinstituutin perustaja muistaa, tohtori Borislav Arapovich :

Instituutti lähetti kesällä 1987 Venäjän ortodoksiselle kirkolle kirjeen, jossa se tarjosi 150 000 sarjaa uusintapainotettuja selittäviä raamattuja lahjaksi Pohjois-Euroopan kansoilta Venäjän kristinuskon 1000-vuotisjuhlan kunniaksi. tarvitsi noin 20 miljoonaa kruunua, joten käännyimme Pohjoismaiden Tanskan, Islannin, Norjan, Ruotsin, Färsaarten ja Suomen Raamattuyhdistysten puoleen, jotka järjestivät varainkeruua omissa maissaan. Lisäksi Tanskan hallitus lisäsi 3,5 miljoonaa Tanskan kruunua, Norjan parlamentti 3 miljoonaa Norjan kruunua ja Färsaaret 150 000 Tanskan kruunua. Instituutti järjesti kirjojen painamisen ja kuljetuksen Moskovaan ja solmi myös viralliset yhteydet Venäjän ortodoksiseen kirkkoon, joka siirsi osan lahjasta muille Neuvostoliiton kirkoille ja erilaisille tieteellisille organisaatioille. Joten Raamattu tässä lahjassa yhdisti Pohjois-Euroopan kansat ja auttoi vahvistamaan heidän ystävyyttään itänaapureihinsa.

Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen Lopukhinin selittävä Raamattu painettiin toistuvasti Venäjällä ja Valko-Venäjällä. Puhekielellä nimi "Lopukhinskaya" oli tiukasti juurtunut selittävään Raamattuun. Aleksanteri Pavlovichin nimi säilyi kuitenkin myös hänen kuolemansa jälkeen julkaistujen kirjojen nimisivuilla - kaikissa 11 osassa on merkintä: "A. P. Lopukhinin seuraajien painos" [5] .

Muistiinpanot

↑ Miehet A. prot. Selittävät Raamatut // Bibliologinen sanakirja. - 2002. - T. 3. - S. 249.
↑ "Vaeltaja". - 1903. - Lokakuu. - S. 345.
↑ Koskello A. Taistelija kansan Raamatun puolesta // Elävä vesi. - 2014. - Nro 9.
↑ Miehet A. prot. Venäjän ortodoksisen raamatuntutkimuksen historiasta // Teologiset teokset . - 1987. - nro 28. - S. 282.
↑ Zverev N. SPbDA:n professori Alexander Pavlovich Lopukhinin elämä ja teokset // Christian Reading. - 2006. - nro 26. - s. 158.

Painos

A. P. Lopukhinin ja hänen seuraajiensa painos - 11 osana lisäosien kanssa. (1904-1913):

1. osa (1904) - Mooseksen Pentateukki.
2. osa (1905) - Kirjat: Joshua, Judges, Ruth and Kings.
3. osa (1906) - Kirjat: Chronicles, Esra, Nehemia, Tobit, Judith ja Esther.
4. osa (1907) - Kirjat: Job, Psalteri ja Salomon sananlaskujen kirja.
Osa 5 (1908) - Kirjat: Saarnaaja, Laulujen laulu, Salomon viisaus, Jeesus, Sirakin poika ja profeetta Jesaja.
Osa 6 (1909) - Kirjat: Prop. Jeremia, Jeremian valitukset, Jeremian kirje, Prop. Hesekiel ja Prop. Baruch.
Osa 7 (1910) - Kirjat: Prop. Daniel, Hoosea, Joel, Aamos, Obadja, Joona, Miika, Nahum, Habakuk, Sefanja, Haggai, Sakarja ja Malakia.
7. osa A (1913) - Makkabien kirjat ja Ezran kolmas kirja.
Osa 8 (1911) - Matteuksen evankeliumi.
9. osa (1912) - Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumit.
10. osa (1913) - Pyhien apostolien teot, Jaakobin, Pietarin, Johanneksen, Juudaksen katoliset kirjeet ja Ap. Paavali roomalaisille.
11. osa (1913) - Ap. Paavali: korinttilaisille, galatalaisille, efesolaisille, filippiläisille, kolossalaisille, tessalonikalaisille, Timoteukselle, Titusille, Filemonille ja juutalaisille ja Pyhän ilmoituksen ilmestykselle. Johannes evankelista.

Kirjallisuus

Lopukhinin selittävä raamattu // Moskovan patriarkaatin lehti . - 1989. - nro 9. - S. 45-47.
Kuzmin S. Hieromon. A. P. Lopukhinin "selittävän Raamatun" tieteelliset ja teologiset ansiot // Raamatun käännökset ja niiden merkitys slaavien henkisen kulttuurin kehityksessä: Kansainvälisen raamatullisen konferenssin materiaalit. - Pietari. - 1994. - S. 30-33.
Druzhinina S. V., Nikolayuk N. G. Kokemuksesta työskennellessäsi A. P. Lopukhinin "selittävän Raamatun" kanssa // Raamatun käännökset ja niiden merkitys slaavien henkisen kulttuurin kehityksessä: Kansainvälisen raamatullisen konferenssin materiaalit. - Pietari. - 1994. - S. 33-35.

Linkit

Lopukhinin selittävä raamattu . Skannattu ja tunnistettu teksti nykyaikaisella venäjän ortografialla.