| Kapearaiteinen rautatie Haukkavaara - Pekonlahti | |
|---|---|
| yleistä tietoa | |
| Maa | |
| Sijainti | Khitolskoje maaseutukylä |
| Pääteasemat | ruotsalainen Sloboda |
| Palvelu | |
| avauspäivämäärä | 15. (27.) joulukuuta 1898 |
| sulkemispäivä | 1927 |
| Tekniset yksityiskohdat | |
| pituus |
|
| Radan leveys | 750 mm |
| Viiva kartta | |
|
Viiva vuoden 1924 Suomen kartalla |
|
| Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa | |
Kapearaiteinen Haukkavaara-Pekonlahti ( fin. Haukkavaara-Pekonlahti-rata ) on 750 mm :n raideleveys , joka liikennöi vuosina 1898-1927 Hiitolan kunnan ( nykyinen Lahdenpohskyn Hiitol -maaseutukunta) alueella . Karjala ). Se kuului Pekonlahden sahalle ja kuljetti pääosin valmiita tuotteita lastattavaksi leveäraiteiselle rautatielle, mutta vuoteen 1918 asti siellä oli myös matkustajaliikennettä.
Vuonna 1865 rakennettiin Viipurin kauppatalon "Tihanov ja pojat" saha Penkolahden lähelle Hitolan seurakunnan alueelle. Se rakennettiin tuolloin kehittyneiden tekniikoiden mukaan - tehtaalle asennettiin höyrykone, joka käynnisti kaikki koneet ja mekanismit. Vuonna 1897 tehtaan osti Viipurin Puutavara Oy . 15. joulukuuta ( 27 ) 1898 viisi vuotta aiemmin avatulla Antrea - Sortavala -radalla avattiin Haukkavaaran asema , jolta tehtaalle leveäraiteisen ajoradan rakentamisen mahdottomuuden vuoksi (ainoalla mahdollisella reitillä) radalla oli pienisäteisiä kaarteita, jotka eivät sovellu laajaraiteisen liikkuvan kaluston liikkumiseen). kokoonpano), rakennettiin kapearaiteinen rautatie. Sillä tehtaan tuotteet vietiin leveäraiteiselle rautatielle, josta ne jo lähetettiin Viipuriin . Myös kapearaiteisen rautatien käynnistyshetkestä lähtien sillä oli matkustajaliikennettä Haukkavaarasta telakoiden laiturille, jossa matkustajat pääsivät nousemaan höyrylaivaan reittiä Pietari - Kexholm - Serdobol pitkin . Vuonna 1910 tehdas ja tie siirtyivät Ahlstrom [1] -yhtiön haltuun .
Lokakuun vallankumouksen ja Suomen itsenäistymisen jälkeen tie alkoi rapistua: Pietarin höyrylaiva lakkasi kulkemasta , joten matkustajaliikenne linjan varrella jouduttiin pysäyttämään ja puutavaran vientimäärä väheni suuruusluokkaa johtuen toimitusten lopettaminen Venäjälle. Tästä huolimatta kapearaiteinen rautatie jatkoi toimintaansa; vuonna 1925 kaikkien raiteiden kokonaispituus oli 15 kilometriä 600 metriä, liikkuvaa kalustoa oli yli 100 yksikköä. Vuonna 1927 taloudellinen tilanne pakotti tehtaan luopumaan kapearaiteisen rautatien käytöstä ja se purettiin tarpeettomana. Toinen kahdesta höyryveturista siirrettiin Lyaskelin paperitehtaan UZhD:lle [1] .
Tähän päivään asti vain osa UZhD:n pengeristä, jota pitkin tie laskettiin, on säilynyt [1] .
Linja alkoi Haukkavaaran leveäraiteiselta asemalta [2] , jonne varustettiin suuri siirtoasema, joka mahdollisti eriraiteisten autojen välisen kuljetuksen ilman varastoja, mikä nosti lastin liikkumisnopeutta, mutta lisäsi kuormansiirtoa. loukkaantumisvaara. Myös asemalla oli matkustajalaituri, jolle johti erillinen polku [1] .
Edelleen yksiraiteinen linja kulki kaakkoon Hiitolan valtatien risteykseen, kierteli vuoren etelästä ja kulki kaakkoon Kivikkoya-joen uomaa pitkin Rasinselän lahden luoteisrannalle, jossa puutehdas ja telakka sijaitsivat. Lounaaseen, Pekonlahden rantaan oli villainen haara [2] , jossa sijaitsi tavaralaituri kolmella varastolla ja telakan alueella toimi matkustajasatama. Noston kokonaispituus oli 7 kilometriä 300 metriä. Vaikean maaston vuoksi radalla oli useita käännöksiä pienellä kaarevuussäteellä [1] .
Linjan veturikalustoa edusti kaksi amerikkalaisen Dixonin valmistamaa kapearaiteista höyryveturia. Tiellä oli myös noin sata tavaravaunua [1] ja useita henkilöautoja [ 3 ] .