Suomenlapinkoira

Suomenlapinkoira eli suomenlapinkoira ( suomenlapinkoira ) on koirarotu, kirkas edustaja arktisen kypärän muotoisista paimenkoirista. Sen oli tarkoitus työskennellä peuralauman kanssa, mutta se pystyy myös metsästämään ja vartioimaan. Nykyään yleisesti seurakoirana käytetyt lapinkoirat menestyvät urheilussa, etsintä- ja pelastuspalveluissa. Rotu on ollut vuosia Suomen kymmenen suosituimman rodun joukossa [1] .

Rodun historia

Lapinkoirien muinainen historia liittyy saamelaisten kohtaloon, joka asui 10 tuhatta vuotta sitten Karjalan ja Laatokan alueilla. 5 tuhatta vuotta sitten ilmestyi kesypeura, jota käytettiin tavaroiden kuljettamiseen, tuolloin koirat vartioivat omaisuutta ja auttoivat metsästyksessä. Istuvan poronhoidon tultua voimaan 1500-luvulla, Lapin koiria alettiin käyttää porojen ajamiseen aidatuille laitumille. Suomenlapinkoirien kaltaisia ​​koiria kuvattiin usein shamaanien taikatamburiinilla [1] .

Lapinkoirien systemaattisen tehdasjalostuksen alku osuu 1900-luvun ensimmäisille vuosikymmenille. Sitten niitä kutsuttiin Lapinpystykorvaksi, ensimmäinen rotustandardi vuonna 1945 hyväksyttiin nimellä "Lapin lammaskoira". Rodun nykyaikainen nimi annettiin vasta vuonna 1993. Tähän asti Suomen kantakirjaan on merkitty koirat, joiden vanhempia ei ole kirjattu luonnollisissa olosuhteissa eläviksi ja työskenteleviksi puhdasrotuisiksi lapinkoiriksi [1] . FCI tunnusti rodun vuonna 1955.

Ulkonäkö

Suomenlapinlaika on hieman keskipitkän pituinen vankka koira, jolla on erittäin tiheä, runsas ja pitkä turkki, joka mahdollistaa työskentelyn arktisissa olosuhteissa. Urokset on koristeltu vehreällä harjalla. Pää on melko leveä. Lapinkoiran soikeat silmät ystävällisellä "nallekarhu" ilmeellä ovat rodun tunnusmerkki. Keskikokoiset kolmiokorvat, pystyt tai puolipystyt, on myös erikorvaisia ​​koiria. Häntä on liikkuessaan kiertynyt renkaaksi, se voidaan laskea rauhallisesti alas, joskus hännän päässä on paimenrotuille tyypillinen koukku. Tassut ovat soikeita, tiheän karvan peittämiä ja sopivat hyvin lumella liikkumiseen. Standardi sallii minkä tahansa värin, mutta päävärin on oltava ensisijainen [2] .

Luonne ja käyttö

Suomenlapinkoirat ovat todellisia työkoiria, jotka ovat sopeutuneet vaikeimpiin ja vaarallisimpiin töihin. Tämä koira yhdistää kaksi toisensa poissulkevaa vaistoa - paimen ja metsästys. Työskentely suurten ja vaarallisten eläinten kanssa vaatii koiralta voimaa, taitoa ja kekseliäisyyttä, rohkeutta ja tahdonvoimaa - niiden korvaamattomia ominaisuuksia. Koirat ovat helppoja kouluttaa, menestyvät agilityssä , tokossa , freestylessä .

Lapinkoirat ovat käytännössä vapaita geneettisistä sairauksista. He asuvat mieluummin kadulla jopa talvella, asunto-olosuhteissa ne ovat alttiita pitkittyneelle moldingille ja menettävät näyttävän ulkonäkönsä [1] .

Katso myös

• Ruotsin lapinkoira

Muistiinpanot

1. ↑ 1 2 3 4 Poletaeva I. Suomenlapinkoira // Koiranystävien ystävä: lehti. - M. , 2014. - Nro 2 . — ISSN 1609-052-7 .
2. ↑ Suomenlapinkoira: FCI-standardi nro 189  (eng.) . FCI. Käyttöpäivä: 1. tammikuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 20. lokakuuta 2016.