Haavisto, Pekka

Kokeneet kirjoittajat eivät ole vielä tarkistaneet sivun nykyistä versiota, ja se voi poiketa merkittävästi 26. kesäkuuta 2022 tarkistetusta versiosta . tarkastukset vaativat 2 muokkausta .
Pekka Haavisto
fin. Pekka Olavi Haavisto
Suomen ulkoministeri
6.6.2019 alkaen
Hallituksen päällikkö Antti Rinne
Sanna Marin
Edeltäjä Timo Soini
Suomen kehitysministeri
17.10.2013–26.9.2014  _ _
Hallituksen päällikkö Jyrki Katainen
Edeltäjä Heidi Hautala
Seuraaja Aurinkoinen Grand-Laasonen
Suomen ympäristö- ja kehitysministeri
13. huhtikuuta 1995  - 14. huhtikuuta 1999
Hallituksen päällikkö Paavo Lipponen
Edeltäjä Sirpa Pietikäinen
Seuraaja Satu Hussey
Vihreän puolueen puheenjohtaja
3.11.2018  – 15.6.2019
Edeltäjä Touko Aalto
Seuraaja Maria Ohisalo
1993-1995  _ _
Edeltäjä Pekka Sauri
Seuraaja Tuya Brax
Syntymä 23. maaliskuuta 1958( 23.3.1958 ) [1] (64-vuotias)
Nimi syntyessään fin. Pekka Olavi Haavisto
puoliso Nexar Antonio Flores ( siviilikumppani )
Lähetys
koulutus
Toiminta diplomaatti , poliitikko
Palkinnot
Verkkosivusto pekkahaavisto.com (  fin.)
 Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa

Pekka Olavi Haavisto ( fin. Pekka Olavi Haavisto ; syntynyt 23. maaliskuuta 1958 [1] , Helsinki [1] ) on suomalainen valtiomies ja poliitikko. Ulkoministeri 6.6.2019 alkaen.

Vihreän puolueen puheenjohtaja (1993-1995 ja 2018-2019), Euroopan vihreiden puolueen puheenjohtaja (2000-2006). Suomen ympäristö- ja kehitysministeri (1995-1999), kehitysministeri (2013-2014) [2] [3] . Ehdokas Suomen presidentinvaaleissa 2012 (pääsi toiselle kierrokselle yli miljoonalla äänellä) [4] ja 2018 .

Elämäkerta

Syntynyt 23.3.1958 Helsingissä .

Hän oli vierailevana tutkijana Kansainvälisten asioiden instituutissa erikoistuen Venäjään ja nouseviin turvallisuusuhkiin liittyviin kysymyksiin. Hän on toiminut vierailevana luennoitsijana Bristolin yliopistossa kansainvälisistä ympäristökysymyksistä.

Hän luennoi säännöllisesti Helsingin yliopistossa ja NATO Schoolissa [ Oberammergaussa .

Poliittinen ura

Vuosina 1987-1995 ja 2007 hän työskenteli Vihreän Unionin johdossa (1993-1995 - puolueen puheenjohtaja).

Vuosina 1995-1999 hän toimi ympäristö- ja kehitysministerinä Lipposen ensimmäisessä kabinetissa .

Vuodesta 2000 vuoteen 2006 hän oli Euroopan vihreiden puolueen puheenjohtaja ja valvoi YK:n ympäristöohjelmia, oli asiantuntija UNEP :ssä .

Hänet nimitettiin 17.10.2013 Suomen kehitysministeriksi (kehitysyhteistyöministeriksi) Kataisen hallitukseen [2] [3] . Hän seurasi toista vihreiden edustajaa Heidi Hautalaa , joka ilmoitti eroavansa 11.10.2013 ja otti vastuun ministeriön laittomasta painostuksesta valtionyhtiön Arctia Shippingin johtoon vuonna 2012 [5] [6] . Kesäkuussa 2014 perustetussa Stubbin hallituksessa hän säilytti tämän salkun, mutta jo saman vuoden syyskuussa Vihreä Unioni hallituksen hyväksymän Fennovoiman rakentamisluvan uusimisen yhteydessä. Hanhikivi - 1-ydinvoimalaitoksesta, erosi hallituskoalitiosta [7] .

Hän kieltäytyi ministerivirkaan nimittämisensä yhteydessä osallistumasta vuoden 2014 Euroopan parlamentin vaaleihin ja ilmoitti aikovansa osallistua vuoden 2015 parlamenttivaaleihin [8] . Vihreä liitto sijoittui heillä viidenneksi ja sai 15 mandaattia.

Hänet valittiin 3.11.2018 Helsingissä pidetyssä puoluekokouksessa Vihreiden uudeksi puheenjohtajaksi Touko Aallon tilalle tässä tehtävässä . Hänen ainoa kilpailijansa oli vihreiden entinen eduskuntajohtaja Outi Alanko-Kahiluoto . Haavisto valittiin seuraavaan puoluekokoukseen saakka [9] . Suunnitelman mukaisesti Haavisto ei asettunut ehdolle uudelle toimikaudelle - ja 15.6.2019 Porissa pidetyssä puoluekokouksessa uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Maria Ohisalo [10] .

Hän vastaanotti ulkoministerin salkun 6.6.2019 Rinteen kansliassa , 10.12. - Marinin kansliassa .

Hän allekirjoitti 5.7.2022 pöytäkirjan Suomen liittymisestä Natoon .

Presidentinvaalit (2012)

Vihreäliitto asetti Haaviston presidenttiehdokkaaksi vuoden 2012 presidentinvaaleissa 11.6.2011 [4] .

Haavisto sai 22.1.2012 presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella 18,8 % äänistä ja eteni toiselle kierrokselle yhdessä Kokoomuksen ehdokkaan Sauli Niinistön kanssa, joka sai 37 % äänistä [11 ] . 5.2.2012 pidettiin vaalien toinen kierros, jossa Niinistö voitti ja Haavisto sai 1 076 957 (37,4 %) ääntä [12] . Maaliskuussa 2012 Helsingin Sanomien teettämän sosiologisen tutkimuksen mukaan Pekka Haaviston homoseksuaalisuus oli toiseksi tärkein syy, miksi kolmasosa äänestäjistä äänesti Sauli Niinistön [13] puolesta .

Presidentinvaalit (2018)

Vihreäliitto asetti Haaviston 12.2.2017 presidenttiehdokkaaksi vuoden 2018 presidentinvaaleissa [14] . Hänen mukaansa hänen päätökseensä asettua ehdolle vaikutti vallitseva kansainvälinen tilanne: hän pitää vaalikampanjan aikana tarpeellisena ottaa esille yleisinhimillisiin arvoihin sekä Suomen tulevaisuuteen ja kansalliseen turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä [15] . Hän sijoittui vaaleissa toiseksi Sauli Niinistön jälkeen saaden 12,4 % äänistä [16] .

Henkilökohtainen elämä, taloudellinen tilanne

Vuodesta 2002 lähtien hän on ollut samaa sukupuolta olevan siviiliparisuhteessa ecuadorista kotoisin olevan Nexar Antonio Floresin (s. 1978) [17] [18] kanssa, joka on stylisti yhdessä helsinkiläisistä kampaamoista [19] .

Vuoden 2012 alussa Haavistolla ei ollut arvopapereita eikä omaa asuintilaa huolimatta yli 100 000 euron vuosituloista [20] .

Proceedings

Muistiinpanot

  1. ↑ 1 2 3 4 https://www.eduskunta.fi/FI/kansanedustajat/Sivut/118.aspx
  2. ↑ 1 2 Haavisto: Ylimmän johdon palkkoja pitää leikata . yle.fi. _ Yle Uutispalvelu (17.10.2013). Haettu: 17. lokakuuta 2013.
  3. ↑ 1 2 Pekka Haavisto uudeksi kehitysministeriksi . yle.fi. _ Yle Uutispalvelu (16.10.2013). Haettu: 17. lokakuuta 2013.
  4. ↑ 1 2 Haavisto taputettiin presidenttiehdokkaaksi Arkistoitu 7. elokuuta 2011 Wayback Machinessa  (fin.)
  5. ↑ Ministeri Hautala eroaa . yle.fi. _ Yle Uutispalvelu (11.10.2013). Haettu: 11. lokakuuta 2013.
  6. ↑ Viranomaiset uhkasivat erottaa Arctia Shippingin johdon . yle.fi. _ Yle Uutispalvelu (11.10.2013). Haettu: 11. lokakuuta 2013.
  7. ↑ Vihreät jättävät hallituksen . yle.fi. _ Yle Uutispalvelu (18.9.2014). Haettu: 18.9.2014.
  8. ↑ Haavisto ei aio asettua Euroopan parlamenttiin . yle.fi. _ Yle Uutispalvelu (2014-1-3). Haettu: 3.1.2014.
  9. ↑ Pekka Haavisto valittiin vihreiden uudeksi puheenjohtajaksi . TV - ja radioyhtiö Yleisradio Oy : n verkkosivut . Yle Uutispalvelu (3.11.2018). Haettu 3. marraskuuta 2018. Arkistoitu alkuperäisestä 3. marraskuuta 2018.
  10. ↑ Maria Ohisalo valittiin Vihreän puheenjohtajaksi . TV - ja radioyhtiö Yleisradio Oy : n verkkosivut . Yle Uutispalvelu (15.6.2019). Haettu 16. kesäkuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 15. kesäkuuta 2019.
  11. ↑ Presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen lopulliset tulokset . yle.fi. _ Yle Uutispalvelu (22.1.2012). Haettu: 23 tammikuuta 2012.
  12. ↑ Sauli Niinistö, Suomen 12. presidentti . yle.fi. _ Yle Uutispalvelu (2012-2-5). Haettu: 26. maaliskuuta 2012.
  13. ↑ HS: Haavisto menetti ääniä homoseksuaalisen suuntautumisensa vuoksi . yle.fi. _ Yle Uutispalvelu (2012-3-7). Haettu: 7. maaliskuuta 2012.
  14. ↑ Vihreät ehdottavat Haavistoa presidentiksi . TV - ja radioyhtiö Yleisradio Oy : n verkkosivut . Yle Uutispalvelu (12.2.2017). Haettu 15. helmikuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 15. helmikuuta 2017.
  15. ↑ Pekka Haavisto ilmoitti haluavansa tulla Suomen seuraavaksi presidentiksi . TV - ja radioyhtiö Yleisradio Oy : n verkkosivut . Yle Uutispalvelu (11.2.2017). Haettu 15. helmikuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 15. helmikuuta 2017.
  16. ↑ Sauli Niinistö valittiin uudelleen toiselle kaudelle . TV - ja radioyhtiö Yleisradio Oy : n verkkosivut . Yle Uutispalvelu (28.1.2018). Haettu 28. tammikuuta 2018. Arkistoitu alkuperäisestä 28. tammikuuta 2018.
  17. ↑ Linnan kuumat julkkikset Arkistoitu 16. kesäkuuta 2008 Wayback Machinessa  (fin.)
  18. ↑ Pekka Haavisto Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Arkistoitu 30. heinäkuuta 2013 Wayback Machinessa  (fin.)
  19. ↑ Presidenttiehdokkaan puoliso Haavisto Antonio Flores: huomio henkilööni tuli minulle yllätyksenä . yle.fi. _ Yle Uutispalvelu (30.1.2012). Haettu: 30. tammikuuta 2012.
  20. ↑ Niinistö on ehdokkaista varakkain . yle.fi. _ Yle Uutispalvelu (2012-1-8). Haettu: 10. tammikuuta 2012.

Linkit

  Suomen ulkoministerit
 Luettelo Euroopan nykyisistä ulkoministereistä maittain
  Siirry Wikidata-kohteeseen  Sosiaalisissa verkostoissa
Temaattiset sivustot
Sanakirjat ja tietosanakirjat