| Jia Pingwa | |
|---|---|
| Kiinalainen 贾平凹 | |
| Nimi syntyessään | kiina 贾平娃 |
| Syntymäaika | 21. helmikuuta 1952 [1] (70-vuotias) |
| Syntymäpaikka |
|
| Maa | |
| Ammatti | kirjailija |
| Lapset | Jia Qianqian [d] [2] |
| Palkinnot ja palkinnot | Lu Xunin kirjallisuuspalkinto erinomaisista proosasta ja esseistä [d] ( 2004 ) "Femina" -palkinto parhaalle ulkomaiselle kirjailijalle [d] ( 1997 ) |
Jia Pingwa ( kiinalainen trad. 賈平娃, ex. 贾平娃, pinyin Jiǎ Píngwá , syntynyt 1952, Danfeng County , Shaanxin maakunta ) on kiinalainen kirjailija.
Hän vietti lapsuutensa maaseudulla. Vuonna 1972 hänet hyväksyttiin Northwestern Universityn filologiseen tiedekuntaan, minkä jälkeen hän aloitti työskentelyn toimittajana. Ensimmäiset kirjalliset teokset kirjoitettiin vuonna 1973, julkaistiin Xi'anissa . Vuonna 1980 hän liittyi Kiinan kirjailijaliittoon, vuodesta 1983 lähtien hän on elänyt yksinomaan kirjallisen työn parissa.
Vuonna 1978 hänen novellilleen "Manyuer" ("Täysikuu") myönnettiin koko Kiinan kirjallisuuspalkinto.
Jia Pingwan paikallismakuiset teokset heijastivat uudistusten vaikutusta talonpoikien tietoisuuteen ja joutuivat usein kritiikin keskipisteeseen. Jia Pingwa aloitti alueellisena kirjailijana ja liittyi "juurien etsimisen" (xun gen wenxue) suuntaan. Kirjoittaja imeytyi syvästi kansan talonpoikaiskulttuuriin, kunnioittaa buddhalaisuutta. Hänen romaaninsa "Fuzao" ("Foam", 1987) sai kirjallisuuspalkinnon Yhdysvalloissa.
Romaani "Fei du" ("Entinen pääkaupunki", 1993) aiheutti kiistaa ja oli ennennäkemätön menestys nykyaikaiselle kiinalaiselle kirjallisuudelle massalukijan keskuudessa. Tämä on fantastinen muoto, vanhoja klassikoita jäljittelevä teos, jossa kirjailija puhuu avoimesti sellaisista yhteiskuntien ja elämän näkökohdista, jotka eivät ole koskaan tunkeutuneet kirjallisuuteen. Kirjoittaja ei karkaa naturalistisia yksityiskohtia, kuvailee virkamiesten taikauskoa ja rumia yhteyksiä.