Edmund Plantagenet, Cornwallin toinen jaarli

Edmund Plantagenet ( Eng.  Edmund Plantagenet ) tai Edmund of Aleman ( Eng.  Edmund of Almain ; 26. joulukuuta 1249  - 25. syyskuuta 1300 asti ) - Englantilainen aristokraatti kuninkaallisesta Plantagenet -dynastiasta , Cornwallin 2. jaarli 2. päivästä lähtien Richard, Saksan kuningas ja Englannin kuningas Johannes Maattoman pojanpoika . Hänestä tuli isänsä perillinen vanhemman veljensä Henry of Alemanin kuoleman jälkeen (1271). Hän oli yksi Englannin rikkaimmista maanomistajista, lainasi säännöllisesti merkittäviä summia kruunulle ja nautti suuresta vaikutuksesta hovissa. Serkkunsa kuningas Edward I :n poissa ollessa Edmund nimitettiin valtakunnan valtionhoitajaksi kolme kertaa, mutta sillä oli hyvin vähän vaikutusta Englannin politiikkaan.

Edmundin avioliitto Margaret de Claren kanssa osoittautui epäonnistuneeksi ja lapsettomaksi. Vuonna 1294 kreivi erosi vaimostaan ​​eikä koskaan mennyt uudelleen naimisiin. Tämän seurauksena hänen kuolemansa jälkeen suurin osa omaisuudesta meni Englannin kruunulle, kuten myös Cornwallin jaarlin arvonimi.

Alkuperä

Edmund kuului Englannin kuninkaalliseen Plantagenet -dynastiaan . Mieslinjassa hän oli kuningas Johannes Maattoman pojanpoika . Hänen isänsä Richard sai vanhemmalta veljellään Henrik III :lta Cornwallin jaarlin arvonimen (1227), ja vuonna 1257 hänet valittiin Saksan kuninkaaksi. Ensimmäinen vaimo Isabella Marshal synnytti Richardille useita lapsia, joista vain yksi poika jäi henkiin, Henry of Aleman , joka oli hänen perillisensä. Isabellan kuoleman jälkeen Richard meni naimisiin toisen kerran - Provencen Sancha, Provencen kreivi Raymond Berenguer IV :n tytär . Tästä avioliitosta syntyi ainakin kaksi lasta, joista vain Edmund selvisi. Hänen äitinsä oli Provencen kuningatar Eleanorin sisar , minkä ansiosta hän oli kahdesti kuningas Edward I :n serkku : heidän isänsä olivat veljiä ja äitinsä sisaria. Myös hänen äitinsä sisarukset olivat Ranskan kuningatar Margareta Provencen ja Sisilian kuningatar Beatrice Provence , joten Edmund oli myös Ranskan ja Sisilian ( Napoli ) kuninkaiden lähisukulainen [5] [6] [7] .

Varhaiset vuodet

Edmundin lapsuudesta tiedetään vähän. Hän syntyi 26. joulukuuta 1249 isänsä Berkhamstedin linnassa Hertfordshiressä . Lapsen kastoi Canterburyn arkkipiispa Boniface of Savoy , hänen äitinsä setä, hän sai nimensä St. Edmund of Abingdonin kunniaksi , Bonifatiuksen edeltäjän arkkipiispan virassa [5] . Myöhemmin, vuonna 1288, Edmund rakensi kappelin Abingdoniin , jossa hänen taivaallinen suojelijansa syntyi .

22-vuotiaaksi asti Edmund ei ollut ritari eikä ollut naimisissa. Tämä johtuu luultavasti siitä, että hänen isänsä omaisuuden ja arvonimen perillinen oli hänen vanhempi veljensä Henry of Aleman. Vuonna 1257 Edmundin vanhemmat veivät Edmundin mukaan Saksaan, jonne he lähtivät sen jälkeen, kun Richard valittiin kuninkaaksi. Tammikuussa 1259 perhe palasi Englantiin. Toisen paronien sodan aikana vuonna 1264 kapinalliset paronit vangitsivat Richardin kuninkaallisen armeijan häviämän Lewesin taistelun aikana ja hänet asetettiin vankilaan Kenilworthin linnaan , ja myös Edmund vangittiin hänen kanssaan. Hänet vapautettiin syyskuussa 1265. Vuosina 1268-1269 Edmund oli jälleen Saksassa. Monia vuosia myöhemmin ilmestyi puolimyyttinen tarina, jonka mukaan Edmund osti tämän matkan aikana Jeesuksen Kristuksen pyhäinjäännöksen , jonka väitetään pidettynä Trifelsin linnan keisarillisten regaalien joukossa ja joka kuului aikoinaan keisari Kaarle Suurelle . Syyskuussa 1270 Edmund lahjoitti osan tästä pyhäinjäännöksestä isänsä Gloucestershireen perustaman Hales Abbeyn [en] munkeille upean seremonian [ 5 ] .

Lokakuuhun 1269 mennessä Edmund omisti Alderley kartanon Gloucestershiressä. Yhdessä serkkujensa Edwardin ja Edmund Kypärän kanssa hän lähti ristiretkelle helmikuussa 1271 , mutta matkalla hän sai tietää vanhemman veljensä kuolemasta Viterbossa ja sai kuninkaan käskyn palata kotiin. Nyt Edmund oli isänsä perillinen, jonka kuoleman jälkeen 2. huhtikuuta 1272 hän peri valtavia maita ja oikeudet jaarlin arvoon. Vähän ennen saman vuoden toukokuun 1. päivää hän vannoi vasallivalan Henrik III:lle hänen omaisuutensa puolesta. Heinäkuussa Edmund vuokrasi Leicesterin kaupungin Edmund the Hunchbackilta neljäksi vuodeksi. 6. lokakuuta Lontoon lähellä sijaitsevassa Ruislip Chapelissa hän meni naimisiin Margaret de Claren , Gloucesterin ja Hertfordin jaarlin Gilbert de Claren sisaren . Lokakuun 13. päivänä Westminsterissä pidetyssä juhlassa St. Edward Rippinantajan kunniaksi Edmund 50 muun englantilaisen ja ulkomaisen aatelisen kanssa valittiin ritariksi ja sai Cornwallin jaarlin tittelin [5] [8] .

Cornwallin kreivi ei vaatinut Saksan kuninkaallista valtaistuinta, mutta hän kutsui itseään useissa peruskirjoissa ja kirjeissä koko elämänsä ajan Edmund of Alemaniksi [5] .

Edmundin verkkotunnus

Edmundin perimät kartanot ja maat sijaitsivat noin 25 Englannin kreivikunnassa. Hänen pääomaisuutensa olivat Berkhamsted kartanot Hertfordshiressa , Ay East Angliassa , Oakham Rutlandissa , Knearsborough Yorkshiressa , Beckley [ ] Oxfordshiressa , Wallingford [ ] Berkshiressä . Lisäksi Edmund sai isänsä äidin Isabellan Angoulemen aiemmin omistaman kartanon , johon kuuluivat Chichesterin , Exeterin ja Malmesburyn kaupungit . Mutta hänen suurin omaisuutensa oli Cornwallin kreivikunta kaivosineen: Edmundin hallinnassa oli kahdeksan ja kolmassataa yhdeksästä [5] .

Cornwallin tinakaivosten lisäksi, jotka Edmund sai heti perintönsä jälkeen, hän ohjasi vuodesta 1278 lähtien Devonin tinakaivosten louhintaa . 1270 - luvun alusta lähtien Earl oli Cornwallin ja Rutlandin sheriffi . Tämän seurauksena hänestä tuli kahdeksantuhannen punnan vuosituloilla Englannin rikkain maallikkoparoni kuninkaan jälkeen [5] .

Edward I:n palveluksessa

Kuningas Henrik III:n kuoleman jälkeen marraskuussa 1272, Edmundista tuli valtioneuvoston jäsen, joka hallitsi maata, kunnes Edward I palasi ristiretkeltä. Hän oli yksi Edward I:lle lähetetyn kirjeen kirjoittajista, jossa hän ilmoitti isänsä kuolemasta. Samaan aikaan kreivi osallistui isänsä tahdon toteuttamiseen ja alkoi lainata hovimiehille osaa valtavasta omaisuudestaan. Kesäkuussa 1273 hän meni tapaamaan uutta kuningasta ja tapasi hänet Pariisissa , missä hän vahvisti elokuussa maksaneensa kaksituhatta markkaa kolmesta, jotka kuningas oli hänelle velkaa. 19. elokuuta 1274 Edmund osallistui Edwardin kruunajaisiin Westminsterissä [5] .

Seuraavina vuosina Earl of Cornwall kuului kuninkaan sisäpiiriin, osallistui moniin hänen kampanjoihinsa ja suoritti useita tärkeitä tehtäviä. Kesällä 1277 hän liittyi kuninkaalliseen kampanjaan Walesissa ja toi mukanaan 14 ritaria - enemmän kuin mikään muu kuninkaan vasalli. Syyskuussa 1278 Edmund oli läsnä Skotlannin kuninkaan Aleksanteri III :n vasallissa . Vuonna 1279, kun Edward oli Ranskassa, Cornwallin jaarli oli yksi kolmesta valtionhoitajasta yhdessä Herefordin ja Worcesterin piispojen kanssa . Samana vuonna hän lainasi kuninkaalle 3000 markkaa [5] .

Toukokuussa 1280 Edmund matkusti Englannista Colchesterin apottin kanssa.[ epäselvä ] ja seuraavana kuussa kuningatar Eleanorin ja Bathin piispan Robert Burnellin välityksellä ratkaistiin pitkäaikaisen aluekiistan Exeterin piispan kanssa [5] .

Huhtikuusta 1282 jouluun 1282, jolloin Edward I oli jälleen sodassa Walesissa, Edmund palveli jälleen Englannin valtionhoitajana, joka oli vastuussa lahjoitusten keräämisestä kirkolta ehdotettua ristiretkeä varten. Elokuussa 1282 hän lähetti kassan rullat Shrewsburyyn , tammikuussa 1283 hän edusti kuningasta kirkon kokouksessa Northamptonissa . Cornwallin jaarlina Edmund sai tuolloin useiden varakkaiden perillisten huoltajuuden. Samaan aikaan oikeudesta holhota perillinen Baldwin Wake Edmund maksoi valtavan summan, seitsemän tuhatta markkaa [5] .

13. toukokuuta 1286 - 12. elokuuta 1289 Edward oli jälleen valtakunnan ulkopuolella, laittoi asiat järjestykseen Gasconyssa ja toimi välittäjänä Aragonian ja Sisilian kuningasten välisessä kiistassa, joten Edmund toimi jälleen Englannin valtionhoitajana. Kesäkuussa 1287 hän tyrmäsi Rhys ap Maredidin kapinan Walesissa, järjesti sinne sotilaskampanjan ja valloitti Drysluinin linnan , mutta hän ei onnistunut vangitsemaan waleslaista. Sotilaskampanjan kustannusten kattamiseksi Edmund lainasi 10 000 markkaa italialaisilta kauppiailta. Kesäkuussa 1289 Edmund puuttui Gloucesterin ja Herefordin väliseen kiistaan ​​Walesin markoista: vaikka Earl of Gloucesterin auttoi häntä tukahduttamaan Rhysin kapinan, Cornwallin kreivi kielsi häntä rakentamasta Morlaixin linnaa . Kuninkaan poissaolon aikana mellakoita syntyi joissakin muissa osissa Englannissa, mikä mahdollisesti liittyi väärinkäytöksiin.[ epäselvä ] . Kun Edward I palasi mantereelta vuonna 1289, hän suoritti tutkimuksen, jonka seurauksena useat johtavat tuomarit ja valtionkassan virkamiehet joutuivat häpeään ja saivat 20 000 punnan sakot. Samanaikaisesti Edmundia vastaan ​​ei suoritettu tutkimuksia: hän sai armahduksen kaikista tämän ajanjakson aikana tehdyistä rikkomuksista ja sai myös luvan vastata valtakirjalla kaikkiin hänen hallintoaan koskeviin valituksiin Cornwallissa, jossa hän toimi vuodesta 1289 lähtien pääsheriffinä. [5] [9] [10] .

Huhtikuussa 1290, kun Edmund istui parlamentissa , joka oli kokoontunut Westminsteriin , Beaux de Clare , hänen vaimonsa veli [en], ojensi hänelle kirjeen, jossa häntä vaadittiin tulemaan Canterburyn arkkipiispan luo, jotta hänet tuomittaisiin tuomioistuimeen. Tätä jaksoa pidetään yhtenä varhaisimmista oikeistorikkomuksista, jota myöhemmin kutsuttiin parlamentaariseksi etuoikeudeksi , josta arkkipiispa sai valtavan 10 tuhannen punnan sakon [5] .

Joulun 1290 kuningas vietti Edmundin kartanolla Ashtridge [en] Hertfordshiressä , hän kutsui parlamentin koolle keskustelemaan Skotlantiin liittyvistä asioista . Tähän mennessä Cornwallin jaarlin kruunulle myöntämillä lainoilla oli tärkeä osa kuninkaallisen talouden kannalta. Joten vuonna 1290 Edmund lainasi kuninkaalle neljä tuhatta puntaa [5] .

1290-luvulla Edmund kutsuttiin säännöllisesti parlamenttiin. Tänä aikana hänen nimensä todistajana esiintyy usein kuninkaallisissa peruskirjoissa. Hän jatkoi suurten lainojen antamista sekä kuninkaalle että hovimiehille; hänen velallistensa joukossa oli Durhamin piispa Anthony Beck jolle hän lainasi 4 000 puntaa vastineeksi Howdenin kartanon tuloista [5] .

Toukokuussa 1296 Skotlannissa taisteleva Edward I lähetti vangit etelään ja uskoi suojelunsa Cornwallin jaarlin osastoille Walingfordin ja linnoissa . On uutisia, että samaan aikaan kuningas määräsi Cornwallin jaarlin aarteen kuljetettavaksi Bergkhamstedista Lontooseen. Vuonna 1297 Edmund lähetettiin Gasconyyn ja oli siksi poissa suurimman osan poliittisesta kriisistä, joka johtui kuninkaan konfliktista paronien kanssa. Samana vuonna hän lupasi siirtää kaikki kaivostulot kaivoksistaan ​​Devonissa ja Cornwallissa kattaakseen seitsemäntuhannen markan kuninkaallisen velan Bayonnen asukkaille , ja oli myös prinssi Edwardin (tuleva kuningas Edward II ) neuvonantaja. ), Edward I:n perillinen, joka hallitsi Englantia kuninkaan poissaollessa. Tässä ominaisuudessa Edmund käsitteli kuninkaan konfliktia Herefordin ja Norfolkin jaarlien kanssa . Vuoteen 1299 mennessä, kun kuningas lainasi Edmundilta kaksituhatta puntaa vastineeksi vapaan Yorkin arkkipiispakunnan voitoista , kruunu oli velkaa 6 500 puntaa Cornwallin jaarlille .

Kuolema ja perintö

Heinäkuussa 1297 Edmund sai luvan kirjoittaa testamentti. 12. joulukuuta 1298 mainittiin Cornwallin jaarlin vakava sairaus, jonka vuoksi hän ei voinut osallistua Skotlannin vuoden 1299 kampanjaan: vuoden 1299 alussa hänet kutsuttiin lähettämään ritareita, toukokuussa hänet kutsuttiin henkilökohtaisesti. Yorkiin ja joulukuussa Carlisleen osallistuakseen kesäkuulle 1300 suunniteltuun kampanjaan. Edmund kuitenkin kieltäytyi tulemasta ja maksoi tästä tuhannen punnan korvauksen [5] . Vuoteen 1300 mennessä hän oli parantumattomasti sairas. Earl kuoli Estridgessä, mutta hänen kuolemansa tarkkaa päivämäärää ei ole vahvistettu. Tämä tapahtui viimeistään 25. syyskuuta 1300, koska sinä päivänä Edward I määräsi kansansa ottamaan haltuunsa jäljellä olevan Edmundin kiistettävän omaisuuden [5] .

Edmundin sydän ja liha haudattiin Estridgeen prinssi Edwardin läsnäollessa. 23. maaliskuuta 1301 luut haudattiin Edward I: n läsnäollessa Hales Abbeyssä Gloucestershiressä [K 1] . Koska Edmundilla ei ollut suoria perillisiä, suurin osa hänen omaisuudestaan ​​meni kuninkaalle lähiomaisena. Cornwallin jaarlin arvonimi palasi kruunuun. Myöhemmin tämä nimike luotiin uudelleen kahdesti: vuonna 1307 Piers Gavestonille (kuoli 1312), Edward II:n suosikille, ja vuonna 1328 John of Elthamille (kuoli 1336), Edward II:n nuoremmalle pojalle [5] .

Vaikka Edmund hallitsi Englantia useita kertoja valtionhoitajana, hänellä oli hyvin vähän vaikutusta Englannin politiikkaan. Kuninkaallisena neuvonantajana hän oli kuitenkin varsin vaikutusvaltainen henkilö hovissa. Lisäksi kreivi oli yksi Englannin rikkaimmista maanomistajista ja lainasi jatkuvasti paljon rahaa kruunulle: elämänsä aikana hän lainasi kuninkaalle yli 18 tuhatta puntaa. Edmundin kuolema ja hänen valtavan omaisuutensa siirtäminen kruunuun antoivat Edward Ille lisärahoitusta sodan käymiseen Skotlannin kanssa [5] .

Perhe

Edmund Cornwall meni naimisiin 6. lokakuuta 1272 Margaret de Claren (1250-1312), Gloucesterin kuudennen jaarlin Richard de Claren ja Maud de Lacy [7] [5] tyttären kanssa . Tämä avioliitto oli epäonnistunut ja lapseton. Tiedetään, että tammikuussa 1285 kreivitär odotti lasta, mutta tämä raskaus päättyi joko keskenmenoon tai kuolleen vauvan syntymään. Tämän jälkeen puolisoiden suhde meni pieleen. Viimeistään vuonna 1289 paavi ja arkkipiispa tutkivat heidän avioliittoaan, koska Edmund kieltäytyi asumasta vaimonsa kanssa. Vuonna 1290 Canterburyn arkkipiispa John Packham ja Margaretin veli Bogo de Clare yrittivät sovittaa puolisot, mutta he eivät onnistuneet, ja seurauksena arkkipiispa erotti Cornwallin jaarlin [5] [12] . Helmikuussa 1293 [13] tai 14. helmikuuta 1294 [14] avioliitto mitätöitiin. Avioeron ehtojen mukaan Edmund siirsi entiselle vaimolleen omaisuuden, joka toi 800 puntaa vuosituloja elinikäiseksi. Vastineeksi Margaret lupasi "elä siveydessä" [5] .

Muistiinpanot

1. ↑ Tapa haudata monarkkeja ja aatelisten edustajia useisiin paikkoihin (esimerkiksi erilliseen ruumiiseen, sydämeen ja muihin sisäelimiin) johtui siitä, että jokaisessa hautapaikassa pidettiin muistojuhlia vainajan sielulle, joka pidettiin hänelle paljon hyödyllisempänä kuin palvontaa vain yhden haudan lähellä. Lisäksi, kun oli tarpeen kuljettaa ruumista pitkiä matkoja, käytettiin usein niin sanottua "säilöntää" saksalaisen tavan mukaan. Hänelle ruumista keitettiin 5-6 tuntia, minkä jälkeen luut erottuivat helposti ja ne voitiin toimittaa riittävän kauas hautaamista varten, ja loput ruumiinosat haudattiin paikalle. Myöhemmin paavi Bonifatius VIII :n bullassa kiellettiin kuolleiden ruumiiden pilkkominen, samoin kuin samanlaisen radikaalin ruumiinsäilytysmenetelmän käyttö, he vaativat paavin erityisluvan [11] .

1. ↑ Päivämäärien käsikirja (uusi painos) / toim. C. Cheney , M. Jones - 2 - Cambridge University Press , 2000. - s. 9.
2. ↑ Vincent N. Edmund of Almain, Cornwallin toinen jaarli (1249–1300) // Oxford Dictionary of National Biography  (englanti) / C. Matthew - Oxford : OUP , 2004.
3. ↑ 1 2 Lundy D. R. Edmund of Cornwall, 2nd Earl of Cornwall // The Peerage 
4. ↑ 1 2 3 sukulais-Britannia
5. ↑ 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 Vincent N. Edmund of Almain, Cornwallin toinen jaarli // Oxford Dictionary of National Biography Dictionary .
6. ↑ Vincent N. Richard, Cornwallin ensimmäinen jaarli ja Saksan kuningas (1209–1272) // Oxford Dictionary of National Biography .
7. ↑ 1 2 Earls of Gloucester 1217-1314 (Clare  ) . Keskiaikaisen sukututkimuksen säätiö. Haettu: 20.12.2019.
8. ↑ Shaw W. Englannin ritarit. — Voi. 2. - s. 5.
9. ↑ Polwhele R. Cornwallin siviili- ja sotilashistoria. — Voi. 4. - s. 106.
10. ↑ Polsue J. (toim.). Cornwallin piirikunnan täydellinen seurakuntahistoria. — Voi. 4. - s. 121.
11. ↑ Boytsov M.A. Hallittajien hautaukset // Keskiaikaisen kulttuurin sanakirja. - S. 370-371.
12. ↑ Altschul M. Paroniperhe keskiaikaisessa Englannissa. - s. 35-36, 51.
13. ↑ Weir A. Britannian kuninkaalliset perheet: täydellinen sukututkimus. - s. 69.
14. ↑ Richardson D. Magna Carta sukujuuret. — Voi. I.-P. 463-464.

Kirjallisuus

• Keskiaikaisen kulttuurin sanakirja / A. Ya. Gurevich. - M .: ROSSPEN, 2003. - 631 s. - (Summa culturologiae). — ISBN 5-8243-0410-6 .
• Altschul M. Paronilainen perhe keskiaikaisessa Englannissa: Clares, 1217-1314. - Baltimore: The Johns Hopkins Press, 1965. - 352 s. - (Johns Hopkins University Studies in Historical and Political Science). — ISBN 0801800226 .
• Vincent N. Edmund of Almain, Cornwallin toinen jaarli // Oxford Dictionary of National Biography . — Oxf. : Oxford University Press , 2004-2014.
• Englannin, Skotlannin, Irlannin, Iso-Britannian ja Yhdistyneen kuningaskunnan täydellinen vertaus / GE Cokayne, tarkistanut ja toimittanut Hon. Vicary Gibbs HA Doubledayn avustuksella. - 2. tarkistettu painos. – Lontoo: The St. Catherine Press, 1913. - Voi. III. Canonteign Cuttsille.
• Richardson D. Magna Carta esivanhemmat : tutkimus siirtomaa- ja keskiaikaisista perheistä / toimittanut Everingham KG. - 2. painos. - Salt Lake City, 2011. - (Kuninkaallinen esi-isien sarja). — ISBN 9781461045205 .
• Richardson D. Plantagenet Ancestry: A Study in Colonial and Medieval Families / toimittanut Everingham KG. - Genealogical Publishing Company, 2004. - 945 s. — ISBN 9780806317502 .
• Alison Weir. Britannian kuninkaalliset perheet: täydellinen sukututkimus . - Lontoo: Random House, 2011. - 400 s. — ISBN 1446449114 .
• Shaw W. Englannin ritarit. - Lontoo, 1906. - Voi. 2.
• Polwhele R. Cornwallin siviili- ja sotilashistoria. - Lontoo: Cadell ja Davies, 1816. - Voi. neljä.
• Polsue J. (toim.). Cornwallin piirikunnan täydellinen seurakuntahistoria. - Truro: William Lake, 1872. - Voi. neljä.

Linkit

•  Earls of Cornwall 1227-1300 . Keskiaikaisen sukututkimuksen säätiö. Haettu: 21.12.2019.

Temaattiset sivustot	Peerage
Sanakirjat ja tietosanakirjat	Oxfordin elämäkerta
Sukututkimus ja nekropolis	WikiTree Olemme myöhässä
Bibliografisissa luetteloissa	GND : 13898347X VIAF : 95586063 WorldCat VIAF : 95586063