Enneken, Alfred Neocle

Alfred Neocle Enneken
fr.  Alfred Hennequin
Syntymäaika 13. tammikuuta 1842( 1842-01-13 )
Syntymäpaikka
Kuolinpäivämäärä 7. elokuuta 1887( 1887-08-07 ) (45-vuotiaana)
Kuoleman paikka
Maa
Ammatti näytelmäkirjailija , libretisti , kirjailija
 Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa
Wikilähde logo Työskentelee Wikisourcessa

Alfred Néoclés Hennequin ( fr.  Alfred Néoclés Hennequin , vanhoissa venäläisissä lähteissä Henneken ; 13. tammikuuta 1842 , Liege  - 7. elokuuta 1887 , Epinay-sur-Seine , Saint-Saint-Denis ) - ranskalais-belgialainen näytelmäkirjailija . Taidemaalari Philippe Auguste Guennequinin pojanpoika . Näytelmäkirjailija Maurice Hennequinin isä .

Elämäkerta

Hän valmistui kaivoskoulusta Liegessä. Belgian rautateillä työskennellessään hän sai intohimonsa draamaan ja kirjoitti useita näytelmiä salanimillä Alfred Debrun ja Alfred Lebrun . 1860-1870-luvun vaihteessa. muutti Pariisiin , missä hän järjesti raitiovaunuliikenteen . Vuonna 1875 hän luopui insinööriurastaan ​​omistautuakseen kokonaan draamalle.

Hän erikoistui dramaattisen farssin genreen, jossa on poikkeuksellisen hienostunut juonittelu ja juonenkäänteiden yhdistelmä. Erityisen menestyksen saivat hänen komediansa Kolme hattua ( ranskalainen  Trois chapeaux ; 1871), Voradie-oikeudenkäynti ( ranskalainen  Procès Veauradieux ; 1875) ja Pink Dominoes ( ranskalaiset  Les dominos roses ), joista kaksi jälkimmäistä on kirjoittanut Alfred Delacourin kanssa . Aikalaiset kutsuivat tällaisia ​​näytelmiä ennekinadesiksi ( fr.  hennequinade ) [1] .

Yhdessä Albertin kanssa Millo kirjoitti erityisesti Anna Judicille libreton : "Niniche", "Lili", "la Femme à papa".

Hän käytti väärin alkoholia. Hän vietti elämänsä viimeisen vuoden vanhainkodissa Saint-Mandessa .

Useita hänen komediastaan ​​kuvattiin Ranskassa, Italiassa, Itävalta-Unkarissa ja Saksassa, mukaan lukien: "Bébé" ja "La Femme à papa" (1914), "Lili" ja "Niniche" (1918), "Treno di piacere" ( 1924), "Opernball" (1939 ja 1956).

Muistiinpanot

  1. Alphonse Daudet. Chroniques dramatiques. - Mestari, 2006. - P. 1329.

Linkit