Alfred Neocle Enneken | |
---|---|
fr. Alfred Hennequin | |
Syntymäaika | 13. tammikuuta 1842 |
Syntymäpaikka | |
Kuolinpäivämäärä | 7. elokuuta 1887 (45-vuotiaana) |
Kuoleman paikka | |
Maa | |
Ammatti | näytelmäkirjailija , libretisti , kirjailija |
Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa | |
Työskentelee Wikisourcessa |
Alfred Néoclés Hennequin ( fr. Alfred Néoclés Hennequin , vanhoissa venäläisissä lähteissä Henneken ; 13. tammikuuta 1842 , Liege - 7. elokuuta 1887 , Epinay-sur-Seine , Saint-Saint-Denis ) - ranskalais-belgialainen näytelmäkirjailija . Taidemaalari Philippe Auguste Guennequinin pojanpoika . Näytelmäkirjailija Maurice Hennequinin isä .
Hän valmistui kaivoskoulusta Liegessä. Belgian rautateillä työskennellessään hän sai intohimonsa draamaan ja kirjoitti useita näytelmiä salanimillä Alfred Debrun ja Alfred Lebrun . 1860-1870-luvun vaihteessa. muutti Pariisiin , missä hän järjesti raitiovaunuliikenteen . Vuonna 1875 hän luopui insinööriurastaan omistautuakseen kokonaan draamalle.
Hän erikoistui dramaattisen farssin genreen, jossa on poikkeuksellisen hienostunut juonittelu ja juonenkäänteiden yhdistelmä. Erityisen menestyksen saivat hänen komediansa Kolme hattua ( ranskalainen Trois chapeaux ; 1871), Voradie-oikeudenkäynti ( ranskalainen Procès Veauradieux ; 1875) ja Pink Dominoes ( ranskalaiset Les dominos roses ), joista kaksi jälkimmäistä on kirjoittanut Alfred Delacourin kanssa . Aikalaiset kutsuivat tällaisia näytelmiä ennekinadesiksi ( fr. hennequinade ) [1] .
Yhdessä Albertin kanssa Millo kirjoitti erityisesti Anna Judicille libreton : "Niniche", "Lili", "la Femme à papa".
Hän käytti väärin alkoholia. Hän vietti elämänsä viimeisen vuoden vanhainkodissa Saint-Mandessa .
Useita hänen komediastaan kuvattiin Ranskassa, Italiassa, Itävalta-Unkarissa ja Saksassa, mukaan lukien: "Bébé" ja "La Femme à papa" (1914), "Lili" ja "Niniche" (1918), "Treno di piacere" ( 1924), "Opernball" (1939 ja 1956).
Temaattiset sivustot | ||||
---|---|---|---|---|
Sanakirjat ja tietosanakirjat |
| |||
|