Juncker (vuokranantaja)

Juncker , pl. Junkers [1]  - aatelisten - maanomistajien ( maanomistajien ) yhteiskuntaluokka Saksassa , pääasiassa Preussissa .

Termi tulee keskiyläsaksan sanasta Juncherre = junger Herr, Jungherr - pieni (kirjaimellisesti nuori) mestari, - yhteisnimi Elben itäpuolella sijaitsevien maaseutualueiden maa-aateliston edustajille , pääasiassa (mutta ei välttämättä) suhteessa Preussin aatelisto.

Osoitepredikaatti : m. Junker (Jkr.), f. Junkfrau (Jkfr.).

Alankomaissa junkeri ( hollantilainen  Jonkheer ) on alempi aatelistonimike, joka on yhtä suuri kuin brittiläinen Esquire .

Junkersin historia Saksassa

Historiallisesti junkerit pitivät maaherraluokkana käsissään Saksan valtakunnan [2] byrokraattista valtiokoneistoa , muodostaen sen kontingentin ja politiikan, jota harjoitettiin teollisuusporvariston muodostumisen aikakauteen asti. Kapitalististen suhteiden kehittyessä Junkers alkoivat joutua ristiriitaan sekä tämän luokan että samanaikaisesti kasvavan työläisluokan kanssa. Tämän seurauksena 1800-luvulla alkuperäistä termiä alettiin käyttää sosioekonomisessa sanastossa laajemmassa merkityksessä. Aluksi liberaalit, sosialistit ja marxilaiset käyttivät sitä polemiikassa konservatiivisten vastustajien kanssa maanherra-porvarillisista luokista; ajan myötä jälkimmäiset alkavat käyttää sitä omanimenä. Junkersparlamentin käsite muodostetaan saksaksi sanan "Junkers" johdannaisena.  Junkerparlament  on vuoden 1848 maapäiville annettu lempinimi. Vankkain junker-politiikan edistäjä oli Otto von Bismarck .

Perinne käyttää termejä junkers , junkers säilyy läpi aikojen. Tätä käsitettä tutkivat monet tiedemiehet Max Weberistä 1800-1900-luvun vaihteessa Hans-Ulrich Wöhleriin 1900-2000 -luvun vaihteessa.

Kirjallisuus

• Bruno Buchta: Die Junker und die Weimarer Republik. Charakter und Bedeutung der Osthilfe in den Jahren 1928-1933 , Berliini 1959.
• Walter Görlitz: Die Junker: Adel und Bauer im deutschen Osten. Geschichtliche Bilanz von 7 Jahrhunderten. Glucksburg/Ostsee 1956.
• Francis L. Carsten: Geschichte der preußischen Junker. Frankfurt/Main 1988, ISBN 3-518-11273-2 .
• Francis L. Carsten: Der preußische Adel und seine Stellung in Staat und Gesellschaft bis 1945. Teoksessa: Hans-Ulrich Wehler (Hrsg.), Europäischer Adel 1750-1950, Göttingen 1989, S.112-125, S.112-125, 6-525N 3-425 -1 .
• Heinz Reif (Hrsg.): Ostelbische Agrargesellschaft im Kaiserreich und in der Weimarer Republik. Agrarkrise - Junkerliche Interessenpolitik - Modernisierungsstrategien. Berliini 1994, ISBN 3-05-002431-3 .
• Johannes Rogalla von Bieberstein: Preussen als Deutschlands Schicksal. Ein dokumentarischer Essay über Preußen, Preußentum, Militarismus, Junkertum und Preußenfeindschaft , München 1981, ISBN 3-597-10336-7 .
• Hans Rosenberg: Die Pseudodemokratisierung der Rittergutsbesitzerklasse. Julkaisussa: ders.: Machteliten und Wirtschaftskonjunkturen: Studien zur neueren deutschen Sozial- und Wirtschaftsgeschichte. Göttingen 1978, S. 83-117, ISBN 3-525-35985-3 .
• René Schiller: Vom Rittergut zum Großgrundbesitz. Ökonomische uns soziale Transformationsprozesse der ländlichen Eliten in Brandenburg im 19. Jahrhundert. , Berliini 2003.
• Hanna Schissler: Die Junker. Zur Sozialgeschichte und historischen Bedeutung der agrarischen Elite in Preußen. Julkaisussa: Hans-Jürgen Puhle/ Hans-Ulrich Wehler (Hrsg.): Preußen im Rückblick. Göttingen 1980 (= Reihe Geschichte und Gesellschaft: Sonderheft 6), S. 89-122, ISBN 3-525-36405-9 .
• Cornelius Torp: Max Weber und die preußischen Junker. Tübingen 1998, ISBN 3161470613 .
• Patrick Wagner: Bauern, Junker ja Beamte. Der Wandel lokaler Herrschaft und Partizipation im Ostelbien des 19. Jahrhunderts. Göttingen 2005, ISBN 3-89244-946-5 .
• Rene Schiller: Vom Rittergut zum Großgrundbesitz . Berliini, 2003 [1]
• Hans-Ulrich Wehler: Deutsche Gesellschaftsgeschichte. bd. 2: Von der Reformära bis zur industriellen und politischen Deutschen Doppelrevolution 1815-1845/49 . CH Beck, München, 1989. ISBN 3-406-32262-X . S.728f.

Muistiinpanot

1. ↑ katso D.N. Ushakovin, Junckerin selittävä sanakirja (1) .
2. ↑ Junkers//Small Sov. tietosanakirja, v. 10. - sarake. 382.