| |||
---|---|---|---|
Armeija | Neuvostoliiton asevoimat | ||
Asevoimien tyyppi | maajoukot | ||
Joukkojen tyyppi (joukot) | panssaroidut ja koneistetut joukot | ||
Muodostumisen tyyppi | tankkiprikaati | ||
kunnianimityksiä | "Vitebsk" | ||
Muodostus | 23. marraskuuta 1941 | ||
Palkinnot | |||
} | |||
Taisteluoperaatiot | |||
Suuri isänmaallinen sota (1943-1945): Baltian operaatio (1944) Vitebsk-Orshan operaatio Mozdok-Malgobek-operaatio |
|||
Jatkuvuus | |||
Edeltäjä | 52. panssarivaunuprikaati |
Suvorov-prikaatin 34. erillinen panssarikaarti Vitebskin punalippuritarikunta oli Puna-armeijan panssarijoukko Suuren isänmaallisen sodan aikana .
Lyhennetty nimi - 34 Guards. otbr .
52. panssarivaunuprikaatia alettiin muodostaa NKO:n käskyllä nro 108ss 23.11.1941. Prikaati muodostettiin valtioiden nro 010/303 - 010/310 mukaisesti. NPO:n 7. helmikuuta 1943 antamalla määräyksellä nro 58 52. panssariprikaati muutettiin 34. Kaartin panssariprikaaiksi. 4. maaliskuuta 1943 kesäkuun puoliväliin prikaati oli Tambovin TVL:ssä alihenkilöstön vuoksi.
Siirretty osavaltioille nro 010/270-010/277, 010/375, päivätty 31.7.1942, NCO:n direktiivillä nro 1125395ss, päivätty 31. maaliskuuta 1943:
Avaruusaluksen pääesikunnan käskyllä nro org / 3/2509 7.20.1944 se siirrettiin valtioille nro 010 / 500-010 / 506:
Prikaatin panssarivaunujen lukumäärä oli 65 T 34 85 panssarivaunua (mukaan lukien 3 pataljoonaa 21 panssarivaunua ja 2 ohjaustankkia), 3 panssaroitua ajoneuvoa, 146 kuorma-autoa, 4 autoa, 12 moottoripyörää, 4 radioasemaa.
Henkilöstö 1346 henkilöä, joista upseerit - 248, kersantit - 536, sotilaat - 561 [1]
Aktiiviseen armeijaan tulojaksot :
päivämäärä | Etu (piiri) | Armeija | Kehys | Division | prikaati | Huomautuksia |
---|---|---|---|---|---|---|
3.1.1943 | RVGK | - | - | |||
01.04.1943 | PRIVO | - | ||||
5.1.1943 | PRIVO | - | ||||
01.06.1943 | PRIVO | - | ||||
01.07.1943 | MVO | - | ||||
01.08.1943 | MVO | - | ||||
01.09.1943 | RVGK | - | ||||
10.1.1943 | RVGK | - | ||||
11.1.1943 | 2 PF | 3 lyöntiä MUTTA | ||||
12.1.1943 | 1 PF | - | ||||
1.1.1944 | 1 PF | 4 lyöntiä MUTTA | ||||
01.02.1944 | 1 PF | 4 lyöntiä MUTTA | ||||
3.1.1944 | 1 PF | 6 vartijaa MUTTA | ||||
01.04.1944 | 1 PF | 6 vartijaa MUTTA | ||||
01.05.1944 | 1 PF | 6 vartijaa MUTTA | ||||
01.06.1944 | 1 PF | 6 vartijaa MUTTA | ||||
01.07.1944 | 1 PF | 6 vartijaa MUTTA | ||||
01.08.1944 | 1 PF | 6 vartijaa MUTTA | ||||
01.09.1944 | 1 PF | 43 A | ||||
10.1.1944 | 1 PF | 6 vartijaa MUTTA | ||||
11.1.1944 | 1 PF | 6 vartijaa MUTTA | ||||
12.1.1944 | 1 PF | 61 A | ||||
1.1.1945 | 1 PF | 4 lyöntiä MUTTA | ||||
01.02.1945 | 1 PF | 6 vartijaa MUTTA | ||||
3.1.1945 | 2 PF | 10 vartijaa MUTTA | ||||
01.04.1945 | KGV LF | 10 vartijaa MUTTA | ||||
5.1.1945 | KGV LF | 1 lyönti MUTTA |
7.2.1943 - 1.9.1944 FILIPPOV Vladimir Ivanovitš, eversti [2]
1.9.1944 - 13.4.1944, vt. GUSEV Pjotr Grigorjevitš, majuri, 21.2.1943 alkaen everstiluutnantti
14.2.1944 - 3.10.1944 SADOVSKII Stanislav Petrovitš, eversti [3]
10.3.1944 - 15.9.1944 SADOVSKII Stanislav Petrovitš, eversti (15.9.1944 haavoittunut)
15.9.1944 - 10.5.1944, vt. Dementjev Viktor Petrovitš, eversti
6.10.1944 - 6.10.1945 SADOVSKII Stanislav Petrovich, eversti
7.2.1943 - BEINAR Juri Vladimirovitš, everstiluutnantti [4]
10.1.1943 - 1.9.1944 GUSEV Pjotr Grigorjevitš, everstiluutnantti [5]
13.4.1944 - 18.6.1944 GUSEV Pjotr Grigorjevitš, everstiluutnantti
01.00.1945 - 02.02.1945 BELOKUROV Fedor Ivanovich, everstiluutnantti
30.4.1945 - 5.9.1945 VELMIZOV Kuzma Ignatievich, everstiluutnantti
17.5.1945 - MIKHAILOV Isai Petrovich, everstiluutnantti
7.2.1943 - 10.1.1943 GUSEV Pjotr Grigorjevitš, majuri, 21.2.1943 alkaen everstiluutnantti
1.10.1943 - 13.4.1944, vt. BOYTSOV Mihail Petrovitš, majuri
13.4.1944 - 6.00.1945 BOYTSOV Mihail Petrovitš, majuri, 29.8.1944 alkaen everstiluutnantti [6]
7.2.1943 - 19.6.1943 GRITSENKO Ivan Ivanovitš, everstiluutnantti
Syksyllä 1942 Sagopshinin, Malgobekin, Ylä- ja Ala-Kurpin kylien sekä lähimpien asutusalueiden alueella Neuvostoliiton joukot osana Mozdok-Malgobek-puolustusoperaatiota pysäyttivät Saksan hyökkäyksen. , mukaan lukien SS "Vikingin" eliitti 5. moottoroitu divisioona , joka estää vihollisen polun kaukasialaiseen öljyyn. Sagopshinin lähellä, Alkhanchurtin laakson sisäänkäynnillä, käytiin yksi suurimmista vastaan tulevista panssarivaunutaisteluista koko vuoden 1942 kesä-syksyn kampanjassa Neuvostoliiton ja Saksan rintamalla. Molemmilla puolilla taisteluihin osallistui jopa 120 panssarivaunua ja itseliikkuvaa tykkiä. Neuvostoliiton puolella taisteluun osallistui 52. panssarivaunuprikaati , jonka komentajana oli tuolloin majuri Vladimir Ivanovitš Filippov (29.10.1942 alkaen - everstiluutnantti). Nordland", panssaripataljoona, osia omatoimista. panssarintorjuntadivisioona, kaikki tykistö. Vaikka saksalaiset olivat pahoinpideltyjä aiemmissa taisteluissa ja kokivat kuoren nälkää, heidän joukkonsa ylittivät silti Neuvostoliiton puolustajat sekä panssaroitujen ajoneuvojen että jalkaväen osalta. Neuvostoliiton majuri V. Filippovin 52. panssarivaunuprikaati pystyi lähettämään vain 30 ajoneuvoa: kaksi "kolmekymmentäneljää", viisi KV-1:tä ja kevyttä T-60: tä ja Stuartia (13 ja 8). Lisäksi moottoroitu jalkaväkipataljoona oli osallistua taisteluun ja majuri F. Dolinskyn 863. panssarintorjuntarykmentti. Aamunkoitteessa 28. syyskuuta 1942 saksalaiset valmistautuivat hyökkäämään Neuvostoliiton tykistöjen ja kranaatinheittimien osuessa heihin. Saksalaiset kärsivät enemmän moraalista vahinkoa kuin Tämän hyökkäyksen aiheuttamia fyysisiä vahinkoja. Lisäksi neuvostoasiakirjat kertovat, että vihollinen "120 panssarivaunun vahvuudella, konepistoolien ja vahvan tykistö- ja kranaatinheittimen tuella, aloitti hyökkäyksen Ozernyn alueelta kahdessa kolonnissa, kolmen ešelonin kokoonpanossa." Tässä asiakirjat tietysti liioittelevat suuresti vihollisen varusteiden määrää.Todellisuudessa vain noin 50 panssarivaunua ja itseliikkuvaa tykkiä osallistui saksalaisten hyökkäykseen.Saksalaiset etenivät sumussa toivoen, että tällä tavalla olisi mahdollista välttää Neuvostoliiton hävittäjien tarkkaa tulipaloa. Sumu kuitenkin poistui ja SS-miehet löysivät ja se joutui ansaan. Puolustajien aseet ja kranaatit osuivat panssarivaunuihin 700-800 metrin etäisyydeltä, ja konekiväärit kirjaimellisesti pyyhkäisivät pois haarniskassa ratsastaneet SS-miehet laskeutumisvoimana. Sitten ammustulva osui saksalaisen jalkaväen päärunkoon kävellen parisataa metriä varusteiden takana. Viking-tankkerit eivät huomanneet, että jalkaväen tuki oli katkaistu heiltä. He päättivät edetä lähelle Neuvostoliiton asemia. Jo ensimmäisellä rivillä kuusi saksalaista tankkia paloi. Saksalaiset panssarit aloittivat kaksintaistelun Neuvostoliiton panssaroitujen ajoneuvojen kanssa. 52. prikaatin tankkerit tyrmäsivät 1. ja 3. saksalaisen komppanian komentajien ajoneuvot jättäen SS-miehet ilman komentoa. Neuvostoliiton haubitsat ja katyushat liittyivät panssarivaunuihin ja panssarintorjunta-aseisiin, joiden patterit miehittivät asemansa Sagopshinissa ja Malgobekissa. Iltapäivällä saksalaiset, tulleet järkiinsä ja ryhmittyneet uudelleen Neuvostoliiton vastahyökkäyksen jälkeen, lähtivät jälleen hyökkäykseen. Tähän mennessä Viking-panssaripataljoona oli menettänyt noin kolmanneksen ajoneuvoistaan, ja toiseen panssarivaunuun siirtynyt Mühlenkamp ehti taas tyrmätä. Taistelu leimahti uudella voimalla ja "levi" pian useiksi erillisiksi taisteluiksi. 52. panssariprikaatin asiakirjojen mukaan kymmenkunta saksalaista "panssaria" murtautui komentoasemalle, ja prikaatin komentaja Filippov astui taisteluun panssarivaunullaan kirjoittaen viisi vihollisen ajoneuvoa miehistön tilille. Tilanne pysyi vaikeana, joten Filippov lähetti taisteluun reservin - seitsemän panssarivaunun, joka hyökkäsi SS-kylkeen ja tyrmäsi useita ajoneuvoja. Panssarintorjuntatykistörykmentin komentaja Dolinsky nousi myös henkilökohtaisesti aseelle, jonka miehistö kuoli taistelussa. Majuri tyrmäsi kaksi tankkia. Vanhemman luutnantti P. Dymin patteri erottui, tuhoamalla useita autoja, saksalaisen tykistöpatterin ja useita tankkeja päivässä (asiakirjojen mukaan - 17, mutta tämä on selvä liioittelua). Neuvostoliiton jalkaväki kamppaili saksalaisten kanssa, panssarinlävistäjät ampuivat panssarintorjuntakivääreistä itseliikkuvia aseita ja panssarivaunuja. Raskaiden tappioiden kärsittyään, mutta koskaan puolustuksestamme murtautumatta, saksalaiset vetäytyivät ja rakensivat yöhön saakka puolustusaseman Sagopshinin edessä olevalle tasangolle.Syyskuun 8. päivänä saksalaiset eivät rajoittuneet rintamahyökkäykseen. Noin tusina obersturmführer G. Flügelin komennossa olevaa panssarivaunua konepistokkeilla panssarivarsissa ohitti Neuvostoliiton puolustuksen kyljestä ja ryntäsi Sagopshinin ympäri pohjoisesta. Tämä ryhmä alkoi liikkua jo ennen laakson joukkomurhan alkamista. Neuvostoliiton sapöörien vahingossa unohtamien napamerkkien mukaan saksalaiset löysivät käytävän miinakentältä ja käyttivät sitä hyväkseen. Hävittäjiemme onneksi läpimurtunut ryhmä törmäsi neuvostotankkeihin, jotka sijaitsevat rotkon loivilla rinteillä. Taistelu alkoi viidenkymmenen metrin etäisyydeltä. He väittivät, että saksalaiset tyrmäsivät kaksi T-34:ää . Ottaen huomioon, että molemmat "kolmekymmentäneljä" taistelivat laaksossa, tämä väite on virheellinen, meidän pitäisi puhua T-60-koneista tai Stuarteista. Iltapäivällä Flugel-ryhmä esti Sagopshin-Lower Achaluki -tien. Flügel päätti vahvistaa menestymistään heittämällä kolme tankkia vasemmalle, mutta tästä yrityksestä ei tullut mitään. Sitten SS veti joukkonsa takaisin tielle ja asettui puolustusasemiin. Taistelu 28. syyskuuta 1942 Sagopshinissa kesti noin kymmenen tuntia. Neuvostoliiton tietojen mukaan vihollinen menetti 54 tankkia, joista 23 paloi. Filippov-prikaatin tappiot - 10 tankkia, joista puolet peruuttamattomasti. Saksalaiset asiakirjat vahvistavat, että Vikingin omat panssaroitujen ajoneuvojen menetykset sinä päivänä olivat suuremmat kuin Neuvostoliiton. 29.-30. syyskuuta SS:n piti edetä pääasiassa jalkaväen kanssa. [7] Tässä taistelussa kuoli yhdessä miehistön kanssa panssarivaunuryhmän komentaja Andrei Vasilievich Bolgov, joka taisteli nimellispanssarivaunulla KV 1 "Aleksanteri Nevski".
Palkinto | KOKO NIMI. | Työnimike | Sijoitus | Palkinnon päivämäärä | Huomautuksia |
---|---|---|---|---|---|
Gavrilov, Petr Filippovich [8] | T-34 panssarivaunukomppanian komentaja | Vartijan yliluutnantti |
22.07.1944 | ||
Viner, Leonid Leonidovich [9] | konekivääriryhmän johtaja | vartijoita |
22.07.1944 | ||
Petrov, Vladimir Jakovlevich [10] | T-34 panssarivaunukomppanian komentaja | Vartio majuri |
13.03.1943 | ||
Pidzhakov, Nikolai Nikolajevitš [11] | T-34 panssarivaunun komentaja | Vartijan yliluutnantti |
24.03.1945 | ||
Bolgov, Andrei Vasilievich [12] | panssarivaunuryhmän KV 1 komentaja | |
5.10.1942 |
Kuollut 28.9.1942. Haudattu joukkohautaan Malgobekin kulttuuri- ja vapaa-ajan puistoon | |
Nesterenko, Zakhar Kirillovich [13] | panssarivaunuryhmän KV 1 komentaja | |
15.09.1942 |
Kuollut 10.10.1942. |
Palkinto, titteli | Palkintoasiakirja | Miksi sai |
---|---|---|
Kunnianimike " Vartijat " | myönnetty Neuvostoliiton puolustusvoimien kansankomissaarin käskyllä nro 57 7. helmikuuta 1943 | rohkeudesta, jota osoitti taisteluissa isänmaan puolesta saksalaisten hyökkääjien kanssa, lujuudesta, rohkeudesta, kurinalaisuudesta ja järjestäytymisestä, henkilöstön sankaruudesta [14] |
Punaisen lipun ritarikunta | Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtajiston asetus "Puna-armeijan sotilasyksiköiden ja kokoonpanojen myöntämisestä käskyillä" 13. joulukuuta 1942 |
Komennon esimerkillisestä suorituksesta taistelutehtävien rintamalla taistelussa saksalaisia hyökkääjiä vastaan ja samalla osoittamasta urheudesta ja rohkeudesta (peräkkäin 52. panssariprikaatista |
Kunnianimi "Vitebsk" | Korkeimman komentajan käsky nro 58, 2.7.1943 |
Nimetty Neuvostoliiton puolustusvoimien kansankomissaarin määräyksestä rohkeudesta, joka on osoitettu taisteluissa isänmaan puolesta saksalaisia hyökkääjiä vastaan, lujuudesta, rohkeudesta, kurinalaisuudesta ja järjestäytymisestä, henkilöstön sankaruudesta. |
Suvorov II asteen ritarikunta | Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtajiston asetus 22.10.1944 | Esimerkillisen komentotehtävien suorittamisesta taisteluissa saksalaisten hyökkääjien kanssa murtautuessaan vihollisen puolustuksen läpi Riian kaupungin kaakkoispuolella sekä tässä osoittamasta urheudesta ja rohkeudesta |
Puna-armeijan panssarijoukot suuren isänmaallisen sodan aikana | |
---|---|
| |
Vartijat |