Nihil novi

Kokeneet kirjoittajat eivät ole vielä tarkistaneet sivun nykyistä versiota, ja se voi poiketa merkittävästi 14. toukokuuta 2018 tarkistetusta versiosta . tarkastukset vaativat 4 muokkausta .

Nihil novi (  latinasta  " ei mitään uutta") on Puolan sejmin hyväksymä ja kuningas Aleksanteri Jagellonin vuonna 1505 hyväksymä  lain yleinen nimi . Puolan historiografiassa sitä kutsutaan perustuslaiksi , kun taas on pidettävä mielessä, että Puolassa kaikkia Sejmin päätöksiä kutsuttiin perustuslaiksi. Venäläisessä perinteessä sitä kutsutaan usein Radomin perustuslakiksi.

Otsikko

Lain koko nimi on Nihil novi nisi commune consensu (  latinasta  -  "ei mitään uutta ilman yleistä suostumusta"). Nihil novissa on myös läpinäkyvä raamatullinen viittaus - Nihil novi sub sole tai Sub sole nihil novi est ( Ei ole mitään uutta auringon alla . Saarnaaja ).

Lain ydin

Nihil novi -laki kielsi kuninkaita hyväksymästä uusia lakeja ilman aateliston (edustettuna senaatista ja suurlähettilään mökistä koostuvan Sejmin suostumusta) lupaa , lukuun ottamatta tiettyjä erityisesti määriteltyjä pieniä asioita. Sitä voidaan pitää viimeisenä askeleena Puolan kuninkaan vallan rajoittamiseksi (aiemmin hyväksytty: Neshavin perussääntö vuodelta 1454, joka laajensi aatelin oikeuksia , ja Melnitskyn etuoikeus vuodelta 1501, joka vahvisti magnaattien valtaa ) .

Kuningas Aleksanteri allekirjoitti Nihil novi -lain Radomin valtiopäivillä 3. toukokuuta 1505 (siis sen toinen nimi, Radomin perustuslaki). Tätä lakia pidetään yleisesti viimeisenä askeleena szlachta- demokratian eli szlachta-tasavallan muodostumisessa . Myöhemmin aatelisto tulkitsee tämän lain määräyksiä perustellakseen yksimielisyyden periaatetta päätöksenteossa ( Liberum veto -periaate ).

Nihil novi -lain hyväksymisen jälkeen termi Rzeczpospolita on yleistynyt Puolan hallintojärjestelmässä . Liettuan suurruhtinaskunta , joka on ollut persoonaliitossa vuodesta 1385 ( Unia of Kreva ), ei Nihil novi -laki eikä tuolloinen Kansainyhteisön nimitys sovellettu.

Samana vuonna aatelisto laajensi oikeuksiaan edelleen rajoittamalla kaupunkien oikeuksia osallistua maan poliittiseen elämään sekä kieltämällä talonpoikia lähtemästä tiloistaan ​​ilman maanomistajan suostumusta, mikä turvasi maaorjuuden Puolassa.

Lain teksti

Kirjallisuus