Professori Layton ja Pandoran lipas

Professori Layton ja pirullinen laatikko (レイ トン教授と悪魔の箱 Reiton-kyo: ju to akuma no hako , " Professor Layton and the Diabolical Box ") ja Australiassa, Euroopassa ja erityisesti Venäjällä, jaetaan nimellä Professor Layton ja Pandora's Box (  englanniksi  "  Professor Layton and Pandora's Box ") on seikkailuvideopeli, joka sisältää monia pulmia kannettavalle Nintendo DS -pelilaitteelle . Level-5 on kehittänyt ja julkaissut Japanissaja julkaissut Nintendo muualla maailmassa . Peli on jatkoa ensimmäiselle professori Laytonista kertovalle pelille. Juoni ei liity suoraan debyyttiosaan, mutta toisessa osassa esiintyy pieniä hahmoja.

Pelissä professori Layton ja hänen avustajansa Luke tutkivat Laytonin mentorin, tohtori Schraderin kuolemaa ja salaperäisen laatikon katoamista, jonka väitetään tappavan kenet tahansa, joka avaa sen. Etsiessään laatikkoa hahmot menevät syvälle Englantiin ja ratkaisevat matkan varrella erilaisia ​​pulmia.

Pelin kulku

Pelin kulku ei käytännössä eroa sarjan ensimmäisen osan pelaamisesta . Peli on tehty seikkailupelin tyyliin , jossa hahmojen täytyy liikkua maalattujen kohtausten välillä ja kommunikoida muiden kuin pelaavien hahmojen kanssa saadakseen tietoa ja edetäkseen tarinan läpi. Tutkimisen aikana joudut usein ratkaisemaan pulmia: tässä tapauksessa peli siirtyy arvoituksia ratkaisevaan tilaan, jossa tehtävän teksti näkyy ylemmällä näytöllä ja sen graafinen suoritusmuoto alemmalla näytöllä, jota tarvitset käyttää kynää . Tehtävä voi vaatia yksinkertaisesti oikean vastauksen, joka on kirjoitettava kynällä tai näytettävä kuvassa, tai se pyytää piirtämään tien ulos sokkelosta, lyhimmän reitin tai ratkaisemaan tehtäviä pasianssi- tai shakkilaudalla tms. - Lasten tehtävien valikoima pelissä on erittäin laaja. He jakavat pulmien ratkaisemiseen ns. "picaraatteja" - pisteitä, joilla voit ostaa pelin sisäistä musiikkia bonusosiosta, lisäkuvituksia peliin, perusteellista tietoa hahmoista jne. Jos kuitenkin Jos pelaaja antaa väärän vastauksen, arvoitusta kohti saatujen picartien määrä vähenee, mikä rohkaisee ratkaisemaan ongelmia rehellisesti, ei satunnaisesti. Pelissä on yhteensä 153 arvoitusta, joista 138 aukeaa pääpelissä ja 15 erityisen vaikeampaa tulee saataville tiettyjen ehtojen täyttyessä, esimerkiksi pelin voittamisen jälkeen, kaikkien arvoimien ratkaisemisen jälkeen, ratkaisemisen jälkeen kaikki muut minipelit. Lisäksi oli mahdollista ladata lisää "viikoittaisia" pulmia Nintendo Wi-Fi Connection -verkkopalvelun avulla . Joka viikko pelin julkaisun jälkeen uusi palapeli tuli saataville; tätä kesti 34 viikkoa [1] [2] . Palvelu kuitenkin lakkasi olemasta 20. toukokuuta 2014, joten sen jälkeen on tullut mahdottomaksi saada lisäarvoituksia [3] .

Kuten edellisessä pelissä, mukana on kolme lisäminipeliä, joiden elementit avataan ratkaisemalla ei-tarinallisia pulmia. Pelaajalle voidaan antaa esimerkiksi kameran varaosia, joita keräämällä voi ottaa kuvia joistakin paikoista ja siten aktivoida arvoituksia kuten "etsi kolme eroa". Lisäksi pelaaja voi saada erilaisia ​​yrttejä ja yrittää sitten valmistaa erilaisia ​​teelaatuja; Lopullisen Folsensin kaupungin asukkaat pyytävät teetä, ja pelaajan tulee tarjoilla haluamaansa teetä. Myös pulmien ratkaisemiseen voidaan antaa hamsterin kouluttamiseen tarkoitettuja leluja, jotka Luke löytää matkansa aikana. Harjoituspeli tapahtuu 8x6 solun kentällä, jonne sinun on järjestettävä leluja. Jotkut lelut houkuttelevat hamstereita, kun taas toiset pelottelevat ja saavat ne juoksemaan vastakkaiseen suuntaan. Pelin tavoitteena on saada hamsteri menemään mahdollisimman kauas aloitushäkistä.

Kehitys

Ensimmäisen osan julkistamisen yhteydessä ilmoitettiin heti, että tämä on vasta trilogian alkua, ja pelaajat voivat odottaa vähintään kahta peliä lisää Laytonin seikkailuista. Samaan aikaan toisessa osassa kuitenkin alun perin ajateltiin, että professori päätyisi autiolle saarelle ja pelin nimi olisi " Professori Layton ja kummitussaaren salaisuus " ) . Tämä ajatus kuitenkin hylättiin myöhemmin, koska englantilaisen herrasmiehen kuva tällaisen villin maiseman taustalla olisi näyttänyt sopimattomalta [4] .

Palapelien päätekijä, kuten ensimmäisessä osassa, oli edelleen professori Akira Tago. Ensimmäisen osan jälkeen monet valittivat siitä, kuinka palapelit erotettiin juonesta. Tällä kertaa professorille annettiin kokonainen joukko assistentteja, ja he yrittivät yhdessä liittää jokaisen palapelin mahdollisimman orgaanisesti pelin tarinaan [5] . On mielenkiintoista, että osassa japanilaisen version arvoituksia käytettiin englanninkielisiä sanaleikkejä ja ne siirrettiin muuttumattomina länsimaiseen julkaisuun, mutta silti japanin kielen erityispiirteisiin sidottu arvoituksia oli - sellaiset englanninkielisissä versioissa korvattiin englanninkielisillä arvoituksilla. kaiuttimet [4] .

Kehittäjät halusivat tehdä Professori Laytonista ja Diabolical Boxista elokuvallisempia. Tätä auttoivat paitsi loogisemmin kirjoitetut arvoitukset tarinaan, myös jatkuvasti muuttuva kohtaus: jos ensimmäisessä osassa toiminta tapahtui vain yhdessä kaupungissa, niin täällä hahmot aloittavat matkansa Lontoossa, ottavat pikakuljetuksen. junalla ja vierailla useissa tienvarsikaupungeissa. Päästäkseen lähemmäksi todellista elokuvaa japanilaisen elokuvan kuuluisia tähtiä kutsuttiin myös äänestämään avainhenkilöitä [5] .

Havainto

Peli sai positiivisia arvosteluja kriitikoilta. Kokoamissivustot Game Rankings ja Metacritic saivat 85,41 % [6] ja 84/100 [7] . Kriitikot panivat merkille, että jatko-osa säilytti ensimmäisen pelin ansiot, samalla kun se laajensi pelin mahdollisuuksia [8] [11] [12] . Lehdet kommentoivat monenlaisia ​​pulmia [14] ja kuinka ne sopivat peliin saumattomasti kuin edellisessä pelissä [11] . On myös huomattu, että uusi peli hyödyntää enemmän konsolin kynää [10] . Kuitenkin myös suuttumus ilmaistiin: GameSpyn arvioija valitti toistuvista arvoimista [13] , ja jotkut kriitikot olivat tyytymättömiä siitä, että yksittäisten pulmien teksti oli käsittämätön [16] ja sitä voitiin pitää epäselvänä [10] . "Yleensä Akira Tago osoitti parhaansa ensimmäisessä pelissä, mutta tässä hän vain toistaa ajatuksiaan", totesi John Walker Eurogamerista [10] . Palapelien vaikeusaste vaihteli alkeellisista todella vaikeisiin; ja tällä perusteella ei kannata väittää, että peli olisi tarkoitettu pienille lapsille [17] . Jatkaen "ei-lapsuuden" teemaa, Eurogamer tuomitsi bordellin olemassaolon yhdessä pelikaupungissa ja vitsejä tästä aiheesta [10] .

Yleisesti ottaen todettiin, että pelissä on enemmän sisältöä [14] , maailma on laajentunut useiden pelipaikkojen vuoksi, toisin kuin ensimmäisessä osassa, jossa toiminta tapahtui vain yhdessä kaupungissa [12] ] [17] . Mutta toisaalta monet eivät halunneet palata "tylsään" expressiin useita kertoja [11] . Uudet minipelit ja niiden vuorovaikutus NPC:iden kanssa saivat myös kiitosta [8] . Monet arvioijat olivat tyytyväisiä uuden ominaisuuden käyttöönotosta pulmanratkaisutilassa - muistiinpanonäytössä [10] [12] [16] . Tämä on paljon kätevämpää kuin piirtää itse arvoituksen kuvasta [10] , ja sen muokkaaminen pyyhekumilla on paljon kätevämpää [11] , selittävät Eurogamer- ja Game Informer -portaalit . Positiivisena puolena arvioitiin nopean kolikon järjestelmä, joka rohkaisee tutkimaan tarkemmin pelipaikkoja [16] , eikä salli "jäädä jumiin" toiseen arvoitukseen [13] . Vaikka jotkut kriitikot ovat sanoneet, että todella vaikeissa pulmissa vihjeet eivät auta [12] [13] .

Pelin yleinen esittely herätti iloa kaikkien toimittajien keskuudessa [12] . Eurogamer vertasi animaatioita Miyazakin parhaaseen työhön [10] . Ja IGN ylisti pelin alkuperäistä eurooppalaista tyyliä, toisin kuin anime- tyyli, jolla useimmat japanilaiset pelit julkaistaan ​​[14] . Pelin ääninäyttelijä sai paljon kiitosta, vaikka John Walker ei pitänyt Lani Minellan roolista Luken roolissa pelin eurooppalaisessa versiossa: "Heti kun Luke alkaa puhua, haluan heittää hänet kiskoille pelin pyörien alle. express" [10] . Totta, IGN:n Craig Harris pahoitteli, että patruunan rajoitetun tilavuuden vuoksi siellä on melko vähän välikohtauksia ja äänekkäitä dialogeja [14] .

Tarina otettiin vastaan ​​eri tavoin. Toisaalta todettiin juonen odottamaton kehitys [12] , toisaalta Neon Kelly valitti Videogamer.com-resurssin arvostelussa siitä, kuinka kerronta kehittyy hitaasti ja hitaasti [16] , ja toimittaja Game Informer huomautti, että juoni sisältää hakkeroituja kliseitä [11] . Hassuja, absurdeja juonenkäänteitä havaittiin [10] , GameSpy-toimittaja kirjoittaa arvostelussaan: "En olisi yllättynyt, jos heittäisin pelin lopussa Scooby-Doo hänen" Mystery Van -autossaan" [13] . Mutta kuten ensimmäisessä pelissä, kaikki pitivät kaupunkien hauskoista karikatyyreistä, erityisesti opas Sammy, joka soitti rock-musiikkia syystä tai ilman syytä . Vaikka Gamespot pani närkästyneenä merkille asukkaiden yleisen masentuneisuuden ja ilmapiirin yleensä pelin viimeisessä kaupungissa [12] .

Muistiinpanot

1. ↑ Samaan aikaan valmisteltiin 33 ylimääräistä arvoitusta, joista yhdessä viikossa arvoitus ei tullut esiin. Myös kaikki lisätehtävät sisältyivät alun perin kasettiin, eikä käyttäjä itse ladannut, vaan avasi pääsyn niihin.
2. ↑ Ladattavat palapelit  . Nintendo . Käyttöpäivä: 29. tammikuuta 2016. Arkistoitu alkuperäisestä 29. tammikuuta 2016.
3. ↑ Nintendo Wi - Fi -yhteyden katkaisu – nimikkeet, joissa on ladattavaa lisäsisältöä  . Nintendo . Käyttöönottopäivä: 29.1.2016.
4. ↑ 1 2 Kohler, Chris. Q&A: Professori Laytonin pirullisen  jatko -osan kehitys . www.wired.com (28. elokuuta 2009). Haettu 22. heinäkuuta 2013. Arkistoitu alkuperäisestä 7. lokakuuta 2010.
5. ↑ 1 2 _  _  _ _ www. amazon.co.jp . Haettu 22. heinäkuuta 2013. Arkistoitu alkuperäisestä 17. syyskuuta 2011.
6. ↑ 1 2 Professori Layton ja pirullinen laatikko . Pelien sijoitukset . Haettu 2. helmikuuta 2016. Arkistoitu alkuperäisestä 5. joulukuuta 2019. (määrätön)
7. ↑ 1 2 Professori Layton ja pirullinen laatikko . Metakriittinen . Käyttöpäivä: 2. helmikuuta 2016. Arkistoitu alkuperäisestä 24. elokuuta 2010. (määrätön)
8. ↑ 1 2 3 Haywald, Justin. Professori Layton ja Diabolical Box Review  . 1UP (24. elokuuta 2009). Haettu: 7. maaliskuuta 2014.  (linkki, jota ei voi käyttää)
9. ↑ Professori Layton ja Pandoran lippaan  arvostelu  // Edge . - Future plc , 2009. - Vol. 207 . - s. 104 .
10. ↑ 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Walker, John. Professori Layton ja Pandoran lippaan arvostelu  . Eurogamer (7. syyskuuta 2009). Haettu 7. maaliskuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 8. syyskuuta 2011.
11. ↑ 1 2 3 4 5 6 7 Professori Layton and the Diabolical Box  (englanniksi)  (linkki ei saatavilla) . Game Informer (2009). Haettu 7. maaliskuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 10. heinäkuuta 2011.
12. ↑ 1 2 3 4 5 6 7 8 Anderson, Lark. Professori Layton ja Diabolical Box Review  . Gamespot (25. elokuuta 2009). Arkistoitu alkuperäisestä 7. marraskuuta 2011.
13. ↑ 1 2 3 4 5 Gallegos, Anthony. Konsensus : Professori Layton ja Diabolical Box Review  . GameSpy (25. elokuuta 2009). Haettu 7. maaliskuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 15. marraskuuta 2011.
14. ↑ 1 2 3 4 5 Harris, Craig. Professori Layton ja Diabolical Box Review  . IGN (24. elokuuta 2009). Haettu 31. tammikuuta 2016. Arkistoitu alkuperäisestä 15. elokuuta 2010. | accessdate=2014-03-7}}
15. ↑ Hoffman, Chris. Kaikki mielessä: Professori Layton ja pirullinen laatikko  // Nintendo Power  : Journal  . - 2009. - Vol. 246 . - s. 89 .
16. ↑ 1 2 3 4 5 Kelly, Neon. Professori Layton and the Diabolical Box Review  (englanniksi)  (linkki ei ole käytettävissä) . Videogamer.com (10. syyskuuta 2009). Haettu 7. maaliskuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 7. syyskuuta 2015. }
17. ↑ 1 2 Jones, Michel. Professori Layton ja Diabolical Box Review  . Gamepro (26. elokuuta 2009). Haettu 7. maaliskuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 25. marraskuuta 2009.

Temaattiset sivustot	Internet-elokuvatietokanta Ääninäyttelijöiden takana Pelin UKK  (DS) HowLongToBeat IGDB MobyGames PlayGround.ru speedrun.com lopeta peli VGMdb peliriippuvuus