Andievskaja, Emma Ivanovna

Emma Andievskaja
ukrainalainen Emma Ivanivna Andievska
Emma Andievskaya kotona
Syntymäaika	19. maaliskuuta 1931 (91-vuotiaana)( 1931-03-19 )
Syntymäpaikka	Donetsk , Ukrainan SSR
Kansalaisuus	Ukraina
Ammatti	runoilija, proosakirjailija, taiteilija
Vuosia luovuutta	vuodesta 1949 lähtien
Suunta	surrealismi, hermetiikka
Genre	sonetti, romaani, novelli, satu, runo, vertaus
Teosten kieli	ukrainan kieli
Debyytti	Kokoelma "Runous" (1951)
Palkinnot	Antonovich-rahaston palkinto "Y"-lehden kansainvälisen kirjallisuuspalkinnon "Triumph" tilaus "For Intellectual Courage" Hungry Treasure Award
Palkinnot	Antonovich-rahaston palkinto
Nimikirjoitus
emma-andiyevska.com
Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa

Emma Ivanovna Andievskaja ( ukraina: Emma Ivanivna Andievska ; syntynyt 19. maaliskuuta 1931 , Donetsk ) on moderni ukrainalainen runoilija, proosakirjailija ja taiteilija, joka työskentelee surrealismin ja hermeettisyyden tyyliin [1] . Hän loi oman runollisen ja taiteellisen kuvamaailmansa erittäin yksilöllisesti [2] . Filosofiset, henkiset ja mystiset teemat ovat keskeisiä Andijewskan teoksissa. Runoilija on yksi ukrainalaisen modernismin edustajista 1900-luvun jälkipuoliskolla. Hänet yhdistetään usein New Yorkin ukrainalaisten kirjailijoiden ryhmään. Andievskan runollinen työ tunnetaan siitä, että hän uudisti klassisen sonetin käyttämällä dissonanttisia riimiä ja monimutkaisia ​​assosiatiivisia kuvia. Andievskajan näkemys on lähellä buddhalaisuutta ja Carlos Castanedan mystiikkaa [3] . Ukrainan kansallisen kirjailijaliiton , ukrainalaisen PEN-klubin , Münchenin Free Academyn ja Federal Association of Artists -järjestön jäsen [4] . Andievskaya vietti suurimman osan elämästään Ukrainan ulkopuolella - New Yorkissa ja Münchenissä .

Elämäkerta

Emma Andievskaya syntyi 19. maaliskuuta 1931 Donetskissa . Kirjoittajan isä oli kemisti-keksijä, hänen äitinsä oli koulutukseltaan agronomi, hän työskenteli biologian opettajana . Emma otti suurimman osan kouluaineistaan ​​ulkopuolisena opiskelijana toistuvien vakavien sairauksien vuoksi. Hänen terveydentilansa aiheutti perheen muuttamisen ensin Vyshgorodiin vuonna 1937 ja myöhemmin Kiovaan vuonna 1939. 9-10-vuotiaana tuleva kirjailija luki kuuluisia maailmankirjallisuuden teoksia [5] . Andievskajalla oli lapsuudesta asti ilmiömäinen muisti [6] .

Toinen maailmansota löysi Andievskajan perheen Kiovasta. Neuvostoviranomaiset ampuivat isän, jotta hän ei siirtäisi löytöjään saksalaisille [7] [8] .

Tämän vuoksi lapset ja heidän äitinsä joutuivat lähtemään Saksaan vuonna 1943. Siellä perhe asui useissa kaupungeissa, mukaan lukien Britannian miehitysvyöhykkeellä Berliinissä . Saksassa Emma kieltäytyi opiskelemasta naisten lukioon, ja sääntöjen vastaisesti hänet hyväksyttiin miesten lukioon [9] . Siellä Emma Andievskaja, joka sairastui selkärangan tuberkuloosiin, makasi kolme vuotta kipsissä, sänkynä.

Vuoden 1949 lopulla, Länsi-Berliinin piirityksen aikana , perhe muutti ensin Mittenwaldiin ja myöhemmin Müncheniin . Emma Andievskaja pakeni keuhkotuberkuloosia ja otti oopperalaulutunteja Berliinissä ja sitten Mittenwaldin leirillä.

Vuosina 1955-1957 Andievskaya työskenteli freelancerina Radio Libertyssä Münchenissä . Vuonna 1957 hän valmistui Ukrainan vapaasta yliopistosta filosofian ja filologian tutkinnolla, ja hän oli puolustanut väitöskirjaansa Vladimir Derzhavinilta .maisterin työ aiheesta "Ukrainan uusimpien mittareiden pääkysymyksistä" [10] . Samana vuonna kirjailija muutti perheensä kanssa New Yorkiin , missä hän työskenteli Norcross Greeting Card Companyssa tarkastaen onnittelukorttien malleja . New Yorkissa Emma Andievskaya työskenteli myös kirjastonhoitajana lääketieteellisessä kirjastossa Miroslav Lubyankan kanssa. - Ukrainan vapaan yliopiston tuleva rehtori.

Vuonna 1959 Andievskaja meni naimisiin kirjallisuuskriitikon, esseistien ja kirjailijan Ivan Koshelivetsin kanssa.jonka kanssa hän asui koko elämänsä miehensä kuolemaan asti. Avioliiton jälkeen pari palasi Saksaan Müncheniin. Andievskaya matkusti vuosittain Yhdysvaltoihin kuukauden ajaksi saadakseen Yhdysvaltain kansalaisuuden vuonna 1962 . Hän tunsi monia kuuluisia taiteilijoita ja kirjailijoita, jotka tulivat Ukrainasta. Andievskajan tuttavapiiriin kuuluivat kuvanveistäjät Mihail Cherneshevskyja Grigory Kruk, taiteilijat Maria Dolnitskayaja Yakov Gnezdovsky sekä runoilijat Mihail Orest , Oleg Zuevskyja Vasily Barka .

Työskenneltyään freelancerina Radio Libertyssä vuosina 1959–1963 Emma pysyi kokopäiväisenä radiotyöntekijänä vuoteen 1995 asti . Tänä aikana hän työskenteli Radio Libertyn Ukrainan haaran kuuluttajana, käsikirjoittajana, ohjaajana ja toimittajana.

Radiossa työskennellessään Andievskajalla ei ollut paljon aikaa omaan työhönsä. Nykyään kirjailija asuu Münchenissä, jossa hän työskentelee intensiivisesti teosten parissa, joskus kahdeksantoista tuntia päivässä [11] .

Vuonna 1992 Emma Andievskaya tuli Ukrainaan ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Vuoden 2000 jälkeen Andievskaya vieraili pienessä kotimaassaan - Donetskin alueella useita kertoja . Siellä hänen maalauksistaan ​​järjestettiin näyttely Donetskin taidemuseossa , esitys ja tapaaminen maanmiestensä kanssa taidemuseossa, vierailu Ukrainan kulttuurikeskuksessa Donetskissa .

Kirjallinen luovuus

Emma Andievskaja varttui venäjänkielisessä ympäristössä, mutta jo lapsena hän tajusi oman ukrainalaisen identiteettinsä ja omaksui ukrainan kielen [12] , jonka hän kuuli ensimmäisen kerran Vyshgorodissa kuuden vuoden ikäisenä. Sittemmin hän päätti kirjoittaa vain ukrainaksi, jota hän piti sorrettujen kielenä. Hän määritteli itselleen tehtävän "luoda Ukrainan valtio sanalla". Myöhemmin kuitenkin osoittaakseen riippumattomuutensa kielistä Andievskaja kirjoitti useita runoja englanniksi , saksaksi ja ranskaksi .

Emma Andievska yhdistetään usein New York Groupin ukrainalaisiin kirjailijoihin [13] . Hän itse kuitenkin kiistää kuulumisensa tähän ryhmään [7] , koska hän alkoi julkaista aikaisemmin kuin muut ryhmän jäsenet [14] .

Kirjoittaja panee merkille alitajunnan suuren roolin työssään. Hänen maailmankuvansa tapahtuu intuition ja aistimisen kautta yhdistämättä älyä [15] . Samaan aikaan mystiset ja henkiset aspektit ovat sen tärkeitä komponentteja [16] [17] . Emma Andievskayan maailmankuva paljastaa jonkin verran läheisyyttä buddhalaisuuteen ja Carlos Castanedan mystiikkaan [18] .

Luovuuden teemoja ja motiiveja

Emma Andievskan runollinen ja kuvataide liittyvät temaattisesti toisiinsa. Jotkut teemat ja motiivit toistuvat hänen runoissaan ja maalauksissaan. Monissa kirjailijan teoksissa elämän teema nousee esiin. Tekijän runoudessa verbit jätetään usein pois, mikä yhdessä kirkkaan ja odottamattoman kuvituksen kanssa on tarkoitettu korostamaan olemisen monipuolisuutta. Kirjailijan teoksissa esitetään usein valinnanfilosofia, jonka mukaan jokainen voi saavuttaa itsensä toteuttamisen tekemällä oman valintansa elämässä. Tämä teema on näkyvästi esillä eeppisessä "The Romance of Human Destiny" -elokuvassa. Andievskan mukaan hyvyys on tapa ihmisen rajoittavaan itsensä toteuttamiseen, joka esitetään laajasti toisessa filosofisessa "Romaanissa hyvästä miehestä". Toinen Andievskan yleinen motiivi on käsite "pyöreä aika", jossa menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus tapahtuvat samanaikaisesti [19] . Kirjailijan runollista työtä hallitsevien filosofisten teemojen lisäksi Ukrainan ja ukrainalaisen diasporan historialla on tärkeä rooli kahdessa viimeisessä romaanissa . Romaanit ovat luonteeltaan vahvasti imperialismin vastaisia.

Tärkeimmät työt

Romaanit

Lyhytproosa

Runokokoelmat

Palkinnot

• Emelyan ja Tatyana Antonovich -säätiön kirjallisuuspalkinto "Romaanista ihmisen kohtalosta" ( 1984 )
• "Ї"-lehden tilaus "For Intellectual Courage" ( 2002 )
• Kansainvälinen kirjallisuuspalkinto. Nikolai Gogol "Triumph" ( 2003 )
• Palkinto "Glodosky Treasure" ( 2009 )
• Ukrainan Taras Shevchenko -palkinnon voittaja ( 2018) [20]

Muistiinpanot

1. ↑ Stekh M. R. "Hien varjossa ..." - Emmy Andievskajan runoutta ja proosaa // Kuriiri Kryvbasiin. - Syyskuu 2004. - Nro 170. - s. 82.
2. ↑ Struk Danilo Gusar. Kuinka lukea Emmy Andievskoyn runoutta // Ukrainan sana. 1900-luvun ukrainalaisen kirjallisuuden ja kirjallisuuskritiikin lukija: Kolmessa kirjassa. - K .: Ros, 1994. - Kirja 3. - S. 216-223. (linkki ei saatavilla) . Haettu 29. syyskuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 3. joulukuuta 2012. (määrätön) 
3. ↑ Shaf O. Emmy Andievskajan sonetti länsieurooppalaisessa kontekstissa // Sobornist. - 2008. - Nro 2-3 (32-33). - S. 166.
4. ↑ Berufsverband Bildender Künstler . Haettu 6. kesäkuuta 2012. Arkistoitu alkuperäisestä 3. joulukuuta 2012. (määrätön)
5. ↑ Shaf O.V. , S. 164.
6. ↑ Shaf O.V. , S. 6.
7. ↑ 1 2 Ljudmila TARNASHINSKA. Emma ANDIEVSKA: ”Ei ole totta, että ihmisillä ei ole oikeutta valita. Won yogo maє povsyakchas” Day, nro 17, lauantai, 30. syyskuuta 1999 . Haettu 6. kesäkuuta 2012. Arkistoitu alkuperäisestä 3. joulukuuta 2012. (määrätön)
8. ↑ Shaf O.V. , S. 166.
9. ↑ Shaf O. V. , S. 14.
10. ↑ Universitas Libera Ucrainensis: 1921-2006. Ed. M. Shafoval ja G. Yaremko. - München: Druckerei & Verlag Steinmeier , 2006. C. 203. ISBN 3-928687-61-1 (saksa) (ukraina)   
11. ↑ Shaf A.V. , S. 25.
12. ↑ "Et rakasta jääkylmää ..." Rozmova Emma Andievskajan kanssa // "Nainen kuin teksti. Emma Andievska, Solomiya Pavlichko, Oksana Zabuzhko: luovia fragmentteja ja konteksteja” Painopiste. L. Taran. - K .: Fakta, 2002. - S. 36.
13. ↑ Zhodani I. M. Intersemiotiikka New York -ryhmän kirjailijoiden työssä (Emma Andievska ja Vira Vovk): opinnäytetyö ... cand. philol. Tieteet: 10.01.06 / Kiovan kansallinen yliopisto nimetty. Taras Shevchenko. Filologian instituutti. Kirjallisuuden teorian ja vertailevan tutkimuksen laitos. - K., 2007.
14. ↑ Soroka P. , s. 9-10.
15. ↑ Shaf O. Emmy Andievskajan sonetti länsieurooppalaisessa kontekstissa // Sobornist. - 2008. - Nro 2-3 (32-33). - S. 160.
16. ↑ Stekh M. G. "Erilaiset kasvot toisessa maailmassa ...", - Emmy Andievskayan runoutta ja proosaa // Kuriiri Kryvbasille. - Syyskuu 2004. - Nro 170. - s. 79.
17. ↑ Boychuk B., Rubchak B. T. , S. 122.
18. ↑ Shaf O. Emmy Andievskajan sonetti länsieurooppalaisessa kontekstissa // Sobornist. - 2008. - Nro 2-3 (32-33). - S. 166.
19. ↑ Struk, Danylo H. "Andievs'kan käsitys pyöreästä ajasta." Kanadan slaavilaiset paperit. 27. 1 (maaliskuu 1985): 65-73. (linkki ei saatavilla) . Haettu 29. syyskuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 3. joulukuuta 2012. (määrätön) 
20. ↑ Ukrainan presidentin asetus 7. maaliskuuta 2018 nro 60/2018 "Taras Shevchenkon mukaan nimetyn Ukrainan kansallisen palkinnon myöntämisestä" . Haettu 9. maaliskuuta 2018. Arkistoitu alkuperäisestä 9. maaliskuuta 2018. (määrätön)

Kirjallisuus

• Boychuk B., Rubchak B. T. Emma Andievska // Kur'єr Kryvbas. - Traven 2004. - Nro 174.
• Wozniak T. "Nebuttya-kameleontti" Emmy Andievskajan runoudessa // Сuchasnist. - 1992. - nro 5. - S. 144-147.
• Laula "New York Group". Antologia/tilaus. tekstit O. G. Astaf'ev, A. O. Dnistrovy; Liikkua O. G. Astaf'eva. - Kharkiv: Vesta: Vydavnitstvo "Ranok", 2003. - 288 s. ISBN 966-679-869-7 .
• Smerek O. S. Romany Emmy Andievskaya: taiteellista ja filosofista sikailua, mytologiaa, luovuuden runoutta. - Lviv: Ukrainan NAS; Nimetyn kirjallisuusinstituutin Lvivin haara. T. G. Shevchenko., 2007. - 191c. : il. ISBN 966-02-4196-8 .
• Harakka P. Emma Andievska: Kirjallinen muotokuva. - T., 1998. - 240s. : valokuvagr. ISBN 967-529-081-5 .
• Stekh M. Totuuden etsiminen maailman älyllisen näkemyksen kriisissä: Descho Emmy Andievskajan runoudesta // Сuchasnist. - 1989. - Nro 2.
• Fizer I. Emma Andiivska (1931) // Perinteen asento: Antologia ukrainalaisesta modernista runoudesta diasporassa. - Kiova, Toronto, Edmonton, Ottawa, 1993. - S. 170-172.
• Chumak G. Emmy Andievskajan paluu // Skhid, nro 2 (74) koivu-koivu 2006. S. 3-4.
• Shaf O. V. Emmy Andievskajan sonnetti Länsi-Euroopan kontekstissa. - Dnipropetrovsk: Näytä. "Ovsyannikov Yu. S.", 2008. - 171 s. ISBN 978-966-8309-60-1 .

Linkit

• Emma Andievskaya TrebaVsіmissä UA:ssa
• Emma Andievskajan henkilökohtainen verkkosivusto . Haettu: 4.9.2018. (määrätön)
• Runoilijan itsensä lukemia äänitallenteita Emma Andievskajan runoista . Haettu 28. huhtikuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 3. joulukuuta 2012. (määrätön)
• Videokanava Video Emma Andievskajan kanssa YouTubessa YouTubessa
• Emma Andievskajan "Jalapita" (venäjäksi, kääntänyt Pavel Morozov ) . Haettu: 13. heinäkuuta 2009. (määrätön)
• Olifirenko V. Andievska Emma (linkki ei saavutettavissa). Haettu 15. helmikuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 22. huhtikuuta 2012. (määrätön) 
• Lysenko T. Emma Andijewska, ukrainalainen taiteilija Münchenistä // Tervetuloa Ukrainaan. - 2003. - Nro 2. . Haettu 4. syyskuuta 2018. Arkistoitu alkuperäisestä 3. joulukuuta 2012. (määrätön)
• Biobibliografinen raportti (linkki ei saatavilla) . Haettu 15. helmikuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 2. kesäkuuta 2010. (määrätön) 
• Bila A. Surrealismin kaltainen sarjallisuus (perustuu E. Andievskajan työhön) // “Wild Field. Donetskin projekti. - 2004. - Nro 6. . Haettu 15. helmikuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 3. joulukuuta 2012. (määrätön)

Sanakirjat ja tietosanakirjat	Iso venäläinen Liettuan universaali
Bibliografisissa luetteloissa BIBSYS : 6006439 CiNii : DA15279502 , DA15460569 GND : 121646920 ISNI : 0000 0003 7515 8294 LCCN : n82230717 NKC : js20020805417 NLA : 35308107 NLP : A16820356 NTA : 071291962 NUKAT : n95004560 VIAF : 164494972 World Cat VIAF : 164494972