Kanjur

Ganjur [muuten - Ganchzhur , Kanchzhur ] ( Tib. བཀའ་འགྱུར , Wiley bka ''gyur ) - Tiibetin buddhalaisen kaanonin ensimmäinen osa  - kokoelma buddhalaisia ​​tekstejä , jotka on käännetty sanskritista , kiinasta ja muusta praskritista , palista Se juontaa juurensa Buddha Shakyamunista , hänen opiskelijoistaan ​​ja kommentointiperinteestä (jolle kaanonin toinen osa, Danjur , on omistettu ).

Nimi Kanjur tuli venäläiseen buddologiaan mongolian kielen kautta ja sitä on käytetty perinteisesti 1800-luvulta lähtien.

Ganjurista ja puupiirrosversioista on käsinkirjoitettuja versioita, jotka on tehty Dergessä (Dege, Gengchen), Lhasassa , Nartangissa , Tsongissa , Pekingissä ja muissa kaupungeissa ja luostareissa. Nämä painokset eroavat niteiden lukumäärän (92, 100, 108), tekstin ja painoksen värin (kulta, punainen, musta) suhteen. Keski- Tiibetin kaanonin etukirja kirjoitettiin uudelleen kulta- ja hopeakirjaimin 1400-luvulla Ladakhissa  - lopulta. XVI - aikaisin. 17. vuosisata

Historia

Ganjurun alku, ts. Buddhalaisen kaanonin käännökset sanskritista ja paalista tiibetiksi teki Shantarakshita 800 -luvulla [1]

Kodifiointi

Ganjurin kodifioija nykyisessä muodossaan on Budon Rinchendub (1290-1364), Shalun luostarista kotoisin oleva oppinut systematisoija , joka luotti buddhalaisten tekstien kokoelmaan Narthangin luostarin scriptoriumista . Uskotaan [2] [3] [4] , että Budon:

• jakoi buddhalaiset tekstit Kanjuriin (" sanoi (Buddha) ") ja Danjuriin (" selitys (sanotulle) ");
• systematisoi Tantra -osion jakaen tekstit neljään tyyppiin:
  • Kriya Tantrat ( rituaalitoiminnan tantrat ),
  • Charya Tantras ( Performance Tantras ),
  • Joogatantrat ( joogiset tantrat ),
  • Anuttarayoga Tantrat ( korkeimmat joogatantrat );
• sisällytettiin kaanoniin vain ne tekstit, joiden sanskritin alkuperäiskappaleet ovat säilyneet;
• nosti esiin "Vanhojen tantrojen" osaston käännöksillä, jotka tehtiin buddhalaisuuden leviämisen ensimmäisellä ajanjaksolla Tiibetissä.

Osat

Gandzhur ovat seuraavat osat [5] :

1. Vinaya ( Tib. འདུལ་བ , Wiley ' dul-ba ), 13 osaa.
2. Prajnaparamita ( Tib. ཤེར་ཕྱིན , Wiley sher-phyin ), 21 osaa.
3. Avatamsaka ( Tib. ཕལ་ཆེན , Wiley phal-chen ), 6 osaa.
4. Ratnakuta ( Tib. དཀོན་མཆོག་བརཙེགས་པ་ , Wylie dkon-mchog-brtsegs-pa ), 6 osaa.
5. Sutra ( Tib. མནོ་ , Wiley mdo ), 30 osaa, 270 tekstiä.
6. Tantra ( Tib. རགྱུད་ , Wiley rgyud ), 22 osaa, yli 300 tekstiä.

Vuosisatojen aikana eri painoksissa kaanonin koostumusta jalostettiin ja muokattiin, uusia käännöksiä otettiin käyttöön.

Toinen versio osioista [6]

1. Sutrat , sis. Jataka
2. Abhidharma .
3. Dulva .
4. Tantrat
5. Tutkielmia lääketieteen, tähtitieteen ja matematiikan alalta.

Painokset

Ensimmäinen punaisella painettu Peking-painos ( cinnabar ) kaanonista ilmestyi vuonna 1410, sitä pidetään ensimmäisenä puupiirrospainoksena . Vuonna 1605 Pekingissä (edellisen pohjalta) julkaistiin uusi painos 105 mustana niteenä. "Molemmat painokset ovat tällä hetkellä tuntemattomia" [4] . Keisari Kangxin aloitteesta Ganjur (1682 tai 1684) julkaistaan ​​108 osana. Canonin viimeinen painos Pekingissä tehtiin keisari Qianlongin aikana vuonna 1737, ja se toimitettiin Dergen luostarin edellisen tiibetiläisen painoksen perusteella ja laajennettiin Ratnakuta-osassa kahdella sutralla [7] .

Litang - luostarin (ns. Ganchzhur Jyansatham) painosta pidetään ensimmäisenä ksylografisena painoksena Tiibetissä [8] . Se perustui Jalvan luostarin Ganjuriin (1300-luvun ensimmäinen puolisko), joka juontaa juurensa 1200-luvulla systematisoituun Nartangin tekstikokonaisuuteen.

Ganchzhurin sisäinen kokoonpano perustui yleensä "Kuulukirjaan" (tib. "san-ig") Pabo Tsuglag-prenba (1504-1566). Tämä painos valmistui vuonna 1621, ja jonkin aikaa myöhemmin mongolien armeija kuljetti Ganchzhurin ksylografiset matriisit Gelugpa Chjambalinin luostariin Litanissa.

Uutta Nartang-versiota valvoi valtionhoitaja Polkhab Sodnaya Tobzhai . Ganchzhurin ksylografiset taulut valmistettiin vuosina 1730-1732. Julkaisu perustui vanhaan Nartang-painokseen lisäyksellä Budonin painoksen yksittäisiin teksteihin ja mahdollisesti [4] 5. Dalai Laman painokseen .

Ganzhurin Derge-painos toteutettiin vuosina 1729-1733. Yritystä johti sanskritin ja tiibetin kielen asiantuntija Situ-panchen , joka muokkasi huolellisesti Ganchurin tekstejä [4] .

Kanjur julkaistiin myös Tsonan (Chone) luostarissa (n. 1750) [9] .

Useita Ganjurin painoksia: Punakha Bhutanissa , Kumbumin luostariAmdossa ja Potalan kirjapaino (alkoi vuonna 1890 ja päättyi 40 vuotta myöhemmin Agvan Dorzhievin osallistumiseen ) , sekä Ganchzhurin ja Danchzhurin yhteinen julkaisu (Urgassa [ 10] ) aloitettiin 1800-luvun jälkipuoliskolla. ja 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla [11] .

Chakharin Ligden Khanin alaisuudessa 35 henkilön toimituksellinen komissio, jota johtaa kääntäjä Gunga Odzer , luo kanjur-tekstin ensimmäisen painoksen (113 osaa) mongolian kielellä, joka koostuu kymmenestä osasta ja 883 esseestä.

Ganchzhur- ja Danchzhur of the Derge -painoksen moderni uusintapainos suoritettiin vuonna 1981 Nyingma-koulun seuraajien toimesta Yhdysvalloissa [12] . Lisätekstejä on lainattu, kuten kustantajat huomauttavat, Lhasa Ganchzhurista ja Pekingin Ganchzhurin ja Danchzhurin kokoelmasta, yhdeksän tekstiä kiinalaisesta Tripitakasta. Dhammapadan käännös on sisällytetty kaanoniin . Painos on korkealaatuinen polygrafinen, ja se on kuvitettu eri tyylisillä värillisillä tankoilla (231) ja puupiirroksilla (864) Nyingma-kokoelmasta, museoista ja yksityiskokoelmista.

Ganjurin yksittäisiä tekstejä yritettiin kääntää nykyaikaisille eurooppalaisille kielille.

Kanjurin mystinen voima

Pyhien tekstien, erityisesti Ganjurin, uudelleenkirjoittamista ja varojen lahjoittamista sen julkaisemiseen pidettiin hyvinä ansioina ( punya - sanskrit "hyvä", "ansio" ), ja ne paransivat esittäjän ja asiakkaan buddhalaista karmaa. Ganjurin tomeille sekä Tiibetissä että Mongoliassa tunnustettiin maaginen voima: ne vietiin pois ja ohitettiin peltojen kausityön tai kylien aikana estääkseen onnettomuudet, sateet ja kuivuuden.

Opiskelu Venäjällä

Venäjällä kaanonin painoksia (Ganjur ja Danjur) on säilytetty Pietarissa ( Venäjän tiedeakatemian itämaisten käsikirjoitusten instituutti , Pietarin yliopiston itämaisen tiedekunnan kirjasto ), Moskovassa ( itämaisen kirjallisuuden keskus, RSL ), Ulan- Udessa ( Mongolian tutkimuksen, buddhologian ja tibetologian instituutti SB RAS ). Siinä on kaanonin ja Dashi Choynhorlinin buddhalaisen yliopiston teksti Venäjän buddhalaisessa perinteisessä sanghassa ( Ulan-Ude , Ivolginsky datsan ): se ostettiin Dharmsalassa ( Dalai Lama XIV : n nykyaikainen asuinpaikka Intiassa ) ja tuotiin välttämätön työkalu buddhalaisten lamien opettamiseen .

Tiibetin kaanonin tekstejä tutkivat A. I. Vostrikov , M. I. Vorobyova-Desjatovskaja , T. M. Malanova , Ts. Damdinsuren , Z. K. Kasjanenko ja muut.

Yllä olevien lähteiden lisäksi verkossa on tällä hetkellä Ganjurin materiaalia, josta löytyy artikkeli Ganjurin eri painoksista , joka sisältää yksityiskohtaisen luettelon Ganjur of Degen painoksesta, jaettuna osiin, teksteihin, lukuihin.

Tällä hetkellä venäjänkielisen Ganjurin luettelon laatii Lama Karma Paljor

Katso myös

• Danjour
• Tiibetin kaanoni
• Gandhara (buddhalaisuus)

Muistiinpanot

1. ↑ Ganzhur ja Danzhur
2. ↑ Uskonnon tietosanakirja / Lindsay Jones, päätoimittaja. – 2. painos, 2005. S. 1338
3. ↑ Montlevich V. M. Budonin elämäkerta. Julkaisussa: Budon Rinchendub. Buddhalaisuuden historia ( Intia ja Tiibet ). Tiibetistä kääntänyt E. E. Obermiller, kääntänyt englannista AM Donets. - Pietari: Eurasia , 1999. - P. 14-18.
4. ↑ 1 2 3 4 Malanova T. M. Tiibetin kaanoni Ganchzhur ja Danchzhur liikkuvana tekstijärjestelmänä // Lähdetutkimus ja tekstikritiikki Keski-Aasian maiden keskiajan tieteen monumenteista. - Novosibirsk , 1989. - S. 251-259
5. ↑ Tiibetin kaanoni - Kanjur
6. ↑ Gandzhur
7. ↑ Chandra L. Äskettäin löydetty tiibetiläisen kanjurin Urga-painos // G. Bethlenfalvyn Urga Kanjurin luettelo. - New-Delhi, 1980. - s. 293
8. ↑ Imaeda Yoshiro. Catalog du Kanjur tibetain de l'Edition de 'Jang Sa-tham. - Tokio, 1982. - Ensi-ilta. Toinen juhla. – Tokio, 1984.
9. ↑ sDe-dge bka'-'gyurin ja bstan-'gyurin Nyingma Edition / USA. - Dharma Press. - 1981. - s. 1-31.
10. ↑ Chandra L. Äskettäin löydetty tiibetiläisen kanjurin Urga-painos // G. Bethlenfalvyn Urga Kanjurin luettelo. - New-Delhi, 1980. - s. 307.
11. ↑ Badaraev B.-D. Huomautuksia luettelosta Kanjurin eri painoksista // Acta Orientalia Hungarica. - 1968. - T. XXI, fasc. 3. - s. 345-346.
12. ↑ sDe-dge bka'-'gyurin ja bstan-'gyurin Nyingma Edition / USA. - Dharma Press. – 1981.

Kirjallisuus

• Veselovsky A. N. Tales from Kanjur // Teoksia kansanperinteestä saksaksi (1873-1894): Tekstit, kokemus rinnakkaiskäännöksestä, kommentit / Kokoonpano, käännös, johdantoartikkeli, kommentit T. V. Govenko . - M .: Tiede , 2004. - S. 152-177. — 543 s. -800 kappaletta .
• Ganjur ja danjur  / Androsov V.P.  // Kahdeksanosainen polku - saksalaiset. - M  .: Great Russian Encyclopedia, 2006. - S. 378. - ( Great Russian Encyclopedia  : [35 osassa]  / päätoimittaja Yu. S. Osipov  ; 2004-2017, v. 6). — ISBN 5-85270-335-4 .

Sanakirjat ja tietosanakirjat	Ensyklopedinen sanakirja