Gardiner, Stephen (piispa)

Kokeneet kirjoittajat eivät ole vielä tarkistaneet sivun nykyistä versiota, ja se voi poiketa merkittävästi 18. helmikuuta 2020 tarkistetusta versiosta . tarkastukset vaativat 9 muokkausta .
Stephen Gardiner
Stephen Gardiner
Winchesterin piispa
1531-1555  _ _
herra kansleri
1553-1555  _ _
Hallitsija Mary I Tudor
Syntymä OK. 1497
Bury St Edmunds , Englanti
Kuolema 12. marraskuuta 1555 Whitehall , Lontoo , Englanti( 1555-11-12 )
Hautauspaikka
Isä William Gardiner [d] [1]
Äiti Helen Tudor [d] [1]
koulutus
Suhtautuminen uskontoon Englannin kirkko ja katolinen kirkko [2]
 Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa

Stephen Gardiner ( eng.  Stephen Gardiner ; n. 1497 , Bury St. Edmunds  - 12. marraskuuta 1555 , Whitehall , Lontoo ) - englantilainen valtiomies ja uskonnollinen hahmo, Winchesterin piispa , humanisti ja tiedemies. Uskonpuhdistajana hän osallistui sekä erillisen anglikaanisen kirkon luomiseen että myöhemmin Englannin uudelleenkatolisointiin kuningatar Maria I :n vallan aikana.

Elämäkerta

Syntyi kangaskauppias John Gardinerin ja Helenin perheeseen, Jasper Tudorin, Bedfordin herttuan [3] aviottomaan tyttäreen (siten Stephen oli kuningas Henrik VIII :n serkku ). Vuonna 1507 Stephen matkusti Pariisiin opiskelemaan, ja siellä hän tapasi Erasmuksen Rotterdamilaisen . Vuodesta 1511 hän opiskeli Cambridgen yliopistossa , vuonna 1520 hänestä tuli siellä siviilioikeuden ja vuonna 1521 kanonisen oikeuden tohtori. Hän oli monta vuotta elämästään Cambridgen Trinity Collegen provostina ; Tiedemies säilytti yhteyksiä tähän yliopistoon koko elämänsä. Valitun oikeustieteensä lisäksi Gardiner oli tunnustettu antiikin kreikan kielen asiantuntija, piti musiikista ja teatterista.

Syksyllä 1524 Gardiner aloitti Thomas Wolseyn , Yorkin arkkipiispan , paavin legaatin ja kuningas Henrik VIII :n lordikanslerin palveluksessa, ja vuonna 1525 hänestä tuli hänen sihteerinsä. Pyrkiessään suostuttelemaan paavi Clement VII :n antamaan luvan Henrikin avioerolle vaimostaan ​​Katariinasta Aragonian Gardiner sai Winchesterin piispan kuninkaalta vuonna 1531. Vuonna 1527 hän kävi yhdessä Thomas Moren kanssa diplomaattisia neuvotteluja Ranskan kanssa. Vuonna 1534 Gardiner tuki muiden englantilaisten piispojen kanssa lakiehdotusta, jolla kuningas asetettiin Englannin kirkon pääksi, ja puolusti kuninkaallista ylivaltaa kirkkoon tutkielmassaan De Vera Obedientia (1535; True Obedience). Tuntematta roomalaisen paavin ylivaltaa, hän oli samalla sitä mieltä, että katolinen oppi ja liturgia tulisi säilyttää uudistetussa kirkossa ("Kuninkaan ylivallan tunnustaminen ei tarkoita eroa katolisesta kirkosta") .

Thomas Cromwellin kukistumisen jälkeen Gardinerista tuli Cambridgen yliopiston kansleri vuonna 1540. Privy Councilin jäsenenä hän taisteli radikaalin protestantismin vaikutusta vastaan ​​hovissa. Tältä osin hän osallistui juonitteluihin, jotka kohdistuivat kuningas Henrik VIII:n viimeistä vaimoa Katariina Parria vastaan . Tällä Gardiner teki monia vihollisia hovissa, minkä seurauksena häntä ei sisällytetty vuonna 1547 Regency Counciliin, jonka piti hallita maata kuningas Henryn kuoleman jälkeen Edward VI :n ikään asti .

Sen jälkeen kun Gardiner kieltäytyi tunnustamasta Canterburyn arkkipiispan Thomas Cranmerin esittämiä uskonnollisia innovaatioita kuningas Edward VI:n Englannin valtaistuimelle liittymisen myötä , hänet leimattiin konservatiiviseksi katolilaiseksi ja hänet pidätettiin. Pian vapautumisen jälkeen Gardiner, protestanttisten vihollistensa ponnistelujen ansiosta, pidätettiin uudelleen vuonna 1549 ja vangittiin neljäksi vuodeksi Toweriin . Vuonna 1547 häneltä riistettiin Cambridgen yliopiston kanslerin arvonimi, vuonna 1549 - Trinity Collegen rektorina, vuonna 1551 Winchesterin piispakunta otettiin häneltä pois. Kuningatar Marian taivaaseenastumisen myötä Tudor Gardiner vapautettiin ja valitut piispa- ja muut virat palautettiin hänelle. Jos hän aiemmin poliittisista syistä kannatti Maria I:n vanhempien, kuningas Henrikin ja Aragonian Katariinan välisen avioliiton mitätöimistä , nyt hän esitti todisteita siitä, että tätä avioliittoa pidetään edelleen laillisena.

Vuonna 1553 Gardinerista tuli Englannin lordikansleri, hän osallistui katolisen kirkon palauttamiseen maassa ja harhaoppisten (eli protestanttisen papiston) vastaisten lakien kehittämiseen. Samaan aikaan hän vastusti heidän teloituksiaan ja yritti pelastaa vanhan vihollisensa Thomas Cranmerin hengen, mutta turhaan. Kun Mary poltti harhaoppisia kaikkialla Englannissa, Gardinerin hiippakunnassa Winchesterissä ei annettu yhtäkään kuolemantuomiota. Englannin kansallisten etujen suojelijana hän vastusti myös Maria I:n avioliittoa espanjalaisen prinssin Philip Habsburgin kanssa pelätessään Englannin liittämistä Espanjan valtakuntaan . Yritti tuloksetta vaikuttaa rauhaan Ranskan ja Pyhän Rooman valtakunnan välillä . Vähitellen menettäen entisen vaikutusvaltansa hovissa, ja vuoden 1555 loppuun mennessä Gardiner sairastui vakavasti. Hän osallistui vielä 8. marraskuuta eduskunnan kokouksen avajaisiin , mutta sitten hänestä tuli niin heikko, että hänet siirrettiin Whitehall Palaceen , missä hän kuoli yöllä 12. marraskuuta 1555.

Gardiner oli ystävällinen humanistien, kuten Thomas Moren ja John Fisherin , kanssa . Hän oli hyvin lähellä Erasmus Rotterdamilaista hänen oleskelunsa aikana Englannissa, kumarsi häntä tiedemiehenä.

Teoksia (valittu)

Kuva elokuvateatterissa ja televisiossa

Muistiinpanot

  1. ↑ 1 2 Lundy D. R. Stephen Gardiner // Peerage 
  2. ↑ Catholic-Hierarchy.org  - USA : 1990.
  3. ↑ Lundy DR Helen Tudor // The Peerage arkistoitu 2. syyskuuta 2021 Wayback Machinessa 

Kirjallisuus

  Siirry Wikidata-kohteeseen  Temaattiset sivustot
Sanakirjat ja tietosanakirjat
Sukututkimus ja nekropolis