Neuvostoliiton kansalaisuus

Kokeneet kirjoittajat eivät ole vielä tarkistaneet sivun nykyistä versiota, ja se voi poiketa merkittävästi 16. lokakuuta 2019 tarkistetusta versiosta . tarkastukset vaativat 15 muokkausta .

Neuvostoliiton kansalaisuus  - henkilön kuuluminen Neuvostoliiton valtioon , joka sisältää useita Neuvostoliiton lainsäädännön määräämiä oikeuksia ja velvollisuuksia. Jokainen Neuvostoliiton kansalainen sai 16-vuotiaana Neuvostoliiton kansalaisen passin . Ammattiliiton kansalaisuus vahvistettiin ensin Neuvostoliiton perustamissopimuksen 21 artiklassa , minkä jälkeen se siirrettiin ilman muutoksia vuoden 1924 Neuvostoliiton perustuslakiin ja Neuvostoliiton perustuslain myöhemmissä painoksissa - 1936 ja 1977 .

Neuvostoliiton kansalaisuus lainsäädännössä

Laki "Neuvostoliiton kansalaisuudesta"

Neuvostoliiton kansalaisuutta koskevan lain viimeisin versio hyväksyttiin 23. toukokuuta 1990 [1]

Neuvostoliiton kansalaisuus määrää henkilön ja neuvostovaltion välisen pysyvän poliittisen ja oikeudellisen yhteyden, joka ilmenee heidän keskinäisissä oikeuksissaan ja velvollisuuksissaan. Neuvostoliitossa jokaisella on oikeus kansalaisuuteen. Keneltäkään ei saa mielivaltaisesti riistää kansalaisuutta tai oikeutta vaihtaa kansalaisuutta. Neuvostovaltio on elimiensä ja virkamiestensä kautta vastuussa Neuvostoliiton kansalaisille, ja Neuvostoliiton kansalainen on vastuussa valtiolle.

Ja näin kansalaisuuden käsite kuvattiin aiemmin, Neuvostoliiton vuoden 1977 perustuslaissa :

Luku 6. Neuvostoliiton KANSALAISUUS. KANSALAISTEN TASA-ARVO

Artikla 33. Neuvostoliitossa on perustettu yksittäinen unionin kansalaisuus. Jokainen liittotasavallan kansalainen on Neuvostoliiton kansalainen. Neuvostoliiton kansalaisuuden saamisen ja menettämisen perusteet ja menettely määräytyvät Neuvostoliiton kansalaisuuslaissa. Neuvostoliiton kansalaiset ulkomailla nauttivat neuvostovaltion suojelusta ja suojelusta.

Artikla 34. Neuvostoliiton kansalaiset ovat yhdenvertaisia ​​lain edessä riippumatta alkuperästä, sosiaalisesta ja varallisesta asemasta, rodusta ja kansallisuudesta, sukupuolesta, koulutuksesta, kielestä, asenteesta uskontoon, ammatin tyypistä ja luonteesta, asuinpaikasta ja muista olosuhteista.

Neuvostoliiton kansalaisten yhdenvertaiset oikeudet taataan kaikilla taloudellisen, poliittisen, sosiaalisen ja kulttuurisen elämän aloilla.

Neuvostoliiton kansalaisuuden menetys

Neuvostoliiton vuonna 1978 annetun lain "Neuvostoliiton kansalaisuudesta" [2] mukaan Neuvostoliiton kansalaisen oleskelu ulkomailla ei sinänsä johtanut Neuvostoliiton kansalaisuuden menettämiseen (5 artikla). Neuvostoliiton kansalaisuuden menettämisen syyt olivat:

1. vetäytyminen Neuvostoliiton kansalaisuudesta;
2. Neuvostoliiton kansalaisuuden riistäminen;
3. Neuvostoliiton kansainvälisissä sopimuksissa määrätyt perusteet;
4. muut laissa "Neuvostoliiton kansalaisuudesta" säädetyt perusteet.

Neuvostoliiton kansalaisuuden menetys johti liittotasavallan kansalaisuuden menettämiseen (lain 16 § [2] ).

Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtajisto salli vetäytymisen Neuvostoliiton kansalaisuudesta . Siitä voitiin kieltäytyä, jos eroa hakeneella oli täyttämättä valtiota tai omaisuutta koskevia velvoitteita, joihin kansalaisten tai valtion, osuuskunnan ja muiden julkisten järjestöjen olennaiset edut liittyvät. Neuvostoliiton kansalaisuudesta luopuminen ei ole sallittua, jos eroa hakenut on tuomittu syytetyksi tai jos on annettu lainvoimainen ja täytäntöönpanokelpoinen tuomio, tai jos henkilön poistaminen Neuvostoliiton kansalaisuudesta oli vastoin neuvostoliiton kansalaisuutta. Neuvostoliiton valtion turvallisuuden edut (17 §:n laki [2] ).

Neuvostoliiton kansalaisuuden menettäminen voisi tapahtua poikkeustapauksessa Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtajiston päätöksellä, jos henkilö:

teki Neuvostoliiton kansalaisen korkeaa arvoa heikentäviä tekoja ja vahingoitti Neuvostoliiton arvovaltaa tai valtion turvallisuutta.

- Art. Neuvostoliiton kansalaisuudesta annetun lain 18 § [2]

Samanaikaisesti Neuvostoliiton kansalaisuuden menettäminen ei merkinnyt hänen puolisonsa ja lastensa kansalaisuuden muutosta.

Neuvostoliiton kansalaisuuden menettänyt henkilö voitiin hänen pyynnöstään palauttaa Neuvostoliiton kansalaisuuteen Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtajiston päätöksellä.

Aiemmin vuonna 1938 annetun Neuvostoliiton lain "Neuvostoliiton kansalaisuudesta" [3] mukaan Neuvostoliiton kansalaisuuden menettäminen saattoi tapahtua myös tuomioistuimen päätöksellä - laissa säädetyissä tapauksissa (7 artikla). Mahdollisuus kansalaisuuden menettämiseen tuomioistuimen tuomiolla poistettiin vuonna 1961 Neuvostoliiton rikos- ja prosessilainsäädännön uudistamisen yhteydessä [4] .

Osittainen luettelo Neuvostoliiton kansalaisuuden menettäneistä

• Trotski, Lev Davidovich (kansainvälisen kommunistisen liikkeen johtaja). Häneltä evättiin Neuvostoliiton kansalaisuus vuonna 1932.
• Vladimir Ipatiev (kemisti, Neuvostoliiton tiedeakatemian akateemikko). Häneltä evättiin Neuvostoliiton kansalaisuus vuonna 1937.
• Aleksei Chichibabin (kemisti, Neuvostoliiton tiedeakatemian akateemikko). Häneltä evättiin Neuvostoliiton kansalaisuus vuonna 1937.
• Juri Lomonosov (insinööri, professori, toimi korkeissa tehtävissä väliaikaisessa hallituksessa ja myöhemmin kansankomissaarien neuvostossa , tekninen johtaja useissa hankkeissa, jotka tunnetaan nimellä "veturihuijaus", " Algemba -projekti ". Häneltä riistettiin kansalaisuus vuonna 1945.
• Zhores Medvedev (tutkija, kirjailija). Häneltä riisuttiin kansalaisuus vuonna 1973.
• Eduard Limonov (käsikirjoittaja). Häneltä riisuttiin kansalaisuus vuonna 1974.
• Vladimir Maksimov (käsikirjoittaja). Häneltä riisuttiin kansalaisuus vuonna 1975.
• Natalia Solzhenitsyna . A. I. Solženitsynin vaimo. Häneltä riisuttiin kansalaisuus vuonna 1976. Palautettu kansalaisuuteen vuonna 1990.
• Thomas Venclova (runoilija, kääntäjä). Häneltä riisuttiin kansalaisuus vuonna 1977.
• Alexander Zinovjev (kirjailija, filosofi). Häneltä riisuttiin kansalaisuus vuonna 1978.
• Pjotr ​​Grigorenko (Neuvostoliiton asevoimien kenraalimajuri). Häneltä riisuttiin kansalaisuus vuonna 1978.
• George Vins (kristillinen ministeri). Häneltä riistettiin kansalaisuus vuonna 1979, minkä jälkeen hänet karkotettiin Yhdysvaltoihin osana viiden poliittisen vangin ryhmää vastineeksi kahdesta Neuvostoliiton tiedusteluupseerista. Palautettu kansalaisuuteen vuonna 1990.
• Eduard Kuznetsov (ihmisoikeusaktivisti, "refusenik" ). Häneltä riistettiin kansalaisuus vuonna 1979, minkä jälkeen hänet karkotettiin Yhdysvaltoihin osana viiden poliittisen vangin ryhmää vastineeksi kahdesta Neuvostoliiton tiedusteluupseerista.
• Alexander Ginzburg (toimittaja, ihmisoikeusaktivisti). Häneltä riistettiin kansalaisuus vuonna 1979, minkä jälkeen hänet karkotettiin Yhdysvaltoihin osana viiden poliittisen vangin ryhmää vastineeksi kahdesta Neuvostoliiton tiedusteluupseerista.
• Valentin Moroz (opettaja, historioitsija). Häneltä riistettiin kansalaisuus vuonna 1979, minkä jälkeen hänet karkotettiin Yhdysvaltoihin osana viiden poliittisen vangin ryhmää vastineeksi kahdesta Neuvostoliiton tiedusteluupseerista.
• Mark Dymshits (insinööri, lentäjä, "refusenik" ). Häneltä riistettiin kansalaisuus vuonna 1979, minkä jälkeen hänet karkotettiin Yhdysvaltoihin osana viiden poliittisen vangin ryhmää vastineeksi kahdesta Neuvostoliiton tiedusteluupseerista.
• Victor Nekrasov (käsikirjoittaja). Häneltä riisuttiin kansalaisuus vuonna 1979.
• Mihail Geller (historioitsija, kirjailija). Häneltä riisuttiin kansalaisuus vuonna 1983.
• Juri Lyubimov (näyttelijä, ohjaaja). Häneltä riisuttiin kansalaisuus vuonna 1984. Palautettu kansalaisuuteen vuonna 1989.
• Nadežda Svetlitšnaja (toimittaja, ihmisoikeusaktivisti). Häneltä riisuttiin kansalaisuus vuonna 1986.
• Natan Sharansky (ihmisoikeusaktivisti). Häneltä riisuttiin kansalaisuus vuonna 1986.
• Paruyr Hayrikyan (poliitikko). Häneltä riisuttiin kansalaisuus vuonna 1988.
• Nikolai Rudenko (kirjailija, ihmisoikeusaktivisti). Häneltä riisuttiin kansalaisuus vuonna 1988. Palautettu kansalaisuuteen vuonna 1990.
• Igor Shelkovsky (taiteilija). Häneltä riisuttiin kansalaisuus vuonna 1985.
• Waldo Randpere (muusikko, virolainen poliitikko). Häneltä riisuttiin kansalaisuus vuonna 1987.
• Igor Gerashchenko (kirjailija, ihmisoikeusaktivisti). Yhdessä vaimonsa Irina Ratushinskayan kanssa häneltä evättiin kansalaisuus vuonna 1987.

Jäljempänä mainitut henkilöt saivat Neuvostoliiton kansalaisuuden takaisin Mihail Gorbatšovin 15. elokuuta 1990 antamalla asetuksella [5] :

• Valeri Tarsis (käsikirjoittaja). Häneltä riistettiin kansalaisuus vuonna 1966.
• Alexander Solzhenitsyn (käsikirjoittaja). Häneltä evättiin kansalaisuus helmikuussa 1974 Neuvostoliiton korkeimman neuvoston presidiumin asetuksella.
• Puolisot Galina Vishnevskaya (laulaja) ja Mstislav Rostropovich (sellisti, kapellimestari). Häneltä riisuttiin kansalaisuus vuonna 1978.
• Vladimir Voinovich (käsikirjoittaja). Häneltä riisuttiin kansalaisuus vuonna 1981.
• Georgi Vladimov (käsikirjoittaja). Häneltä riisuttiin kansalaisuus vuonna 1983.
• Oscar Rabin (taiteilija). Häneltä riisuttiin kansalaisuus vuonna 1978.
• Vasily Aksjonov (käsikirjoittaja). Häneltä riisuttiin kansalaisuus vuonna 1980.
• Puolisot Lev Kopelev (kirjallisuuskriitikko, germanisti) ja Raisa Orlova (kirjailija). Häneltä riisuttiin kansalaisuus vuonna 1981.
• Viktor Korchnoi (sahkin pelaaja). Häneltä riisuttiin kansalaisuus vuonna 1978.
• Anatoli Koryagin (psykiatri). Häneltä riisuttiin kansalaisuus vuonna 1987.
• Valeri Chalidze (tutkija, ihmisoikeusaktivisti). Häneltä riisuttiin kansalaisuus vuonna 1973.
• Juri Orlov (tutkija, ihmisoikeusaktivisti). Häneltä riisuttiin kansalaisuus vuonna 1986.
• Mihail Voslensky (historioitsija, sosiologi). Häneltä riisuttiin kansalaisuus vuonna 1976.
• Irina Ratushinskaya (runoilija). Häneltä riisuttiin kansalaisuus vuonna 1987.
• Efim Etkind (tieteilijä, kirjallisuuskriitikko). Häneltä riisuttiin kansalaisuus vuonna 1974
• Igor Glagolev (toimittaja, TASSin toimittaja). Häneltä riisuttiin kansalaisuus vuonna 1979.

Linkit

• Miksi heiltä riistettiin kansalaisuus Neuvostoliitossa // Sputnik , 15.3.2020

Muistiinpanot

1. ↑ Laki Sosialististen Neuvostotasavaltojen Unionin kansalaisuudesta 23. toukokuuta 1990 nro 1518-1 Arkistokopio 17. heinäkuuta 2015 Wayback Machinessa "
2. ↑ 1 2 3 4 Neuvostoliiton laki, 1. joulukuuta 1978 , nro 8497-IX “ Sosialististen neuvostotasavaltojen unionin kansalaisuudesta Arkistokopio 12. elokuuta 2014 Wayback Machinesta ” // Bulletin of the USSR Armed Forces. - 1978. - Nro 49. - Art. 816.
3. ↑ Neuvostoliiton laki, 19. elokuuta 1938 "Sosialististen Neuvostotasavaltojen Unionin kansalaisuudesta" // Neuvostoliiton asevoimien tiedote. - 1938. - Nro 11.
4. ↑ Neuvostoliiton asevoimien puheenjohtajiston asetus 19. tammikuuta 1961 "Neuvostoliiton 11. helmikuuta 1957 annettuun lakiin liittyvien säädösten muuttamisesta ja tunnustamisesta pätemättömiksi "liittotasavaltojen järjestämistä koskevan lainsäädännön liittämisestä liittotasavallalle liittotasavaltojen tuomioistuimet, siviili-, rikos- ja prosessilakien hyväksyminen, Neuvostoliiton lait 25. joulukuuta 1958 rikoslainsäädännön perusteiden hyväksymisestä, oikeuslaitosta koskevan lainsäädännön perusteet, Rikosoikeus, sotilastuomioistuinten määräykset ja Neuvostoliiton lait 25. joulukuuta 1958 rikosoikeudellisesta vastuusta valtion ja sotilasrikoksista ”// Bulletin of the Armed Forces NSSR. - 1961. - Nro 4. - Art. 35.
5. ↑ Neuvostoliiton presidentin asetus 15. elokuuta 1990 nro 568 “ Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtajiston asetusten kumoamisesta tietyiltä Neuvostoliiton ulkopuolella asuvilta henkilöiltä Neuvostoliiton kansalaisuuden menettämisestä Syyskuun arkistokopio 10. 2014 Wayback Machinella ” // Vedomosti SND ja Neuvostoliiton asevoimat. - 1990. - Nro 34. - Art. 652.