Don Juan

Don Juan ( vanhentunut Don Guan ; transkription näkökulmasta Don Juan ( espanja :  Don Juan ) on oikeampi , löytyy myös italialainen versio Don Giovannista ( italia :  Don Giovanni ) - yksi " ikuisista kuvista " New Age -kirjallisuuden: kyltymätön naisten viettelijä, kotoisin Espanjasta. Hänen nimestään on tullut sama yleinen nimi rakeelle ja libertiinille , kuten Lovelasin ja Casanovan nimet .

Prototyyppi

Legendaarisen Don Juanin prototyypin katsotaan edustavan yhtä Sevillan aristokraattisesta perheestä nimeltä don Juan Tenorio . Hänen rohkea rakkautensa ja kaksintaistelunsa, jotka jäivät rankaisematta läheisen ystävän, Kastilian kuninkaan Pedro I :n (1350-1369) osallistumisen ansiosta, kauhistuttivat koko Sevillaa pitkään, aina komentajan don Gonzalo de Ulloan murhaan asti. Calatravan ritarikunnan jäsen , Juan, teki lopun kärsivällisyydestä. Antautuessaan irstailuon ja väkivaltaan kuninkaan kanssa don Juan sieppasi komentaja de Ulloan tyttären ja tappoi tämän. Oikeus ei ollut aktiivinen, ja Calatra Knights päätti rangaista röyhkeää tappajaa itse. Nuoren ja kauniin naisen puolesta he sopivat hänen kanssaan tapaamisen myöhään illalla kirkossa, johon komentaja haudattiin, tappoivat hänet ja levittivät huhua, että patsas heitti hänet helvettiin.

Tämä legenda sekoitettiin myöhemmin toiseen, myös Sevillaan, jonka päähenkilö on don Miguel de Manara , joka myi sielunsa paholaiselle, mutta katui sitten ja astui luostariin.

Ritaritarinat ja keskiaikainen kansanrunous esittivät useita muita henkilöitä, joita myös ohjasi toimissaan aistillisten nautintojen jano, myös mielettömän rohkeita ja moraalittomia. Aubrey burgundilainen ( ranskalainen  Aubery le Bourgoing ), Robert Paholainen ( Robert le Diable ), jonka legenda muistuttaa enemmän don Juanin legendan pääpiirteitä, ja muut antoivat tämän tyypin yleispiirteet, jotka kussakin maassa voisivat olla kiinnittynyt huomattavimpiin heidän moraalittomuutensa ja pätevyytensä seikkailijoita kohtaan.

Ajan myötä tyyppi muuttuu, kun tapot pehmenevät; Don Juanin edeltäjien terävät luonteenpiirteet, töykeys korvataan vähitellen houkuttelevammilla ominaisuuksilla, ja lopulta Sevillan legendan sankari saa viehättävän muodon, josta tuli hänen suosionsa syy.

Don Juan kirjallisuudessa

Tirso de Molina

Ensimmäisen taiteellisen kuvan Don Juanista loi Tirso de Molina näytelmässä " Sevillan libertiini ja kivivieras " (noin 1630). Juoni perustui Juan Tenorion tositarinaan, joka on kuvattu yllä.

De Molinan näytelmässä Don Juan hiipii useiden rakkaussuhteiden jälkeen ystävänsä markiisin varjolla morsiamensa Donna Annan luo. Petos on havaittu. Isä, komentaja, joka juoksi huutoon, tapettiin. Don Juan pakenee, minkä aikana hän onnistuu viettelemään kyläläisen Amintan. Palattuaan Sevillaan hän laskeutuu vahingossa komentajan haudalle. Luettuaan kostoa murhaajalle uhkaavan tekstin Don Juan tarttuu patsaan parrasta ja kutsuu hänet päivälliselle. Hän ilmestyy ja vuorostaan ​​kutsuu don Juanin luokseen. Sanansa mukaan don Juan tulee hautaan. Helvetin aterian jälkeen molemmat epäonnistuvat. Viimeinen kohtaus tapahtuu kuninkaan läsnäollessa. Kuningas käskee hänet teloittamaan. Mutta don Juanin palvelija raportoi, että Jumalan rangaistus kohtasi hänen isäntänsä.

De Molinan näytelmässä Don Juan on viettelijä ("on aina ollut suurin ilo vietellä nainen ja häpäistyään hänet jättää"), jota ei niinkään houkuttele nautinto, vaan taistelu naisen alistamisesta. hänen tahtoonsa. Helpot voitot ovat hänelle välinpitämättömiä. Peto- ja valloittaja, seikkailija ja kaksintaistelija, hänellä on kaikki ihanteellisen aatelismiehen ominaisuudet: kauneus, rohkeus, kunniantunto.

Juonen muunnelmia XVII-XVIII vuosisatojen kirjallisuudessa.

Vain kolme vuotta Tirso de Molinan näytelmän julkaisun jälkeen Juan menestyi jo huomattavalla menestyksellä Italian kansanmusiikkinäyttämöillä , hyötyen paljon näytelmään lisätystä koomisesta elementistä, jolla italialaiset halusivat pehmentää sen liiallista tragediaa. Lavalla El burladoria käsittelivät Giliberti (1652) ja Cicognini ( Il convitato di pietra , 1670). Jälkimmäinen heitti pois Tirson näytelmästä kaiken opettavaisen ja synkän.

Gilibertin italialainen sovitus, joka oli uskollisempi espanjalaiselle alkuperäiselle, ei ole tullut meille; mutta sen perusteella kirjoitettiin ensimmäiset näytelmät don Juanista Ranskassa , jonne juoni tuotiin noin vuonna 1658. Darimonin näytelmän tuotanto Lyonissa juontaa juurensa tähän vuoteen, ja seuraavana vuonna de Villiers teki sen uudelleen Pariisin näyttämölle . , jossa sen nimi oli: Le festin de pierre, ou le fils criminel .

Molière komediassaan Don Juan eli kivijuhla (lavastettu vuonna 1665) riisti sankarilta ensimmäistä kertaa hänen espanjalaisen alkuperänsä erityispiirteet ja toi näytelmään aikansa ranskalaisen todellisuuden. Hän hylkäsi italialaisten esittelemän komedian ja tuhosi Tirso de Molinan näytelmälle tyypillisen kirjallisen konnotaation. Molieren jälkeen legenda Don Juanista käsiteltiin:

Saksassa 1700-luvun alusta. Don Juanin legendaan tehtiin erilaisia ​​muutoksia kansankohtauksissa. Tällaisissa muutoksissa Don Juanin palvelijalla oli usein suurempi osa kuin hän itse. XVII vuosisadan lopussa . legendan muokkasi espanjalainen näytelmäkirjailija Zamora ja Italiassa hieman myöhemmin Goldoni ( D. Giovanni Tenorio, osia: il dissoluto punito ).

XIX-XX vuosisatojen kirjallisuudessa.

Novellissa " Don Juan " (1812) kuvan ensimmäistä romanttista tulkintaa ehdotti E. T. A. Hoffmann . Tässä tulkinnassa Don Juan, maan päällä saavuttamattoman ihanteen etsijä, osoittautui Faustin kaltaiseksi [1] . Molemmat sankarit ovat kohtaloa vastaan ​​kapinallisia protestantteja, molemmat ovat samoja egoismin ja epäuskon edustajia, ja jos käytännöllinen realismi ja hienostunut sensaatiomaisuus ilmaistaan ​​runollisesti Don Juanin legendassa, niin Faust-legenda esittää subjektiivista idealismia ja spekulatiivisia taipumuksia. Saksalainen näytelmäkirjailija Grabbe yritti draamassa "Don Juan und Faust" yhdistää molempien hahmojen kohtalon.

Byronin ( 1818-23 ) samannimisessä satiirisessa runossa Don Juan on täysin passiivinen. Toiminta tapahtuu 1700-luvulla. Pitkä sankarin rakkaussuhteiden ketju avautuu "naimisissa olevan Dona Julian kanssa Espanjassa, viehättävän Gaiden kanssa syrjäisellä saarella haaksirikon jälkeen, turkkilaisen sulttaanin sivuvaimon kanssa haaremissa, Katariina II :n kanssa Venäjällä ... vihdoinkin Lontoon maallisessa yhteiskunnassa... Hän ei ole missään eikä koskaan rakastunut aggressiiviseen alkuun, hän ei ole se, joka jahtaa naista eikä raiskaa naista, vaan nainen ottaa hänet - passiivinen, ei vastustava, jos tilaisuus avautuu” (Fritsche). Byronin "Don Juanilla" ei ole mitään tekemistä Sevillan legendan kanssa, vaikka molempien sankarien hahmoissa on joitain liittyviä piirteitä.

Prosper Merimee novellissaan " Kiirastustuloksen sielut " (1834) viittasi lukuisiin legendoihin don Juanista ja esitti versionsa kohtalostaan. Sen ydin on parannus. Päähenkilö Don Juan de Maranha kokee myrskyisen ja syntisen elämänsä keskellä mystisen jakson omista hautajaisistaan ​​ja tajuaa rikosten vakavuuden, minkä jälkeen hän menee luostariin, jossa hän yrittää sovittaa syntejään. Ennen kuolemaansa hän pyytää tulla haudatuksi kirkon kynnyksellä, jotta jokainen sisään astuva tallaa hänen jalkojensa alle kirjoituksella: "Tässä on pahin koskaan eläneistä ihmisistä."

José Zorrillan vuonna 1844 kirjoittama näytelmä "Don Juan Tenorio" on hänen draamansa joukossa ensimmäinen sija, ja se esitetään vuosittain Espanjassa pyhimysten päivänä , jota vietetään 1. marraskuuta.

Don Juanin konfliktin yhteiskunnan kanssa sovittava lopputulos esitetään A. K. Tolstoin vuoden 1862 dramaattisessa runossa "Don Juan" . Musiikin on säveltänyt tälle teokselle Eduard Napravnik . Muista venäläisistä Don Juanin legendan muunnelmista tunnetaan A. S. Pushkinin näytelmä vuodelta 1830 " Kivivieras " ja Aleksanteri Dargomyzhskin samanniminen ooppera .

N. S. Gumilev loi yksinäytöksen säkeessä "Don Juan Egyptissä" (1911-1912) [2] , jota hän ei kuitenkaan arvostanut liian korkeasti:

"Komentajan askeleet" on varmasti yksi merkittävimmistä venäläisistä runoista [3] . Totta, Don Juanin teema on yksi niistä aiheista, jotka tuovat onnea tekijöille. Kuinka monta mestariteosta hän palveli. Tämä on voitokas teema. Sitä käyttivät Pushkin, Moliere, Merimee ja Mozart . Hienoa työtä varten tarvitaan tuttu, jo monta kertaa palvellut teema. Goethe ymmärsi tämän Faustillaan ja Milton Kadonnutta paratiisillaan ja Dantellaan . Mutta sääntöjä ei ole poikkeuksetta - "Don Juan Egyptissä" on kaukana parhaista kirjoittamistani.- I. V. Odojevtseva. Nevan rannalla: kirjalliset muistelmat [4]

Karel Capek antoi apokryfisen paradoksaalisen tulkinnan Joãon tarinasta . Myös venäläiset (neuvostoliiton) näytelmäkirjailijat kääntyivät tämän kuvan puoleen 1900-luvulla - Samuil Aljoshin ("Silloin Sevillassa"; 1948), Leonid Zhukhovitsky ("Senor Juanin viimeinen nainen"). Scifi-version Don Juanin kuolemasta esitti Aleksanteri Ivolgin tarinassa "Juanelo Turrianon käsikirjoitus" (1972).

Don Giovanni oopperassa

Ensimmäisen Don Giovannin juoneeseen perustuvan oopperan l'Empio punito (The Punished Libertine, Rooma, 1669) on kirjoittanut Alessandro Melanie . Toinen musiikillinen lähestymistapa teemaan on pasticcioooppera La pravita castigata, joka esiteltiin Wienissä vuonna 1730 (musiikkia useilta säveltäjiltä, ​​pääasiassa Caldara ). Vuonna 1761 myös Wienissä lavastettiin baletti Don Giovanni Gluckin musiikin mukaan . Hieman myöhemmin (1777) hän kirjoitti Righinin oopperan Don Giovanni, jota seurasivat Tritto, Albertini, Cherubini ja muut.

Ennen kaikkea Mozart vaikutti tämän hahmon maailmanlaajuiseen suosioon Don Giovannilla . Tämän oopperan libreton on kirjoittanut Lorenzo da Ponte Zamoran näytelmän perusteella .

A. S. Dargomyzhsky , vaikuttunut A. S. Pushkinin näytelmästä " Kivivieras ", alkoi sen perusteella kirjoittaa samannimistä oopperaa vaihtamatta sanaa tekstissä. Säveltäjän kuoleman jälkeen oopperan valmistuivat hänen ystävänsä Caesar Cui ja Nikolai Rimski-Korsakov .

Jotkut teokset, joissa on mukana don Juan

Kirjallisuus Musiikki Elokuva

Muistiinpanot

  1. ↑ Yksi ensimmäisistä, jotka kiinnittivät huomion tähän läheisyyteen, oli saksalainen esteetikko Rosencrantz , joka analysoi yhtä Faustin prototyypeistä Calderonin Taikurissa (" Ueber Calderonin Tragödie vom wunderthätigen Magus ", 2. painos 1832). ) _ _ _ _ _
  2. ↑ Teok Kim. "Don Juan Egyptissä" N.S. Gumilyov ja Don Juanin kuva Koreassa. Theok Kim. . gumilev.ru. Haettu 3. toukokuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 3. toukokuuta 2019.
  3. ↑ "Komentajan askeleet" - A. A. Blokin runo
  4. ↑ Odojevtseva I. V. Nevan rannalla: Kirjalliset muistelmat // Sisäänpääsy. K. Kedrovin artikkeli; Jälkisana A. Sabova. - M . : kaunokirjallisuus, 1988. - S. 176. - 334 s. — ISBN 5-280-00873-7 .
  5. ↑ Don Juan? Don Juan! - Moskovan venäläisen draaman kamarilava . Käyttöpäivä: 12. lokakuuta 2012. Arkistoitu alkuperäisestä 18. helmikuuta 2013.

Lähteet

Artikkeli perustuu Literary Encyclopedia 1929-1939 -materiaaliin .

Kirjallisuus

Linkit

  Siirry Wikidata-kohteeseen  Temaattiset sivustot
Sanakirjat ja tietosanakirjat
Bibliografisissa luetteloissa