Vihreä Unioni

Vihreäliitto ( suomen Vihreäliitto , ruotsalainen Gröna förbundet , Sami Ruoná lihttu ) tai Vihreät ( suomenkielinen Vihreät , ruotsalainen De Gröna ) on poliittinen puolue Suomessa . Tavallinen erälyhenne on Vihr. Vihreiden juuret ovat 1980-luvun alun "vihreässä liikkeessä", johon kuului ympäristöaktivisteja, feministejä, vammaisjärjestöjen edustajia ja "vaihtoehtoisten kulttuurien" ihmisiä. Vihreäliitto rekisteröitiin yhdistykseksi vuonna 1987 ja puolueeksi seuraavana vuonna [1] . Global Greens Internationalin ja Euroopan vihreiden puolueen jäsen ; sen edustajat Euroopan parlamentissa - Vihreiden ryhmässä - Euroopan vapaa allianssi .

Puolue sijoittui viimeksi vuonna 2019 pidettyjen eduskuntavaalien tuloksen mukaan viidenneksi 11,5 % äänistä ja 20 paikkaa Eduskunteessa . Tämän seurauksena hän pääsi viiden vasemmisto- ja keskustapuolueen koalitiohallitukseen Anti Rinteen ja Sanna Marinin johdolla . Puoluetta johtanut Maria Ohisalo sai niissä sisäministerin viran.

Historia

1970-luvulla syntyneillä "vihreillä" liikkeillä ja yhdistyksillä ei ollut yhtä organisaatiorakennetta vähään aikaan. Tämä ei kuitenkaan estänyt heitä vuoden 1983 vaaleissa asettamasta eduskuntaan kahta ensimmäistä kansanedustajaansa Kalle Könkköl ja Ville Komsi . Seuraavissa eduskuntavaaleissa vuonna 1987 "vihreitä" kansanedustajia oli jo neljä.

Puolueen puheenjohtajat

Vihreä liitto rekisteröitiin 18. helmikuuta 1987 yhdistykseksi ja vuotta myöhemmin poliittiseksi puolueeksi. Siihen kuului ympäristöaktivisteja, feministejä ja pettyneitä entisiä syrjäytyneen liberaalin kansanpuolueen aktivisteja.

Vuonna 1995 vihreiden liiton edustaja pääsi ensimmäistä kertaa sosialidemokraattien johtamaan hallitukseen : Lipposen koalitiohallituksessa Pekka Haavisto [2] nimitettiin ympäristöministeriksi ] . Euroopan "vihreiden" edustajat ovat saavuttaneet tällaista menestystä ensimmäistä kertaa.

Annie Sinnemäki (s. 1973) valittiin puolueen puheenjohtajaksi vuonna 2009 ; Vuodesta 2009 lähtien hän on ollut Suomen hallituksen jäsen työministerin tehtävässä. Puolueen Kuopiossa pidetyssä kokouksessa 11.6.2011 sen uudeksi puheenjohtajaksi valittiin 34-vuotias varajäsen Ville Niinistö [ 4] . 17. huhtikuuta 2011 pidettyjen eduskuntavaalien tulosten mukaan Vihreää liittoa edusti uuden kokouksen 200-paikkaisessa eduskunnassa 10 kansanedustajaa [5] [6] .

Puolueen seuraava kongressi pidettiin 19.-20.5.2012 Lappeenrannassa [7] [8] . 25.5.2013 vihreiden liiton toinen kongressi pidettiin Espoossa . Puolueen puheenjohtajaksi valittiin yksimielisesti uudelleen ympäristöministeri Ville Niinistö ja puoluesihteeriksi Lasse Miettinen [9] .

Vihreäliitto ilmoitti 18.9.2014 eroavansa hallituskoalitiosta Suomen hallituksen hyväksymän Fennovoiman ydinvoimalaitosten rakentamisluvan uusimisen yhteydessä [10] . Tämä päätös vahvistettiin yksimielisesti 20. syyskuuta puoluekokouksessa Seinäjoella [11] .

5.6.2015 Oulussa pidetyssä puoluekokouksessa Ville Niinistö valittiin uudelleen puolueen puheenjohtajaksi. Tämä johtui suurelta osin puolueen hyvistä tuloksista tämän vuoden huhtikuussa pidetyissä eduskuntavaaleissa [12] , joissa puolue sai 15 paikkaa parlamentissa [13] . Ville Niinistö totesi toukokuussa 2016 Lahdessa pidetyssä puoluekokouksessa , että vihreiden tavoitteena on nousta maan suurimmaksi poliittiseksi voimaksi, voittaa seuraavat eduskuntavaalit ja saada pääministerin paikka tulevassa hallituksessa [14] .

Puolueen uudeksi puheenjohtajaksi valittiin 17.6.2017 33-vuotias jyväskyläläinen kansanedustaja Touko Aalto [3] . Syksyllä 2018 Aalto jäi kuitenkin pitkäksi sairauslomalle ja erosi sitten pitkittyneen masennuksen vuoksi [2] .

Puolueen uudeksi puheenjohtajaksi valittiin 3.11.2018 Helsingissä pidetyssä puoluekokouksessa Pekka Haavisto (jo Vihreiden puheenjohtaja 1993-1995) . Hänen ainoa kilpailijansa oli Vihreiden entinen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Outi Alanko-Kahiluoto. Haavisto valittiin seuraavaan puoluekokoukseen, joka on määrä pitää kesäkuussa 2019 [2] .

Haavisto ei suunnitelmien mukaisesti asettanut ehdokastaan ​​uudelle toimikaudelle - ja 15.6.2019 Porissa pidetyssä puoluekokouksessa uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Maria Ohisalo . Tähän virkaan ei ollut muita hakijoita (kaikki mahdolliset hakijat ilmoittivat kieltäytyvänsä ehdokkaasta pian huhtikuun eduskuntavaalien jälkeen) ja Ohisalo valittiin yksimielisesti. Hän totesi näkevänsä päätehtävänään "ilmastonmuutoksen ja köyhyyden torjunnan" [15] .

Vuoden 2019 europarlamenttivaaleissa Vihreä liitto sijoittui toiseksi ja sillä oli 3 kansanedustajaa.

Organisaation rakenne

Vihreäliitto koostuu piirijärjestöistä ( Fin. piirijärjestö ) ja kunnallisjärjestöjä ( Fin. kunnallisjärjestöjä ).

Ylin elin on puoluekokous ( fin. puoluekokous ), puoluekokousten välillä puoluehallitus ( fin. puoluehallitus ), toimeenpaneva elin - puoluesihteeristö ( fin. puoluetoimisto ).

Muistiinpanot

1. ↑ Historia  (fin.) . Vihreat . Haettu 10. joulukuuta 2021. Arkistoitu alkuperäisestä 4. maaliskuuta 2021.
2. ↑ 1 2 3 4 5 6 Vihreiden uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Pekka Haavisto . TV - ja radioyhtiö Yleisradio Oy : n verkkosivut . Yle Uutispalvelu (3.11.2018). Haettu 3. marraskuuta 2018. Arkistoitu alkuperäisestä 3. marraskuuta 2018. (määrätön)
3. ↑ 1 2 3 Vihreiden uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Touko Aalto . TV - ja radioyhtiö Yleisradio Oy : n verkkosivut . Yle Uutispalvelu (17.6.2017). Haettu 12. kesäkuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 5. heinäkuuta 2017. (määrätön)
4. ↑ Niinistö vihreiden // Yleisradio Oy :n tv- ja radiosivuston puheenjohtajaksi . Uutisia venäjäksi. - 11. kesäkuuta 2011.  (Käytetty: 14. kesäkuuta 2011)
5. ↑ Koko maa - Puolueiden kannatus Arkistoitu 20. huhtikuuta 2011 Wayback Machinessa // Yleisradio Oy :n verkkosivut . - 18. huhtikuuta 2011.  (lop.)  (Käyttö: 18. huhtikuuta 2011)
6. ↑ Eduskuntavaalit 2011 - Koko maan tulokset Arkistoitu 18. huhtikuuta 2011. // Helsingin Sanomat . (lop.)  (Käyttö: 18. huhtikuuta 2011)
7. ↑ Puoluekokous 2012 Arkistoitu 12. syyskuuta 2011 Wayback Machinessa // Vihreän Unionin puolueen virallinen verkkosivusto Arkistoitu 19. toukokuuta 2009 Wayback Machinessa  (fin.) . (Käytetty: 21. toukokuuta 2012)
8. ↑ Puolukokous. 19.-20.5.2012. Lappeenranta  (fin.) (pdf). Vihreat / De Gröna. Haettu 21. toukokuuta 2012. Arkistoitu alkuperäisestä 22. maaliskuuta 2016.
9. ↑ Vihreät valitsevat Ville Niinistön toiselle kaudelle . yle.fi. _ Yle Uutispalvelu (25.5.2013). Haettu: 25.5.2013. (Venäjän kieli)
10. ↑ Vihreät jättävät hallituksen . yle.fi. _ Yle Uutispalvelu (18.9.2014). Haettu: 18.9.2014. (Venäjän kieli)
11. ↑ Vihreiden eroaminen hallituksesta sai virallisen hyväksynnän . yle.fi. _ Yle Uutispalvelu (2014-9-20). Haettu 23.9.2014. (Venäjän kieli)
12. ↑ Ville Niinistö jatkaa vihreiden kärjessä . yle.fi. _ Yle Uutispalvelu (2015-6-5). Haettu: 24.6.2015. (Venäjän kieli)
13. ↑ Tulos / Koko maa Arkistoitu 26. kesäkuuta 2015 Wayback Machinessa (Oikeusministeriö 20.4.2015)  (lop.)
14. ↑ Ville Niinistö: Vihreiden tavoitteena on nousta maan suurimmaksi poliittiseksi voimaksi . yle.fi. _ Yle Uutispalvelu (21.5.2016). Haettu: 21.5.2016. (Venäjän kieli)
15. ↑ Maria Ohisalo valittiin Vihreän puheenjohtajaksi . TV - ja radioyhtiö Yleisradio Oy : n verkkosivut . Yle Uutispalvelu (15.6.2019). Haettu 16. kesäkuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 15. kesäkuuta 2019. (määrätön)

Linkit

• Aiheeseen liittyvät tiedotusvälineet Green Union Wikimedia Commonsissa
• Viralliset verkkosivut  ( suomi) ,  (ruotsi) ,  (englanti) ,  (pohjoissaame) ,  (venäjä)
• Vihreän liiton peruskirja
• Vihreän Unionin ohjelmat (Pohtiva)
• Artikkeli Suomen ulkoministeriön virallisilla verkkosivuilla  (linkki ei saavutettavissa)

Sosiaalisissa verkostoissa	Viserrys Facebook Instagram
Sanakirjat ja tietosanakirjat	Suuri tanskalainen
Bibliografisissa luetteloissa	ISNI : 0000 0004 7441 4855 LCCN : n2014064466 VIAF : 311458689 WorldCat VIAF : 311458689