Hafniumin isotoopit

Kokeneet kirjoittajat eivät ole vielä tarkistaneet sivun nykyistä versiota, ja se voi poiketa merkittävästi 18.11.2021 tarkistetusta versiosta . tarkastukset vaativat 2 muokkausta .

Hafnium - isotoopit  ovat kemiallisen alkuaineen hafniumin lajikkeita, joiden ytimessäon eri määrä neutroneja . Tunnetut hafniumin isotoopit, joiden massaluvut ovat 153-188 ( protonien lukumäärä 72, neutronien määrä 81-116) ja 26 ydinisomeeriä .

Luonnollinen hafnium koostuu 6 isotoopin seoksesta. Viisi niistä on vakaita:

Toisella luonnollisella isotoopilla on valtava puoliintumisaika , paljon pidempi kuin maailmankaikkeuden ikä :

Pisin elinikäinen keinotekoinen radioisotooppi on 182 Hf ja puoliintumisaika 8,9 miljoonaa vuotta.


178m2 Hf

Pääartikkeli Hafniumpommi

Vuonna 1998 178m2 Hf - isomeeri herätti tutkijoiden huomion . Sen ominaisuus oli merkittävä virittyneen tilan energia (2,446 MeV per ydin tai 1,3 GJ per 1 grammaa) pitkällä puoliintumisajalla (31 vuotta). [1] [2] Isomeerimuutoksen aikana energiaa vapautui gammasäteilyn muodossa, lopullinen isotooppi on stabiili.

Vuonna 1998 Carl Collinsin johtama tutkijaryhmä ilmoitti löytäneensä tavan pakottaa isomeeri hajoamaan. Ryhmän mukaan luonnollista hajoamisnopeutta oli mahdollista saavuttaa jonkin verran säteilyttämällä ainetta tietyn spektrin röntgensäteillä . Puolustustutkimuslaitos DARPA rahoitti vuonna 2003 lisätutkimusta, joka aiheutti julkista kohua ja huhuja niin kutsutusta "hafniumpommista" – laitteesta, joka suorittaa lumivyöry-isomeerisiirtymän merkittävässä isomeerimassassa vapauttaen verrattavissa olevia energioita. perinteisten kemiallisten räjähteiden räjähdysenergiat.

Siitä huolimatta tieteellisessä maailmassa he suhtautuivat skeptisesti paitsi tällaisten laitteiden rakentamisen mahdollisuuteen, myös mahdollisuuteen stimuloida keinotekoisesti isomeeristä siirtymää, kritisoimalla Collinsin työtä. Kokeiden luotettavuuteen liittyvien epäilyjen lisäksi he huomauttivat myös valtavista vaikeuksista saada isomeeriä sellaisissa määrissä, jotka ovat tarpeen käytännön aseiden rakentamiseksi. Syynä vaikeuksiin ovat kaikkien tunnettujen isomeerin synteesin reaktioiden äärimmäisen pienet todennäköisyydet , jotka eivät mahdollista isomeerin saamista tunnetuilla laitteilla vaadittua määrää.

Hafnium-isotooppitaulukko

Nuklidi symboli
Z ( p ) N( n ) Isotooppimassa [3]
( a.u.m. )
Puoliintumisaika
[
4]
(T 1/2 )
Decay kanava Hajoamistuote Ytimen spin ja pariteetti [4]

Isotoopin esiintyvyys
luonnossa
Isotooppien runsauden muutoksien vaihteluväli luonnossa
Herätysenergia
153 Hf 72 81 152.97069(54)# 400# ms [>200 ns] 1/2+#
153m Hf 750(100)# keV 500 # ms 2.11.–#
154 hf 72 82 153.96486(54)# 2(1) s β + 154 Lu 0+
α (harvinainen) 150 Yb
155 hf 72 83 154.96339(43)# 890(120) ms β + 155 Lu 7/2−#
α (harvinainen) 151 Yb
156 hf 72 84 155.95936(22) 23(1) ms α (97 %) 152 Yb 0+
β + (3 %) 156 Lu
156m Hf 1959,0(10) keV 480(40) µs 8+
157 Hf 72 85 156.95840(21)# 115(1) ms α (86 %) 153 Yb 7/2−
β + (14 %) 157 Lu
158 hf 72 86 157.954799(19) 2.84(7) s β + (55 %) 158 Lu 0+
α (45 %) 154 Yb
159 Hf 72 87 158.953995(18) 5.20(10) s β + (59 %) 159 Lu 7/2−#
α (41 %) 155 Yb
160 hf 72 88 159.950684(12) 13.6(2) s β + (99,3 %) 160 Lu 0+
α (0,7 %) 156 Yb
161 Hf 72 89 160.950275(24) 18.2(5) s β + (99,7 %) 161 Lu 3/2−#
α (0,3 %) 157 Yb
162 hf 72 90 161.94721(1) 39.4(9) s β + (99,99 %) 162 Lu 0+
α (0,008 %) 158 Yb
163 Hf 72 91 162.94709(3) 40,0(6) s β + 163 Lu 3/2−#
α ( 10–4 %) 159 Yb
164 hf 72 92 163.944367(22) 111(8) s β + 164 Lu 0+
165 hf 72 93 164.94457(3) 76(4) s β + 165 Lu (5/2−)
166 hf 72 94 165.94218(3) 6,77(30) min β + 166 Lu 0+
167 hf 72 95 166.94260(3) 2,05(5) min β + 167 Lu (5/2)
168 hf 72 96 167.94057(3) 25,95(20) min β + 168 Lu 0+
169 hf 72 97 168.94126(3) 3,24(4) min β + 169 Lu (5/2)
170 hf 72 98 169.93961(3) 16.01(13) h EZ 170 Lu 0+
171 Hf 72 99 170.94049(3) 12.1(4) h β + 171 Lu 7/2(+)
171 m Hf 21,93(9) keV 29.5(9) s IP 171 Hf 1/2 (-)
172 Hf 72 100 171.939448(26) 1,87(3) vuotta EZ 172 Lu 0+
172m Hf 2005.58(11) keV 163(3) ns (8−)
173 Hf 72 101 172.94051(3) 23.6(1) h β + 173 Lu 1/2−
174 Hf 72 102 173.940046(3) 2.0(4)⋅10 15  vuotta α 170 Yb 0+ 0,0016(1) 0,001619–0,001621
174m1 Hf 1549,3 keV 138(4) ns (6+)
174m2 Hf 1797,5(20) keV 2,39 (4) µs (8−)
174m3 Hf 3311,7 keV 3,7 (2) µs (14+)
175 hf 72 103 174.941509(3) 70(2) päivää β + 175 Lu 5/2−
176 hf 72 104 175.9414086(24) vakaa [n 1] 0+ 0,0526(7) 0,05206–0,05271
177 Hf 72 105 176.9432207(23) vakaa (>1,3⋅10 18 vuotta) [n 2] [5] 7/2− 0,1860(9) 0,18593–0,18606
177m1 Hf 1315.4504(8) keV 1.09(5) s 23/2+
177m2 Hf 1342,38(20) keV 55,9 (12) µs (19/2−)
177m3 Hf 2740,02(15) keV 51,4 (5) min 37/2−
178 hf 72 106 177.9436988(23) vakaa [n 3] 0+ 0,2728(7) 0,27278–0,27297
178m1 Hf 1147,423(5) keV 4.0(2) s 8−
178m2 Hf 2445,69(11) keV 31(1) vuotta vanha 16+
178m3 Hf 2573,5(5) keV 68(2) µs (14−)
179 Hf 72 107 178.9458161(23) vakaa [n 4] 9/2+ 0,1362(2) 0,13619–0,1363
179m1 Hf 375,0367(25) keV 18.67(4) s 1/2−
179m2 Hf 1105,84(19) keV 25.05(25) päivää 25/2−
180 hf 72 108 179.9465500(23) vakaa [n 5] 0+ 0,3508(16) 0,35076–0,351
180m1 Hf 1141,48(4) keV 5.47(4) h 8−
180m2 hf 1374,15(4) keV 0,57 (2) µs (4−)
180m3 Hf 2425,8(10) keV 15(5) µs (10+)
180m4 hf 2486,3(9) keV 10(1) µs 12+
180m5 hf 2538,3(12) keV >10 µs (14+)
180m6 Hf 3599,3(18) keV 90(10) µs (18−)
181 Hf 72 109 180.9491012(23) 42.39(6) päivää β − 181 Ta 1/2−
181m1 Hf 595(3) keV 80(5) µs (9/2+)
181m2 Hf 1040(10) keV ~100 µs (17/2+)
181m3 Hf 1738(10) keV 1,5 (5) ms (27/2−)
182 Hf 72 110 181.950554(7) 8,90(9)⋅10 6  vuotta β − 182 Ta 0+
182m Hf 1172,88(18) keV 61,5 (15) min β − (58 %) 182 Ta 8−
IP (42 %) 182 Hf
183 Hf 72 111 182.95353(3) 1,067(17) h β − 183 Ta (3/2−)
184 hf 72 112 183.95545(4) 4.12(5) h β − 184 Ta 0+
184m Hf 1272,4(4) keV 48(10) s β − 184 Ta 8−
185 hf 72 113 184.95882(21)# 3,5 (6) min β − 185 Ta 3/2−#
186 hf 72 114 185.96089(32)# 2,6 (12) min β − 186 Ta 0+
187 hf 72 115 186.96459(43)# 30# s [>300 ns]
188 hf 72 116 187.96685(54)# 20# s [>300 ns] 0+
  1. Teoreettisesti se voi läpikäydä alfahajoamisen 172 Yb :ssä
  2. Teoreettisesti se voi läpikäydä alfahajoamisen 173 Yb :ssä
  3. Teoreettisesti se voi läpikäydä alfahajoamisen 174 Yb :ssä
  4. Teoreettisesti se voi läpikäydä alfahajoamisen 175 Yb :ssä
  5. Teoreettisesti se voi läpikäydä alfahajoamisen 176 Yb :ssä

Taulukon selitykset

Muistiinpanot

  1. Pentagon-virhe (downlink) . Popular Mechanics (lokakuu 2007). Haettu 10. marraskuuta 2018. Arkistoitu alkuperäisestä 10. toukokuuta 2011. 
  2. 178m2 Hf:n ydinisomeerin ja "isomeeripommin" aiheuttama hajoaminen . UFN (toukokuu 2005). Arkistoitu alkuperäisestä 22. elokuuta 2011.
  3. Tiedot mukaan Audi G. , Wapstra AH , Thibault C. AME2003 atomimassan arviointi (II). Taulukot, kaaviot ja viitteet  (englanniksi)  // Ydinfysiikka A . - 2003. - Voi. 729 . - s. 337-676 . - doi : 10.1016/j.nuclphysa.2003.11.003 . - .
  4. 1 2 Data perustuu Audi G. , Bersillon O. , Blachot J. , Wapstra AH NUBASE-arviointi ydin- ja hajoamisominaisuuksista  // Nuclear Physics A. - 2003. - T. 729 . - S. 3-128 . - doi : 10.1016/j.nuclphysa.2003.11.001 . - .Avoin pääsy
  5. Kondev FG , Wang M. , Huang WJ , Naimi S. , Audi G. Nubase2020 -arvio ydinominaisuuksista  // Chinese Physics  C. - 2021. - Vol. 45 , iss. 3 . - P. 030001-1-030001-180 . - doi : 10.1088/1674-1137/abddae .Avoin pääsy