Impilahti

Impilahti ( karel. Imbilahti , suomeksi Impilahti , ruotsiksi Impilax ; vanhentunut venäjäksi Imbilyahta tai Impilax ) on kylä Karjalan tasavallassa Pitkyarantskyn piirikunnassa, Impilahtinskin maaseudun hallinnollinen keskus . (purettu rautatieasema Leppyasilta  - Vyalmyaki -osuudella km 33 ).

Maantieteelliset tiedot

Se sijaitsee 27 km luoteeseen Pitkyarannan kaupungista lähtevän tien varrella samannimisen lahden rannalla Laatokan rannalla .

Historia

Varhaisimmat tiedot Impilahdesta ovat peräisin 1500-luvulta . Vodskaja Pyatinan vuoden 1500 laskentapalkkakirjassa Novgorodin maan Nikolsky Servolsky -kirkkomaan kuvauksessa nykyisen kylän alueella mainitaan seuraavat asutukset:

• "Imbilakshan kylä Inbinsky-tyynyllä Laatokan rannalla Laatokassa" (3 jaardia) - Ostrovskaya Perevarassa;
• "Imbilakshan kylä Lakhtan yllä" (1 jaardi) - Ostrovskaya perevarassa;
• "Gunushkovon kylä Inbinsky-tyynyliinassa" (4 jaardia) - Arendezhskaya Perevarissa;
• "Inbilakshan kylä" (2 jaardia) - Keresyur perevarissa;
• "kylä Imbilskyn tyynyliinassa" (4 jaardia) - Undoyalskyn ylivarressa;
• "Imbilakshan kylä lähellä Laatokajärveä Lakhtassa" (1 jaardi).

Ensimmäiset viisi kylää kuvaushetkellä kuuluivat Karjalan maaherralle. Jälkimmäinen kuului Valaamin luostarin omaisuuteen .

Vuonna 1617 Stolbovskin rauhansopimuksen ehtojen mukaisesti Impilahti ja muu Korelskin alueen alue liitettiin osaksi Ruotsia.

Vuonna 1721 Nystadtin sopimuksella siirtokunta palautettiin Venäjän valtakunnalle. Vuodesta 1744 - osana Viipurin lääniä , josta vuonna 1811 tuli osa Suomen suuriruhtinaskuntaa .

Vuonna 1870 kaupunkiin avattiin koulu. Vuodesta 1873 lähtien on toiminut saha. Vuonna 1932 valmistui Lyaskelya  -Pitkyaranta rautatie ; hän kulki kolme kilometriä kirkosta (ei säilynyt).

Vuodesta 1917 lähtien Impilahti on ollut osa itsenäistä Suomea .

Neuvostoliiton ja Suomen välisen sodan (1939-1940) päätyttyä kylä siirrettiin Neuvostoliitolle ja 9.7.1940 siitä tuli osa Karjalan-Suomen SSR :n Pitkyarantskyn aluetta .

Neuvostoliiton ja Suomen välisen sodan (1941-1944) aikana heinäkuusta 1941 syyskuuhun 1944 asutus oli Suomen joukkojen miehittämänä, kylässä sijaitsi Neuvostoliiton sotavankien leiri nro 10 [2] .

Karjalais-Suomen SSR:n korkeimman neuvoston puheenjohtajiston 30.12.1944 antamalla asetuksella Impilahti luokiteltiin työväensiirtokunnaksi ; vuonna 1991 se muutettiin jälleen maaseutukyläksi.

23.5.1957 alkaen se oli osa Sortavalan seutua (1.2.1963-12.1.1965 - osana Laatokan maaseutua), 30.12.1966 - jälleen osana Pitkyarannan seutua.

Väestö

Nähtävyydet

Kylässä on historiallisia monumentteja: [9]

• Neuvostoliiton ja Suomen välisessä sodassa (1941-1944) kuolleiden 99. kaartin kivääridivisioonan (37. kaartijoukko, 7. armeija, Karjalan rintama) joukkohauta [10] . 159 soturia [11] haudattiin hautaan .
• Neuvostoliiton sotavankien (1941-1944) hautausmaa. Hautasi 36 sotavankia, jotka kuolivat Impilakhtan keskitysleirillä marraskuusta 1941 maaliskuuhun 1944 [11] .
• Suomalaisten sotilaiden hautausmaa (1939-1944)

Merkittäviä asukkaita

Ahola-Valo, Alexander  on suomalainen taiteilija.

Impilahden kadut

• Bolotnaya st.
• Vokzalnaya st.
• Vihreä st.
• Komsomolskaya st.
• Ladozhskaya st.
• Lesnaya st.
• Uusi st.
• Pionerskaya st.
• Puutarha per.
• Neuvostoliiton st.
• Sortavala sh.
• Chekistov st.
• School st.

Muistiinpanot

1. ↑ 1 2 Väkiluku Karjalan tasavallan maaseutuyhteisöissä 1.1.2013 alkaen . Käyttöpäivä: 3. tammikuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 3. tammikuuta 2015. (Venäjän kieli)
2. ↑ Neuvostoliiton sotavankien hautausmaa . Käyttöpäivä: 29. helmikuuta 2016. Arkistoitu alkuperäisestä 7. maaliskuuta 2016. (määrätön)
3. ↑ Koko unionin väestölaskenta vuodelta 1959. RSFSR:n kaupunkiväestön, sen alueyksiköiden, taajama-alueiden ja kaupunkialueiden lukumäärä sukupuolen mukaan . Demoscope Weekly. Haettu 25. syyskuuta 2013. Arkistoitu alkuperäisestä 28. huhtikuuta 2013. (Venäjän kieli)
4. ↑ Koko unionin väestölaskenta 1970 RSFSR:n kaupunkiväestön, sen alueyksiköiden, taajama-asutusten ja kaupunkialueiden lukumäärä sukupuolen mukaan. . Demoscope Weekly. Haettu 25. syyskuuta 2013. Arkistoitu alkuperäisestä 28. huhtikuuta 2013. (Venäjän kieli)
5. ↑ Koko unionin väestölaskenta 1979 RSFSR:n kaupunkiväestön, sen alueyksiköiden, kaupunkiasutusten ja kaupunkialueiden lukumäärä sukupuolen mukaan. . Demoscope Weekly. Haettu 25. syyskuuta 2013. Arkistoitu alkuperäisestä 28. huhtikuuta 2013. (Venäjän kieli)
6. ↑ Koko unionin väestölaskenta vuodelta 1989. Kaupunkiväestö . Arkistoitu alkuperäisestä 22. elokuuta 2011. (Venäjän kieli)
7. ↑ Suositeltava normatiivinen kirjastopalveluverkosto ja -muodot väestön mukaan 1.1.2009 alkaen Kareliastatin mukaan . Haettu 19. huhtikuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 19. huhtikuuta 2015. (Venäjän kieli)
8. ↑ Koko Venäjän väestölaskenta 2010. Karjalan tasavallan maaseutualueet
9. ↑ Kulttuuriperintökohteet Impilakhtinskyn maaseutualueen alueella . Haettu 25. marraskuuta 2013. Arkistoitu alkuperäisestä 2. joulukuuta 2013. (määrätön)
10. ↑ Neuvostoliiton sotilaiden joukkohauta . Haettu 29. helmikuuta 2016. Arkistoitu alkuperäisestä 6. maaliskuuta 2016. (määrätön)
11. ↑ 1 2 Suuri isänmaallinen sota Karjalassa: monumentteja ja ikimuistoisia paikkoja. - Petroskoi, 2015. - 334 s.: ill.

Kirjallisuus

• Karjala: tietosanakirja: 3 osassa / ch. toim. A. F. Titov. T. 1: A - Y. - Petroskoi: Kustantaja "PetroPress", 2007. S. 369-400 s.: ill., kartat. ISBN 978-5-8430-0123-0 (osa 1)