Juutalaisuus Suomessa

Juutalaiset Suomessa on joukko uskonnollisia ja kulttuurisia perinteitä, joita Suomessa asuvat juutalaiset noudattavat .

Historiallista tietoa

Juutalaisten asemaan Suomessa vaikutti kahden valtion, Ruotsin ja Venäjän , juutalaiskysymyksen politiikka . 1800- ja 1900-luvun alun juutalaisia ​​ja heidän asumistaan ​​Suomessa koskevat lait jäivät Ruotsin ajalta ja olivat voimassa vielä pitkään senkin jälkeen, kun ne Ruotsissa kumottiin. Keisari täydensi ja allekirjoitti Ruotsin lakeja Suomen suuriruhtinaskunnan alueella.

Ruotsin vallan aikana Suomessa ei virallisten tietojen mukaan ollut juutalaista väestöä. Vuonna 1782 annetulla asetuksella Ruotsin valtion alueella juutalaisten asuttamisen kalpea rajattiin vain kolmeen suureen kaupunkiin - Tukholmaan , Norrköpingiin ja Göteborgiin , mikä sulki pois juutalaisten asumisen Suomen maihin.

1800-luvun alkuvuosikymmeninä joidenkin Suomen suuriruhtinaskunnan virkamiesten myötätuntoisen asenteen juutalaisia ​​kohtaan ansiosta maan alueelle ilmestyi yksittäisiä juutalaisia ​​perheitä, jotka pystyivät hankkimaan merkittävää pääomaa kaupassa. Tunnetuin heistä oli ravintolan omistaja Nathan Hord, Helsingin keisarillisen Aleksanterin yliopiston opiskelijoiden keskuudessa suosittu persoona .

Kuitenkin yksittäisistä tapauksista huolimatta Suomen suuriruhtinaskunnan virkamiehet yrittivät noudattaa ruotsalaista äärimmäisen tiukkaa juutalaislainsäädäntöä ja korostivat siten epäsuorasti keisarillisen Venäjän edessä maan autonomista asemaa. Tältä osin Suomessa jatkui vuoteen 1858 asti ehdoton oleskelukielto juutalaisille, jotka eivät olleet kääntyneet kristinuskoon. Kielto kumottiin vuonna 1858 Suomeen sijoitettujen eläkkeellä olevien juutalaissotilaiden ja merimiesten osalta. Mutta tämä päätös ei johtanut huomattavaan juutalaisten määrän kasvuun.

Suomeen asettaneilla eläkkeellä olevilla juutalaissotilailla ei pääsääntöisesti ollut riittävää koulutusta, joten he harjoittivat suurimmaksi osaksi vain käsityötä ja pikkukauppaa, jonka yhteydessä he saivat lempinimen "torijuutalaiset". Helsingissä juutalaiset markkinat sijaitsivat nykyisen Suomen Pankin ja myöhemmin nykyisen Simeonovskin kentän paikalle.

"Juutalaiset, jotka ennustuksen mukaan olivat hajallaan ympäri maailmaa, on virallisesti kielletty asettumasta maahan. Mutta koska laki sallii juutalaista alkuperää olevien eläkkeellä olevien sotilaiden perheineen jäädä tähän maahan, Helsingissä ja Viipurissa on useita satoja juutalaisia, jotka pitävät vanhoja vaatteita ja huonekaluja myymälöissä ja joilla on oma synagoga, jossa he suorittavat jumalanpalveluksia. Mooseksen lakeihin. Useimmiten he käyvät kauppaa halvoilla tuotteilla, juutalaisilla ei ole varallisuutta ja valtaa, kuten muissa maissa, mutta kaikki tuntevat juutalaiset hämmästyttävänä kansana, joka muinaisina aikoina oli Jumalan valittu kansa ja joka kärsi Jumalan rangaistuksen.

- Saharias Topelius "Maamme" (1875)

Saharias Topelius itse oli kauppiaan Izak Zabulonin suora jälkeläinen, joka oli ensimmäisten juutalaisten joukossa, jotka muuttivat Suomeen. Vuonna 1672 Zabulon sai yksinoikeuslain perusteella luvan asettua Ouluun sillä ehdolla, että hän kääntyy kristinuskoon ja ottaa kristillisen nimen Christopher.

Suomen ensimmäinen synagoga perustettiin Helsingin Siltasaareen ns. Langenska-huvilaan . Venäjän valtio maksoi osittain synagogan tilojen vuokran demobilisoiduille juutalaisille sotilaille myönnettyjen etuoikeuksien nojalla.

Aleksanteri II:n kuoleman jälkeen juutalaisten asemaa vaikeutti senaatin vuonna 1886 tekemä päätös, jonka mukaan vuoden 1858 asutusta koskeva päätös kumottiin ja korvattiin tilapäisellä oleskeluluvalla, joka antoi oikeuden asua kaupunkiin vain kuusi kuukautta kuvernöörin erityisellä luvalla.

Vuonna 1888 seurasi ensimmäinen määräys 12 juutalaisperheen karkottamiseksi Turusta , ja 52 juutalaisperheestä 34 karkotettiin Viipurista. Osa karkotetuista perheistä muutti Yhdysvaltoihin , osa Palestiinaan .

Kansainvälisen paineen johdosta juutalaisten asemaa Suomessa vuonna 1889 kevennettiin, mutta heidän toimintaansa rajoitettiin ja heitä valvottiin tarkasti. Sympaattinen suhtautuminen juutalaisiin ja heidän asemaansa Suomessa näkyi eniten Ruotsin lehdistössä, kun taas Fennomaan - lehdet puolsivat rajoittavaa politiikkaa.

Suomeen asettuneet juutalaiset osoittivat yhteiskunnallista aktiivisuutta erityisesti perustamalla 1800-luvun lopulla ruotsinkielisen "Juutalaisnaisten hyväntahtoisen seuran" ja harjoittamalla koulutustoimintaa.

Juutalaisuus nyky-Suomessa

Helsingin juutalaisyhteisön kaupallisen johtajan Dan Kantorin mukaan "Suurin osa Suomen juutalaisista on ei-uskonnollisia ja sekaavioliittoja" [1] .

Vuoden 2011 lopussa Suomessa on yksi juutalainen koulu, joka sijaitsee Helsingin juutalaisyhteisökeskuksen alueella . Opetussuunnitelma on yhteinen kaikille kouluille Suomessa, mutta hepreaa , juutalaista perinnettä ja historiaa on lisätunteja . Koulussa on 90 oppilasta. Koulu on valtion tukema. Juutalaisessa koulussa opetetaan myös lapsia, joiden isä on juutalainen ja äiti kristitty, vaikka Halakhan näkökulmasta tällaiset lapset eivät ole juutalaisia, Bar Mitzvahin (Bat Mitzvah) iässä he käyvät läpi kääntymyksen [1] .

Helsingin kaupungin seurakunnassa oli vuoden 2013 lopussa 1 054 rekisteröityä jäsentä [2] .

Turun kaupungissa yhdistyksellä oli vuoden 2013 lopussa 116 rekisteröityä jäsentä [3] .

Katso myös

Muistiinpanot

  1. ↑ 1 2 Berg R. Kuumia Suomen juutalaisia ​​. Maailmanlaajuinen juutalainen online-keskus Jewish.ru (14. marraskuuta 2011). Haettu 13. marraskuuta 2012. Arkistoitu alkuperäisestä 13. marraskuuta 2012.
  2. ↑ Helsingin juutalainen seurakunta . Haettu 5. heinäkuuta 2013. Arkistoitu alkuperäisestä 4. maaliskuuta 2016.
  3. ↑ Turun juutalainen seurakunta . Haettu 5. heinäkuuta 2013. Arkistoitu alkuperäisestä 4. maaliskuuta 2016.

Linkit