Kirkko Calliverissa

Kirkha in Kallivère  on luterilainen kirkko Kallivèren kylässä, Inkerin evankelis-luterilaisen kirkon Kallivieren (Viron Ingermanland) ( fin. Kalliviere, Viron Inkeri ) seurakunnan entinen keskus [1] [2] [3] .

Historia

Vuoteen 1920 asti Kalliveren kylässä toimi luterilainen yhteisö Kosemkinan (Narvusi) seurakuntaan, jonka keskus oli Bolšoje Kuzemkinon kylässä .

2. helmikuuta 1920 Viron demokraattisen tasavallan ja RSFSR :n välillä allekirjoitettiin rauhansopimus Tarton kaupungissa . Tämän seurauksena pieni alue Länsi- Inkermanlandissa , joka tunnetaan nykyään Viron Ingermanlandina , mukaan lukien Ivangorod , Rosson -joki ja Narvan 13 kylän pohjoisosa, jossa asui noin 2000 ihmistä [4] [5] , luovutettiin. Viroon .

Sopimuksen ehtojen mukaan raja ei jakanut vain perheitä ja kyliä (esimerkiksi Kullan kylä), vaan jopa yksittäisiä kylätaloja, ja Kosemkinin seurakunnan kirkko päätyi RSFSR:n alueelle, 3 km. valtion rajalta. Osa Viron Ingermanlandin asukkaista saattoi vierailla siellä, mutta vain Neuvostoliiton rajan täydelliseen sulkemiseen saakka vuonna 1922.

Narvan kaupungissa sijaitsi 1920-luvun loppuun saakka lähin toimiva kirkko - suomenruotsalainen Pyhän Mikaelin kirkko .

Kalliveren kylällä oli oma rukoustalo , mutta se oli rappeutunut ja oli yksikerroksinen hirsimökki pienillä ikkunoilla.

Vuonna 1928 seurakunnassa oli 600 ihmistä. Monet heistä, varsinkin vanhukset, eivät voineet käydä säännöllisesti jumalanpalveluksissa Narvan kaupungin kirkossa sekä suhteellisen suuren välimatkan että julkisen liikenteen puutteen vuoksi. Siksi päätettiin rakentaa kirkkorakennus Viron Ingermanlandin alueelle. Kirkon rakentamisen projektin ja arvion teki arkkitehti Nikolai Vasilyevich Shevelev. Rakentamisen kokonaiskustannusarvio oli 7282 Viron kruunua.

Vuonna 1930 Viron Ingermanlandin asukkaiden lahjoituksilla ja Suomen Merilähetysseuran Helsingissä keräämillä varoilla arkkitehti N. V. Shevelevin hankkeen mukaan aloitettiin kirkon rakentaminen Kalliveren kylään. Rakennuspaikka valittiin Vanakulyan (Ilkinon) ja Kalliveren kylien väliin, jonne koulun, rajakommenttikon ja postilaitoksen rakennukset oli jo rakennettu.

Piirustusten mukaan kirkkorakennuksen piti olla yksikerroksinen rakennus, jossa oli kellotorni ja laajennus papin asuinpaikkaa varten. Temppelihankkeen luonnokseen liitetyn kuvauksen mukaan "kellotornin korkeus ristiin on yli 18 m. Sisäänkäynnin luona on eteinen, jonka oikealla puolella portaat johtavat kellotornille . Eteisestä ovi johtaa liturgiseen saliin, joka on hieman alle 17 m pitkä ja noin 8 m leveä, salin korkeus on yli 5 m. Salissa on kuusi suurta ikkunaa, kussakin kolme ikkunaa, sijaitsee sivuseinillä. Saarnatuoli sijaitsee vasemmassa kulmassa lähellä ikkunaa sisäänkäynnin vastakkaisella puolella. Sisäänkäynnin vastakkaisen seinän lähellä on alttari, jossa on alttariaita. Alttarin oikealla puolella on ovi, joka johtaa sakristiin, jossa oli kaksi ikkunaa. Sieltä johtaa kulku papin asuintiloihin, joka on kaksi pientä huonetta ja kaksi kodinhoitohuonetta. Asunnossa on erillinen uloskäynti kadulle.

16. toukokuuta 1930 tapahtui juhlallinen kulmakiven laskeminen tulevan kirkon perustukseen. Suomesta juhliin saapuivat rehtori Arvi Malmivaara ja koulutusneuvoja Matti Pesonen. Juhlan jälkeen peruskiven siunauksella aloitettiin kirkkorakennuksen rakentaminen. Rakennuspäälliköksi tuli Vanakuljan kylän asukas G. Rokhi. Rahoitusta rakentamiseen tuli sekä Suomesta että Virosta. Tämän seurauksena rakentaminen maksoi 10 tuhatta Viron kruunua.

25.10.1931 tapahtui kirkon juhlallinen vihkiminen , jonka johti Suomesta saapunut piispa Jaakko Gummerus . Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa edusti 12 pastoria, Viron kirkkoa edusti praosti Jakob Jalayas.

Kallivieran pastorit olivat: Helle Kalervo Ervijo (1930-1937), Kusta Huhta (1937-1938), Paavo Vilho Maalmivaara (1938) ja Reino Ylönen (1939-1940).

Kanttori oli Aatami Khyurri, seurakunnan hoitaja Simo Lippo.

Seurakunnalla oli myös oma suomenkielinen sanomalehti Seurakuntatervehdys.

Helmikuun lopussa 1936 seurakunta yritti järjestää pyhäkoulun opettajakoulutusta, mutta Viron poliisilaitos ei antanut siihen lupaa.

Kircha palveli vuoteen 1940 asti ja suljettiin Viron Inkerinmaan liityttyä Neuvostoliittoon .

Vuonna 1946 se purettiin ja kuljetettiin Venekylän kylään . Siellä sitä käytettiin kerhona, lukuhuoneena ja myöhemmin maataloustuotteiden varastona ja sikatalona.

1970-luvulla kirkkorakennus paloi.

Tällä hetkellä kirkon perustukselle on rakennettu asuinrakennus [6] [7] [8] [9] [10] .

Seurakuntalaiset

Kallivieren ( fin. Kalliviere ) seurakuntaan kuului 13 kylää:
Vanakulya , Venekulya , Kalliver , Korostel , Magerburg, Dead Men, Novaja Arsia, Novaja Ropsha , Novaja Fedorovka, Ryakyalya, Sarkulya , Smolka, Hanike .

Vuonna 1919 yhteisössä oli 700 ihmistä [11] .

Vuonna 1928 seurakunnassa oli 600 ihmistä.

Papisto

• Reino Ylönen

Valokuva

• Arkkitehti N. V. Shevelevin piirustus. 1930

• Arkkitehti N. V. Shevelevin piirustus. 1930

• Kirkko rakenteilla. 1931

• 1931

• 1933

• Kalliverin kirkon sisätilat. 1930-luvun postikortti

• Kalliverin kirkon sisätilat. 1930-luvun postikortti

• Kirkko Calliverissa. 1932

• Kirkko Calliverissa. 1943

• Siirron jälkeen Venekulyan kylään. 1950

Muistiinpanot

1. ↑ Aleksandrova E. L., Braudze M. M., Vysotskaya V. A., Petrova E. A. Ingermanlandin evankelis-luterilaisen kirkon historia. SPb. 2012. s. 311. ISBN 978-5-904790-08-0
2. ↑ Virtuaalinen Inkeri. Viron Ingermanlandin seurakunta.
3. ↑ Kallivieren seurakunta (Viron Inkeri) / Kalliviere (Viron Inkeri) . Haettu 24. toukokuuta 2013. Arkistoitu alkuperäisestä 18. lokakuuta 2017. (määrätön)
4. ↑ Andrey Syrov // Mikä on Inkeri?
5. ↑ Konstantin Saxa // Tuntematon tasavalta. . Haettu 24. toukokuuta 2013. Arkistoitu alkuperäisestä 29. marraskuuta 2010. (määrätön)
6. ↑ Aleksandrova E. L., Braudze M. M., Vysotskaya V. A., Petrova E. A. Ingermanlandin evankelis-luterilaisen kirkon historia. SPb. 2012, s. 321-327. ISBN 978-5-904790-08-0
7. ↑ Kalliviere (Viron Inkeri) - kaikki Inkeri.Ru:n Inkerimaan seurakunnat . Haettu 24. toukokuuta 2013. Arkistoitu alkuperäisestä 18. lokakuuta 2017. (määrätön)
8. ↑ Andrey Pyukkenen Tämä oli Viron Inkerimaa // Inkeri. lokakuu 2012. nro 3 (078). S. 8 . Haettu 24. toukokuuta 2013. Arkistoitu alkuperäisestä 15. joulukuuta 2017. (määrätön)
9. ↑ Viron kirkot. Callivieri. . Haettu 24. toukokuuta 2013. Arkistoitu alkuperäisestä 18. huhtikuuta 2012. (määrätön)
10. ↑ Inkeriläisten viesti. 1989. Nro 8. s. kahdeksan
11. ↑ Aappo Metiainen, Karlo Kurko "Entisen Inkerin luteranisen kirkon 350-vuotismuistojulkaisu", 92 s., Helsinki, 1960, s. 137

Kirjallisuus

• Alexandrova E. L., Braudze M. M., Vysotskaya V. A., Petrova E. A. Ingermanlandin evankelis-luterilaisen kirkon historia. SPb. 2012. 398 s. ISBN 978-5-904790-08-0
• Aatami Kuortti Inkerin kirkon vaikeita vuosia. Helsinki. 1963
• Aappo Metiainen, Karlo Kurko Entisen Inkerin luteranisen kirkon 350-vuotismuistojulkaisu. Helsinki. 1960.s. 137

Linkit

• Kallivieren seurakunta (Viron Inkeri) - Kalliviere (Viron Inkeri) portaalissa Inkeri.Ru // Tietoja seurakunnasta. Kylät. Seurakunnan asukkaiden sukunimet 1913 .