luterilainen temppeli | |
Pyhän Johannes Kastajan kirkko | |
---|---|
59°47′48″ pohjoista leveyttä. sh. 31°20′43″ itäistä pituutta e. | |
Maa | Venäjä |
Kirovskin alueella | Leningradin alue |
tunnustus | luterilaisuus |
Hiippakunta | Inkerin kirkko |
rakennuksen tyyppi | Kirkko |
Perustamispäivämäärä | 1640 |
Rakennuspäivämäärä | 1845 _ |
Tärkeimmät päivämäärät | |
|
|
Osavaltio | tuhoutui vuonna 1941 |
Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa |
Pyhän Johannes Kastajan kirkko Markovossa on luterilainen kirkko Markovon kylässä, joka on entinen Inkerin evankelis-luterilaisen kirkon Markkovin seurakunnan ( fin. Markkova ) keskus .
1600-luvulla, Ruotsin vallan aikana, Laatokan etelärannikolla oli Lopin luterilainen seurakunta .
Vuonna 1640 rakennettu Lopin seurakunnan kirkko, joka sijaitsee 4 km:n päässä Putilovon kylästä , paloi vuonna 1701, Pohjansodan taistelujen aikana .
Markovon kylään rakennettiin vuonna 1722 kadonneen tilalle puukirkko Pyhän Johannes Kastajan nimelle , jonka mukaan uusi seurakunta nimettiin. Lopin vanhan seurakunnan kylien lisäksi siihen alkoivat kuulua myös Shlisselburgin ja Novaja Laatokan luterilaiset kirkot . Seurakunta oli osa Shlisselburgin pappia .
Vuonna 1724 uusi luterilainen seurakunta sai oman pastorin .
Vuonna 1777 Markovon kylän kirkko rakennettiin uudelleen rappeutumisen vuoksi.
Marraskuussa 1831 perustettiin Markkov - Järvisaaren seurakunta , jossa on yksi rektori .
Markovon kylään rakennettiin 1830-luvun puolivälissä yhtenäinen seurakuntapappila .
16. joulukuuta 1845 Markovon kylässä vihittiin uusi, 500-paikkainen puukirkko Pyhän Johannes Kastajan nimeen.
Markkov-Järvisaaren yhdistyneessä seurakunnassa oli 1800-luvun puolivälistä lähtien huomattava luterilaisen väestön virta, jonka yhteydessä keskusteltiin sen jakamisesta kahdeksi itsenäiseksi seurakunnaksi, mutta hanketta ei toteutettu.
Vuonna 1860 rehtori J. Grundström avasi Markovon kylään kansankoulun, jossa rehtorin äiti ja sisar opettivat.
Vuonna 1865 seurakunnassa oli 2184 henkilöä.
Vuonna 1870 kirkko kunnostettiin keskinäisen etuusrahaston kustannuksella.
Vuonna 1874 Ingermanlandin pyhäkoulujen laajan perustamisen aloitteentekijä Otto Rokkanen perusti niistä ensimmäisen Markkovin seurakuntaan.
1800-luvun lopulla seurakuntaan muutti suuri määrä virolaisia .
1900-luvun alussa suomenkielisiä jumalanpalveluksia pidettiin Markovon kylän kirkossa joka toinen sunnuntai, loput jumalanpalvelukset pidettiin Järvisaaressa. Lisäksi jumalanpalveluksia pidettiin kerran kuukaudessa viron kielellä eli kuusi kertaa vuodessa Markkovin ja Järvisaaren seurakunnissa. Lisäksi jumalanpalveluksia oli 6-8 vuodessa Shlisselburgissa ja yksi Novaja Laatokassa suomeksi ja joskus saksaksi.
Vuoteen 1904 saakka seurakunnassa valittiin rehtori, jonka jälkeen kuvernööri alkoi nimittää hänet.
Vuonna 1905 4 900 seurakunnan jäsenestä 4 600 oli inkerinsuomalaisia ja 600 virolaisia .
Vuonna 1906 julkisessa koulussa perustettiin raittiusyhdistyksen aloitteesta Markovin julkinen kirjasto. Kirjaston järjesti opettaja P. M. Khusu.
Vuonna 1907 pyhäkoulun yhteyteen avattiin suomalainen kirjasto.
Vuonna 1917 seurakunnassa oli 5478 henkilöä.
Vuonna 1919 Markkov-Järvisaaren yhdistetyssä seurakunnassa oli 5 300 seurakuntalaista, joista 2 600 oli Markkovin ja 2 700 Järvisaaren seurakunnassa [1] .
Vuodesta 1937 lähtien kirkko ei ole toiminut.
Vuonna 1938 se suljettiin virallisesti.
Kirkkorakennus tuhoutui taisteluissa vuonna 1941 [2] [3] .
Markkovin ( fin. Markkova ) seurakuntaan kuului 14 kylää:
Aleksejevka , Gaitalovo, Zamoshye , Kilozi, Lipki, Markovo, Novaja, Polyany , Pustosh, Sassary, Slavjanka , Staraja Melnitsa , Tortolovo, Khandrovo.
Markkov-Järvisaaren yhdistyneen seurakunnan seurakuntalaisten lukumäärän muutos vuodesta 1842 vuoteen 1919 [4] :
Seurakunnan rehtorit | |
---|---|
Päivämäärät | Pastori |
1640-1672 | Johan Henrik Portan |
1682-1699 | Thomas Andreas Bottnientis |
1724 | Henrik Rosengren (pastori) |
1728-1740† | Andreas Relander |
1756-1774† | Eric Mülander (vt. pastori, pastori) |
1774-1806 | Matthias Wahlstedt (vt. pastori, pastori) |
1795-1830 | Matthias Andersin (avustaja, vt. pastori, pastori) |
1830-1831 | Johan Mercelius (vt. pastori) |
1831-1832 | Henrik August Schwindt (vt. pastori) |
1832-1833† | Otto Wilhelm Mohell (rehtori) |
1833 | Jonas Reinhold Kaven (avustaja) |
1834-1838 | Gustav Westenius (vt. pastori, pastori) |
1838-1848 | Fredrik Gustaf Berg (vt. pastori, pastori) |
1848-1856† | Carl Wilhelm Coriander (vt. pastori, pastori) |
1856-1857 | Carl Helien (varapastori) |
1857-1863 | Johan Ludwig Nikolaus Grundström (rehtori) |
1863-1864 | Fredrik Gottlieb Sloer (vt. pastori) |
1864-1868 | Aloys Jeremias Piispanen (rehtori) |
1868-1873 | Johan Albert Tengen (rehtori) |
1873 | Nicholas Wilhelm Sonny (vt. pastori) |
1873-1878 | Otto Wilhelm Rokkanen (rehtori) |
1878-1889† | Johan Jacob Nordlund (rehtori) |
1891-1912† | Matti Jaatinen (vt pastori, pastori) |
1898-1899 | Paul-Theodor Sonny (avustaja) |
1912-1914 | Oscar Wilhelm Lindberg (vt. pastori) |
1914-1919 | Evertti Pärnanen (vt. pastori, pastori) |
1919-1921† | Oscar Wilhelm Lindberg (rehtori) |
1921-1923 | Selim Hjalmari Laurikkala (rehtori) |
1923-1932 | Erkki Hutter (pidätetty) |
1934-1935 | Pekka Virkki |
1935-1937 | Pjotr (Pekka) Adamovich Braks (teloitettu) |
Pastori Matti Jaatinen. 1894
Kirkko Markovossa. Kuva 1900-luvun alusta
Rehtori O. V. Lindberg seurakuntalaisten kanssa pappilassa
Kirkko ja hautausmaa Markovossa. Kuva 1900-luvun alusta
Inkerin evankelis-luterilaisen kirkon historialliset seurakunnat | ||
---|---|---|
Shlisselburgin provosti | ||
Itä-Ingermanlandin pappi | ||
Länsi-Ingermanlandin testamentti | ||
Erilliset seurakunnat |