Säveltäjä ( lat. compositor - kääntäjä) - säveltäjä musiikkiteoksia . Termiä käytetään pääasiassa tekijöihin liittyen, jotka ovat tietoisia sävellyksestä eräänlaisena ammatillisena toimintanaan ja monissa tapauksissa toimeentulokeinona. . Säveltäjän ammatti edellyttää luovan lahjakkuuden läsnäoloa ja vaatii erityistä koulutusta sävellystekniikassa, musiikkiteoreettisissa ja musiikkihistoriallisissa tieteenaloissa. Vakiotapauksessa säveltäjä kirjoittaa sävellyksensä muistiin yhdellä tai toisella nuotilla , jonka esiintyvä muusikko sitten tulkitsee.
Verbi componere ja sen johdannaiset (mukaan lukien compositor ) löytyvät monista keskiaikaisista tutkielmista alkaen Huqbald of Saint-Amanista ja hänen koulustaan (8-10-luvut). Guido Aretinsky ymmärsi 1000-luvulla Micrologissaan (n. 1025 ) sävellyksen (compenenda) alla lähinnä koraalin taitavan sävellyksen . John de Grokeyo ("On Music", n. 1300 ) katsoi tämän käsitteen polyfoniselle musiikille ("musica composita" eli monimutkainen, yhdistelmämusiikki) ja käytti sanaa "säveltäjä".
1400-luvun viimeisellä kolmanneksella John Tinktoris ("Musiikin termien määrääjä", 1474 ) nosti esiin luovan hetken termissä säveltäjä (säveltäjä on "joka kirjoitti uuden kantuksen "). Kirjassa The Book on the Art of Counterpoint ( 1477 ) Tinctoris erotti selkeästi nuottivastapisteen - "res facta" (vastaa "cantus compositusta" "Determinantissa") ja improvisoitua ("super librum cantare", s. laulaa kirjan päällä) ), mikä erottaa uuden sävellyksen improvisaatiosta tyylikuvion mukaan. Säveltäjän ammatin käsite vakiintui lopullisesti 1500-luvulla, vaikka käsite ei ole vielä täysin vakiintunut. Esimerkiksi Heinrich Glarean teoksessaan The Dodecachord (1539) kutsuu ammattimaisia polyfonisen musiikin säveltäjiä "symphoneteiksi" ( lat. symphonetae ).
Sanakirjat ja tietosanakirjat |
| |||
---|---|---|---|---|
|
Musiikki | ||
---|---|---|
Tarina | ||
Sävellys | ||
Ala | ||
Etninen musiikki |
| |
muu |
| |
|