Kärpäs helttasieni

Kokeneet kirjoittajat eivät ole vielä tarkistaneet sivun nykyistä versiota, ja se voi poiketa merkittävästi 24. maaliskuuta 2018 tarkistetusta versiosta . tarkastukset vaativat 110 muokkausta .
kärpäs helttasieni

Kärpäsen helttasienen punainen
Kärpäshelttapantteri

Kuolonhattu
Caesar sieni
tieteellinen luokittelu
Verkkotunnus:eukaryootitKuningaskunta:SienetAlavaltakunta:korkeampia sieniäOsasto:BasidiomykeetitAlaosasto:AgaricomycotinaLuokka:AgaricomycetesAlaluokka:AgaricomycetesTilaus:helttasieniPerhe:kärpäs helttasieniSuku:kärpäs helttasieni
Kansainvälinen tieteellinen nimi
Amanita Pers. , 1794

Amanita ( lat.  Amaníta ) on mykorritsaa muodostavien helttasienten suku Amanitaceae - heimosta . Joissakin järjestelmissä tämä suku on sijoitettu Pluteaceae -perheeseen .

Nimet

Venäjäksi , samoin kuin useimmille slaavilaisille kielille [1] tyypillinen nimi "kärpäshelta" syntyi punaisen kärpäsen helttasienen massiivisesta käytöstä kotitalouksien sanitaatiossa hyönteismyrkkynä kärpäsiä vastaan. Aluksi se viittasi vain punaiseen kärpäshelteeseen, ja myöhemmin se laajennettiin koko sukuun.

Latinankielinen "Amanita" tulee Amanos -vuoren nimestä , joka oli kuuluisa syötävien Amanit-sienten runsaudesta.

Taksonomia

1900-luvun alussa J. Dillenius ja J. Tournefort käyttivät Amanita -nimeä kaikille lamellikorkkisienille , eli se vastasi alun perin suunnilleen Linnaeuksen Agaricus - sukua . P. A. Micheli korvasi sen Fungusilla vuonna 1729 , ja se esiintyi harvoin kirjallisuudessa 1800-luvulle asti. Vuonna 1797 H. Person otti uudelleen käyttöön nimen Amanita kaikille sienille, joilla on Volvo. E. Fries tunnisti ensin Amanita Persona -suvun, mutta sulki sitten pois lajit, joissa oli värillistä itiöjauhetta. Rose kuvasi vuonna 1876 Amanitopsis - suvun , josta tuli myöhemmin osa Amanita - suvua .

1900-luvulla Amánit-sukua yritettiin jakaa useisiin pienempiin suvuihin, ehdotettiin: Amanitella  Earle , 1909 , Lepidella  E.-J. Gilbert , 1925 , Aspidella  E.-J. Gilbert , 1940 , Ariella  E.- J. Gilbert , 1941 , Amanitaria  E.-J. Gilbert , 1940 , Amplariella  E.-J. Gilbert  , 1940_ Tästä erottelusta kuitenkin luovuttiin myöhemmin.

Mykologia

Hedelmärungot ovat enimmäkseen suuria, keskivarrella, kehityksen alussa ne ovat kokonaan yhteisen verhon sisällä . Kehitystyyppi on bivelangiocarp tai pileocarp.

Korkki on paksulihainen, joskus ohuempi, voi olla tuberkuloitu, helposti erottuva varresta. Iho on valkoisen, punaisen ja vihreän eri sävyjä, yleensä peitetty erilaisilla laastareilla tai hiutaleilla, jotka jäävät jäljelle tavallisesta peiteestä. Korkin reuna on sileä tai hienon lihainen, uurrettu.

Levyt ovat vapaita tai hieman kiinnittyviä, valkoisia tai hieman kellertäviä. On levyjä, usein eri pituisia.

Varsi on lieriömäinen, yleensä suora, usein tyvestä levennyt.

Liha on valkoista, joissakin lajeissa se on värillinen leikkauksessa, hajuinen tai ilman.

Peittänyt loput. Volvo voi olla vapaa tai kiinnittynyt varren pohjaan, joskus se näyttää hyvin merkityiltä renkailta. Korkin harsan jäännökset erottuvat yleensä helposti ja joissakin lajeissa kiinnittyvät ihoon. Repeämisen jälkeen yksityinen huntu jää jalkaan renkaan muodossa, sileänä tai epätasaisena ja repeytyneenä. Joissakin lajeissa (alasuku Float ) rengas puuttuu, mutta jalkaan jää enemmän tai vähemmän suuria suomuja - yksityisen päiväpeitteen jäänteitä.

Itiöjauhe on valkoista tai hieman punertavaa.

Itiöt ovat värittömiä, pyöreitä tai ellipsoidisia tai lieriömäisiä, sileitä, kaksitumaisia, sisältävät fluoresoivia pisaroita. Lajeissa, joiden kannen reuna on sileä, itiöt ovat amyloidisia , kun taas lajeissa, joissa on uurrettu reuna, ne eivät ole amyloideja.

Pleurocystidia ja keilosystidia puuttuvat yleensä; joillakin lajeilla on keilosystidia.

Käytännön arvo

Suurin osa kärpäshelteistä on syötäväksi kelpaamattomia tai erittäin myrkyllisiä , on olemassa vaarallisia tappavia myrkyllisiä lajeja ( vaalea myrkkysieni , haiseva kärpäsherukka ), jotka joskus sekoitetaan syötäviin sieniin. Tunnetulla kärpäsenpunaisella raa'assa muodossaan ja ilman asianmukaista käsittelyä on kohtalaisen myrkyllisyyden lisäksi myös hallusinogeeninen vaikutus.

Mykologi Mikhail Vishnevsky väittää, että 2-3 kertaa 20 minuutin keittämisen jälkeen punainen kärpäsherne muuttuu syötäväksi ja maukkaaksi sieneksi. [2]

Pieni määrä lajeja on syötäviä , esimerkiksi keskivyöhykkeen metsissä yleinen harmaavaaleanpunainen kärpässieni tai Caesar-sieni , joka kasvaa Välimeren rannikolla ja jota pidetään herkkuna Etelä-Euroopan maissa .

Systematiikka ja lajit

Amanita -suku on jaettu useisiin pienempiin taksoniin , taksonomiasuunnitelmia on erilaisia, tunnetaan E. Gilbertin (1918 ja 1940), Corner and Bassin (1969), Jenkinsin (1977 ja 1986), Garcinin (1984) järjestelmät. . Yksi tunnetuimmista on R. Singerin (1986) järjestelmä:

Kellukkeen sijainti taksonomiassa on hämärä. Jotkut tutkijat ( S.P. Vasser ) erottavat sen itsenäiseksi suvuksi, joissakin luokitteluissa tämä taksoni on luokiteltu osaksi ( Vaginatae ) alasukuun Amanita .

Tunnetuimmat tyypit:
Kissa.* Latinalainen nimi venäläinen nimi
Amanita franchetii
( Amanita aspera ) 		Perhohelta karkea
Amanita caesarea Caesar-sieni, keisarisieni
Amanita caesareoides Amanita caesar, Caesar sieni Kaukoidässä
Amanita
ceciliae ( Amanita inaurata )
( Amanita strangulata ) 		Float outo , kärpäs helttasieni sisilialainen
Amanita citrina
( Amanita bulbosa )
( Amanita mappa ) 		Amanita grebe, kärpäs helttasieni kelta-vihreä, kärpäs helttasitruuna-keltainen, kärpäs helttasitruuna, keltainen vaalea grebe
Amanita echinocephala Amanita harjakas, piikkinen kärpäshelta
Amanita eliae Perho helttasieni öljyinen
Amanita Excelsa Kärpäshelta korkea
Amanita flavipes Keltajalkainen kärpäshelta
Amanita fulva Kellunruskea
Amanita gemmata
( Amanita junquillea ) 		Kärpäshelmi kirkkaan keltainen, kärpäshelmihelmi
Amanita muscaria Kärpäsen helttasienen punainen
Amanita ovoidea Amanita munamainen
Amanita pantherina Kärpäshelttapantteri, kärpäshelttaharmaa
Amanita phalloides Vaalea grebe, vihreä kärpäshelta, valkoinen kärpäshelta
Amanita porfyria Kärpäsen helttasienen harmaa, kärpäshelttaporfyyri, kärpäshelttapurppura
Amanita regalis
( Amanita muscaria var. regalis )
( Amanita muscaria var. umbrina )
( Amanita umbrina ) 		Kärpäshelta kuninkaallinen
Amanita rubescens
( Amanita rubens ) 		Kärpäsen helttasieni harmaa-vaaleanpunainen, kärpäsheltta pinkki, kärpäsheltta punastuva
Amanita solitaria
( Amanita boudieri ) 		Kärpäshelta yksinäinen
Amanita spissa
( Amanita cinerea )
( Amanita ampla ) 		Kärpäshelteellä paksu, kärpäshelteellä tahkea
Amanita strobiliformis Amanita pineal
Amanita Verna Kevätkärpäs, kevätkärpäs heltta, valkoinen kärpäshelta
Amanita virosa Amanita haiseva, valkoinen uura, valkoinen haiseva kärpäshelta, myrkyllinen kärpäsherkku, vaalean valkoinen vihku
Amanita vittadinii kärpäsheltta vittadini
   erinomainen syötävä sieni    hyvä syötävä sieni    ehdollisesti syötävä sieni
   syötäväksi kelpaamaton myrkytön sieni    myrkyllinen sieni    tappava myrkyllinen sieni

Muistiinpanot

  1. ↑ Esimerkiksi puola. muchomor , bulgaria kärpäs helttasieni , Tšekki muchomůrka ja muut.
  2. ↑ Punaisen kärpäsenhelteen syöminen  (englanniksi) . M. Vishnevskyn sivusto "SIIENEILLE". Haettu 14. elokuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 27. marraskuuta 2016.

Kirjallisuus

Linkit

  Siirry Wikidata-kohteeseen  Sanakirjat ja tietosanakirjat
Taksonomia
Bibliografisissa luetteloissa