Kielitieteen oppositio on yksi strukturalismin käsitteistä: ilmaisusuunnitelman yksiköiden välinen ero , joka on olennainen semanttiselle eriyttämiselle (esimerkiksi äänioppositio, joka voi erottaa kahden sanan merkitykset). Tämä ero vastaa sisältösuunnitelman yksiköiden eroa .
Opposition käsitettä käytetään erottamaan kielen yksiköt ( invariantit ) ja niiden muunnelmat : invariantit pystyvät solmimaan oppositiosuhteita keskenään , eikä muunnelmilla ole tällaista kykyä (niiden suhteet ovat ei- vastakkaisia ).
Esimerkki venäjän fonologisen tason oppositiosta on takakielinen konsonanttifoneemipari /k/ - /x/ : ne voivat olla ainoa semanttinen erottelukeino esimerkiksi tuhkarokko - polecat -parissa . Päinvastoin, [g] ja [ɣ] ovat saman foneemin muunnelmia , koska venäjäksi niille ei ole samanlaista paria (lisäksi nämä äänet ovat keskenään vaihdettavissa).
Moskovan fonologisen koulukunnan kannattajat antavat toisen esimerkin: koulukunnan kantaa itsenäisten foneemien <g'> , <k'> , <x'> puuttumisesta venäjäksi [1] perustelee se tosiasia, että nämä äänet eivät muodostavat merkityksellisiä fonologisia oppositioita kovilla muunnelmillaan [g] , [k] , [x] ja ovat siksi vain muunnelmia foneemista <g> , <k> ja <x> .
N. S. Trubetskoyn fonologisessa käsityksessä oppositioiden oppi , mukaan lukien niiden luokittelu, on keskeisellä sijalla. Siellä esitellään myös neutraloinnin käsite - mahdottomuus toteuttaa tietyssä asemassa fonologinen oppositio, joka toteutuu tietyllä kielellä muissa asennoissa (esimerkiksi venäjäksi soinnilliset ja äänettömät meluiset konsonantit eivät ole vastakkaisia asennossa sanamuodon loppu: suku [rot] - suu , kun taas ennen vokaalia vastalause toteutuu: suullinen - geneerinen ).
| Fonetiikka ja fonologia | |||||
|---|---|---|---|---|---|
| Peruskonseptit |
| ||||
| Osastot ja tieteenalat |
| ||||
| Fonologiset käsitteet | |||||
| Persoonallisuudet | |||||
| |||||