Pavlenko, Pjotr ​​Andrejevitš

Kokeneet kirjoittajat eivät ole vielä tarkistaneet sivun nykyistä versiota, ja se voi poiketa merkittävästi 20.6.2021 tarkistetusta versiosta . tarkastukset vaativat 15 muokkausta .
Pjotr ​​Andreevich Pavlenko

Pjotr ​​Pavlenko vuonna 1943.
Syntymäaika 29. kesäkuuta ( 11. heinäkuuta ) , 1899( 11.7.1899 )
Syntymäpaikka Pietari ,
Venäjän valtakunta
Kuolinpäivämäärä 16. kesäkuuta 1951 (51-vuotias)( 16.6.1951 )
Kuoleman paikka Moskova , Neuvostoliitto
Kansalaisuus  Venäjän valtakunta , Neuvostoliitto 
Ammatti kirjailija , käsikirjoittaja , toimittaja, erikoiskirjeenvaihtaja, toimittaja
Suunta sosialistista realismia
Genre proosa, novelli, romaani , novelli , essee
Teosten kieli Venäjän kieli
Palkinnot Stalin-palkinto - 1941 Stalin-palkinto - 1947 Stalin-palkinto - 1948 Stalin-palkinto - 1950
Palkinnot
Leninin ritarikunta - 1939 Punaisen lipun ritarikunta - 1943 Punaisen tähden ritarikunta - 1940 Mitali "Moskovan puolustamisesta"
SU-mitali Stalingradin puolustamisesta ribbon.svg Mitali "Kaukasuksen puolustamisesta" Mitali "For the Capture Budapest" SU-mitali Wienin vangitsemisesta ribbon.svg
 Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa

Pjotr ​​Andrejevitš Pavlenko ( 29. kesäkuuta [ 11. heinäkuuta ] 1899 , Pietari - 16. kesäkuuta 1951 tai 17. kesäkuuta 1951 [1] , Moskova ) - venäläinen neuvostokirjailija ja käsikirjoittaja, toimittaja, erikoiskirjeenvaihtaja. Neljän ensimmäisen asteen Stalin-palkinnon saaja (1941, 1947, 1948, 1950). Stalinin aikakauden tunnetuin kulttuurihahmo, jolloin monia hänen teoksiaan pidettiin klassikoina.

Elämäkerta

Syntynyt 29. kesäkuuta ( 11. heinäkuuta )  1899 Pietarissa rautatietyöntekijän perheessä. Äidin sairauden vuoksi perhe joutui muuttamaan Tiflisiin (Tbilisi) , jota Pjotr ​​Pavlenko itse piti toiseksi kotikseen. Äiti kuoli pian. Pietari ja hänen isänsä asuivat kaupungin köyhimmällä alueella, niin sanotussa Nakhalovkassa, jossa asuivat pääasiassa rautatietyöläiset.

Vuonna 1917 hän valmistui reaalikoulusta . Hän opiskeli ammattikorkeakoulussa Bakussa (1917-1920) .

Vuonna 1920 hän liittyi kommunistiseen puolueeseen. Hän palveli komissaarina Puna- armeijassa , ja demobilisoinnin jälkeen hän vietti useita vuosia puoluetyössä Azerbaidžanissa ja Georgiassa. Hän työskenteli armeijan sanomalehden "Red Warrior" toimituksessa, sitten republikaanisessa sanomalehdessä " Dawn of the East " (Tiflis). Hän kirjoitti esseitä ja artikkeleita puoluekysymyksistä. Vuonna 1924 hän oli Transkaukasian puolueen XIII kongressin edustaja.

Vuodesta 1924 vuoteen 1927 hän työskenteli Turkissa Neuvostoliiton kauppaedustustossa ja oli samalla Izvestia-sanomalehden ( Odessa ) kirjeenvaihtaja. Turkkilaisten vaikutelmien perusteella kirjoitettiin ensimmäiset tarinat, jotka sisällytettiin myöhemmin kokoelmaan "Aasian tarinat" (1929), esseekirjaan "Istanbul ja Turkki" (1930) ja "Anatolia" (1932). Palattuaan Moskovaan vuonna 1928 hän liittyi Pereval - ryhmään, josta hän lähti joulukuussa 1930.

Vuonna 1930 julkaistiin tarina "Aavikko", joka perustui Turkmenistanin matkan materiaaleihin.

Vuonna 1932 julkaistiin Pjotr ​​Pavlenkon ensimmäinen romaani "Barrikadit", joka oli omistettu Pariisin kommuunin tapahtumille . Sitten Pavlenko tapasi A. M. Gorkin . Vuonna 1936 Kaukoidän matkan jälkeen julkaistiin tieteiskirjallisuus "Idässä", joka oli omistettu Puna-armeijan Kaukoidän yksiköiden elämälle.

Samaan aikaan Pjotr ​​Pavlenko alkaa kokeilla käsikirjoitusta: hän kirjoittaa käsikirjoituksen romaanin "Idässä" perusteella, sitten käsikirjoituksia elokuviin " Aleksanteri Nevski ", " Jakov Sverdlov ", " Vala ", " Berliinin kaatuminen ".

Vuosina 1932-1938 Pavlenko toimitti 30 päivää -lehteä, sitten Gorkin almanakkaa, vuosi XVII, työskenteli paljon toimittajana.

Maaliskuussa 1938 hän kirjoitti arvostelun Osip Mandelstamin runoista :

Kun luin Mandelstamin vanhoja runoja, ajattelin aina, että hän ei ole runoilija, vaan käännös, kylmä, mestari riimiteosten kokoaja. En pääse eroon tästä tunteesta nytkään, kun luen hänen viimeisiä runojaan. Suurin osa heistä on kylmiä, kuolleita, heillä ei ole edes tärkeintä, mikä mielestäni tekee runoudesta - ei temperamenttia, ei uskoa maahan. Jakeiden kieli on monimutkaista, epäselvää ja tuoksuu Pasternakilta (ks. säkeistö 4, s. 5 ja jopa 7 ja 8).

Seuraavia rivejä tuskin voidaan selittää selkeyden esimerkkeinä:

"Missä on sidottu ja naulattu huokaus? Missä on Prometheus - kivet auttavat ja hyötyvät? Ja missä on leija – ja Hänen kynsiensä keltasilmäinen ura, joka lentää sivuttain?“ (s. 23).

Minun on vaikea kirjoittaa arvostelua näistä runoista. Rakastamatta ja ymmärtämättä heitä en voi arvioida niiden mahdollista merkitystä tai sopivuutta. Kuvien järjestelmä, kieli, metaforat, huilujen, aorttojen ja niin edelleen runsaus, kaikki tämä näyttää olleen luettu jossain kauan sitten. Suhteellisen hyviä (ja parempia kuin muut) ovat maisemarunot (s. 21, 25, 15), hyvät runot: 1) "Jos vihollisemme vei minut..." (s. 33), 2) "Ei kuin valkoinen jauho perhonen...” (s. 7) ja 3) ”Maailma alkoi, kauhea ja suuri...” (s. 4). "Runoissa Stalinista" on hyvät rivit, runo, jossa on suuri tunne, joka erottaa sen muista. Yleensä tämä runo on huonompi kuin sen yksittäiset säkeet. Siinä on paljon kielenkäyttöä, mikä ei sovi Stalinin aiheeseen. Minulla ei ole Mandelstamin vanhoja runoja käsilläni tarkistaakseni, kuinka pitkälle hän on nyt mennyt niistä, mutta - lukiessani - en tunne suurta eroa näiden ja näiden välillä, mikä ehkä pitäisi johtua itsestäni, inhota. minun Mandelstamin säkeisiin.

Onko se neuvostorunoutta? Voi toki. Mutta vain "Runoissa Stalinista" tämä tuntuu kivuttomasti, kun taas muissa runoissa voimme arvata Neuvostoliitosta. Jos minulle esitettäisiin kysymys - pitäisikö nämä jakeet painaa - vastaisin - ei, ei pitäisi.

Vuonna 1934 hänet valittiin Neuvostoliiton kirjailijoiden ensimmäisessä liittovaltion kongressissa SSP:n hallituksen jäseneksi ja vuosina 1938-1941 hän oli SSP:n puheenjohtajiston jäsen. Vuonna 1938 hänelle myönnettiin Leninin ritarikunta ja vuonna 1940 Punaisen tähden ritarikunta osallistumisesta Suomen ja Neuvostoliiton sotaan .

Suuren isänmaallisen sodan aikana hän oli Pravda- ja Krasnaja Zvezda -lehtien erikoiskirjeenvaihtaja . Sodan aikana hän oli työmatkoilla monilla rintamilla. Kertšin katastrofin aikana Krimin rintaman joukot selvisivät ihmeellisesti hengissä uimalla Kertšin salmen yli autokammiossa ja viettivät sitten lähes vuoden Transkaukasian ja Pohjois-Kaukasian rintamalla. Satojen sotilaskirjeen ja esseiden lisäksi hän kirjoitti sodan aikana "Russian Tale", tarinakirjan "Rohkeuden tavat", tekstin dokumenttielokuvaan " Saksalaisten joukkojen tappio Moskovan lähellä ", käsikirjoituksen elokuva "Oath". Vuonna 1943 hänelle myönnettiin Punaisen lipun ritarikunta. Sodan aikana hänet kirjoitettiin puna-armeijaan rykmenttikomissaarin arvolla , sitten hän sai prikaatikomisaarin arvoarvon ja päätti sodan everstiarvolla . [2]

Vuodesta 1945 elämänsä loppuun asti hän asui terveydellisistä syistä Krimillä , kadulla. Pavlenko , 10. Perusti Krimin kirjailijajärjestön ja johti sitä. Järjesti almanakan "Crim" julkaisun, oli sen toimittaja. Hän oli Znamya-lehden toimituskunnan jäsen. Hän kirjoitti romaanin "Onnellisuus", tarinoita, käsikirjoituksen elokuvalle "The Fall of Berlin", tarinan "The Steppe Sun".

Vuodesta 1947 hän on ollut Znamya - lehden toimituskunnan jäsen. Neuvostoliiton korkeimman neuvoston varajäsen kolmannessa kokouksessa - vuodesta 1950.

Auttoi pyrkiviä kirjoittajia. Jotta Dmitry Holendro saisi päätökseen romaanin Vuoret Bloomissa, Pavlenko antoi hänelle kunnollisen summan rahaa. Useammin kuin kerran hän antoi rahaa ostaakseen lipun kylpyläparantolaan nuorelle runoilijalle Lev Barysheville . Hän auttoi partisaani Ilja Vergasovia kirjoittamaan ja julkaisemaan Znamya-lehdessä kirjan Tavrian vuoristossa [3] .

Kuollut 16. kesäkuuta 1951. Hänet haudattiin Moskovaan Novodevitšin hautausmaalle (tontti nro 1).

Perhe

Luovuus

Proosa

Kaksiosaisessa romaanissa tulevan sodan mahdollisesta skenaariosta Idässä (1936-1937) Neuvostoliitto voitti Japanin . Lisäksi Japanin hyökkäys pysäyttää Stalinin puheen puoluekokouksessa Bolshoi-teatterissa :

Stalin puhui. Hänen sanansa astuivat rajataisteluun sekoittuen tulen ja kuorien pauhun kanssa, herättäen pohjoisen kolhoosit, jotka eivät olleet vielä heränneet ja saaneet talonpojat Amudarjan keidoissa itkemään rohkeuden ilosta... Stalinin ääni kuului taistelun ytimessä. Stalin puhui maanalaisissa kasemaateissa oleville sotilaille ja yllä oleville lentäjille. Haavoittuneet pukeutumisasemilla palasivat tajuihinsa tämän hiljaisen ja vilpittömän äänen alla ... "

Skenaariot

Elokuvan käsikirjoittaja:

Palkinnot ja palkinnot

Valittu bibliografia

Painokset

Kritiikki

Muisti

Muistiinpanot

  1. ↑ Internet Movie Database  (englanniksi) - 1990.
  2. ↑ Semyashkin R. Hän kutsui toimittajia rykmentiksi. // "Punainen tähti". - 2021. - 15. kesäkuuta. — P.10. . Haettu 20. kesäkuuta 2021. Arkistoitu alkuperäisestä 15. kesäkuuta 2021.
  3. ↑ Grigori Pjatkov . Jätä hyvä muisto itsestäsi lähtiessäsi. // Vanha Jalta (pääsemätön linkki) . Käyttöpäivä: 13. helmikuuta 2013. Arkistoitu alkuperäisestä 17. heinäkuuta 2014. 
  4. ↑ XX vuosisadan venäläisen kirjallisuuden sanasto = Lexikon der russischen Literatur ab 1917 / V. Kazak  ; [per. hänen kanssaan.]. - M .  : RIK "Kulttuuri", 1996. - XVIII, 491, [1] s. -5000 kappaletta.  — ISBN 5-8334-0019-8 . . - S. 301.
  5. ↑ K. A. Trenevin ja P. A. Pavlenkon kotimuseo . Haettu 4. huhtikuuta 2022. Arkistoitu alkuperäisestä 13. elokuuta 2021.
  6. ↑ Krimin tasavallan liittovaltion lait

Linkit

  Siirry Wikidata-kohteeseen  Temaattiset sivustot
Sanakirjat ja tietosanakirjat
Sukututkimus ja nekropolis