Jazz-laulaja

The Jazz Singer on vuoden  1927 mustavalkoinen mykkä musiikkidraamaelokuva , jonka on ohjannut Alan Crosland . Pääosissa Al Jolson , joka esitti kuusi musiikkinumeroa, ja May McAvoy . Elokuva perustuu Samson Rafaelsonin (1925) samannimiseen näytelmään ja mukautettu hänen novelliinsa "Day of Atonement". Elokuva oli historian ensimmäinen pitkä elokuva, joka sisälsi synkronoidut tallennetut nuotit sekä synkronoidut laulut ja äänitykset joillekin linjoille, mikä toi äänielokuvien kaupallisen ylivallan lipputuloissa ja hiljaisuuden katoamisen. elokuvan aikakausi . Ääni on tallennettu " Vitafon "-tekniikalla. Elokuva sai ensi-iltansa 6. lokakuuta [1] .

Ensimmäisessä Academy Awards -seremoniassa vuonna 1929 elokuva sai erikoispalkinnon "ensimmäisen alan mullistaneen äänikuvan luomisesta", ja se oli myös ehdolla parhaan sovitetun käsikirjoituksen ja parhaiden erikoistehosteiden kategorioissa .

Se otettiin National Film Registry -rekisteriin vuonna 1996, koska sillä oli "kulttuurista, historiallista tai esteettistä merkitystä".

American Film Instituten mukaan kuva on 90. sijalla 100 elokuvan listalla vuodelle 1998 (pudonnut vuonna 2007) ja 71. sijalla 100 elokuvan lainauksessa ("Odota hetki, odota hetki. Et ole vielä kuullut mitään! ” (ensimmäinen puhehuomautus elokuvan historiassa

Juoni

Elokuva alkaa noin neljä ja puoli minuuttia kestävällä alkusoitolla.

"Jokaisessa elävässä sielussa henki vaatii ilmaisua - ehkä tämä on valitettavaa huutoa jazzille, loppujen lopuksi väärinkäsitys rukouksen lausumisessa. New Yorkin ghetto, joka sykkii sivilisaatiota vanhemman musiikin rytmiin. Kantori , Rabinovitch, synagogan hymnin laulaja, pitää itsepäisesti kiinni rotunsa muinaisista perinteistä."

New York . Mr. Rabinowitz ( Warner Owland ), juutalaisgheton synagogassa Manhattanin Lower East Sidessa asuva hazzan , haluaa 13-vuotiaan poikansa Jakeyn (Bobby Gordon) jatkavan perheen perinnettä ja ryhtyvän myös kanttoriksi ("Tänään, Jackie laulaa " Kol Nidrei ". Hänen täytyy olla täällä!"). Sarah ( Eugenie Besserer ) ("Sarah Rabinowitz. Jumala loi hänestä naisen ja rakkaus teki hänestä äidin.") epäilee miehensä kunnianhimoa ("Ehkä poikamme ei halua kanttoriksi, isä"), mutta kanttori vaatii ("Mitä hänen pitäisi sanoa "Viisi sukupolvea Rabinovicheja oli kanttoreita - hänestä täytyy tulla yksi!")

Poika, piittaamatta hurskaan juutalaisen perheensä tavat , laulaa suosittuja jazzlauluja pubissa ( "My Gal Sal" ) ("Ragtime Jakeys kanssamme - annamme hänelle tauon"). Moishe ( Otto Lederer) ("Moishe Yudleson, kovan linjan ortodoksinen, jolla on valtaa ghettoasioissa") huomaa Jakeyn ja kiirehtii tällä viestillä kanttoriin rauhoittaen vaimoaan ("Opetan hänelle kaikki hymnit ja rukoukset - hän tuntee ne yhtä hyvin, kuten minä "- Kyllä, isä, hän tietää kaikki laulut - hän pitää ne päässään, mutta ei sydämessään" - "Hän alkaa laulaa Jom Kippuria tyhjään vatsaan, ilman illallista"). Saatuaan uutisen Moishelta ("Who would You luulit, että näin sinut salissa laulamassa ragtime-lauluja? Poikasi Jakey!") vihainen kanttori raahaa poikansa kotiin laulaen "Waiting for the Robert E. Lee", jonka Jumala on hänelle antanut. !”, johon Sarah vastaa: ”Mutta isä on meidän poikamme, hän ei ajattele niin kuin me.” Isänsä sanoihin: ”Ensin hän saa piiskauksen!” Jakey uhkaa: "Jos ruoskat minua uudelleen, pakenen - enkä koskaan tule takaisin!" Rangaistuksen jälkeen Jakey suutelee äitiään hyvästit ja sanansa mukaan juoksee karkuun. Ulostuleva kanttori sanoo: "Aika valmistautuu jumalanpalvelukseen, äiti." Sarah vastaa: "Poikamme on poissa, ja hän lähtee. älä koskaan palaa."

Jom Kippurissa Rabinovich sanoo surullisesti yhdelle jumalanpalveluksen osallistujalle: "Poikani piti seisoa rinnallani ja laulaa tänä iltana, mutta nyt minulla ei ole poikaa." Kun pyhä Kol Nidrei lauletaan, Jakey livahtaa kotiin hakemaan valokuvan rakastavasta äidistään.

"Vuosia myöhemmin ja 3000 mailia kotoa. Jakey Rabinovichista tuli Jack Robin - kanttorin poika, jazzlaulaja . Mutta maine oli edelleen valloittamaton kupla."

Noin 10 vuotta myöhemmin nimensä vaihtanut Jakey löytää kutsumuksensa. Jack kutsutaan kabareepöydästään esiintymään lavalle ("Jack Robin laulaa "Dirty Hands, Dirty Face". He sanovat, että hän on hyvä - katsotaan." - "Toivota minulle onnea, Paul - tarvitsen sitä ehdottomasti" ) . Jack tekee vaikutuksen kuulijoihin sielukkaalla esityksellään, jonka jälkeen hän pitää ensimmäisen puhevihjeen "Odota hetki, odota hetki. Et ole vielä kuullut mitään!" ja laulaa iloisen "Toot, Toot, Tootsie" ("Goo' Bye"). Yleisö taputti ihastuksesta ja löi ruokailuvälineitä pöytiin. Jack tutustuu kauniiseen Mary Daleen ( May McAvoy ), musiikkiteatterin tanssijaan. "Olin esiintymisessänne Salt Lakessa, neiti Dale - mielestäni olet upea." "On monia jazzlaulajia, mutta äänessäsi on kyynel", tyttö sanoo ("Iloinen, että luulet niin") tarjoutuen auttamaan häntä hänen lupaavalla urallaan ("Ehkä voin auttaa sinua").

"Kaikille niille, joiden kasvot ovat kääntyneet menneisyyteen, vuodet kuluvat huomaamatta - heidän elämänsä on muuttumatonta."

Kotiin palattuaan vanhin Rabinovich opettaa nuorelle opiskelijalle perinteistä kantorin taidetta. Sarah näyttää Moishelle kirjeen pojaltaan:

"Rakas äiti! Olen kunnossa, ansaitsen 250 dollaria viikossa. Upea lahja, Mary Dale - suuri mahdollisuus. Kirjoita minulle La Salle -teatterissa Chicagossa . Viime kerralla unohdit ja kutsuit minua Jakey Rabinovitchiksi. Nyt nimeni on Jack Robin.

Sinun rakastava poikasi

Jakey.

Sarah pyytää lukemaan uudelleen osan kirjeestä ("Lue minulle uudelleen, mitä hän sanoo tytöstä"), minkä jälkeen hän sanoo: "Ehkä hän rakastui shiksaan (ei-juutalaiseen)." Moishe rauhoittaa häntä: " Todennäköisesti ei - Rosie Levy teatterissa - Rosemary Lee ("Cantor on vihainen tänään"). Herra Rabinovitch sanoo iloiselle Saaralle: "Sanoin, ettet koskaan avaa hänen kirjeitään - meillä ei ole poikaa!"

" Portland, Seattle, Salt Lake, Denver , jaettu viikko Omahassa  - Chicago ja Mary lupaavat toteuttaa."

Toisen puheen jälkeen Mary Jack sanoo: "Se oli elämäni onnellisin viikko. Toivon, että olemme aina yhdessä - samalla listalla. ”, kahden tanssijan välillä tapahtuu keskustelu:" Hän ehdottomasti rakastui häneen." " Maryn kanssa hänellä ei ole mahdollisuuksia." Tyttö ojentaa Jackille sähkeen :

New York, 8. elokuuta 1927

Neiti Mary Dale

Haluaisitko näytellä New Yorkissa näytettävän musikaalin pääroolia Chicagon teatterissa. Harjoitukset alkavat tällä viikolla. Vastaus."

("Mikä hieno mahdollisuus sinulle. Tulemme kaikki katumaan poismenoasi." - "Minullakin tulee sinua ikävä." - "Tiedän - sinä onnistut - ja jos koskaan saavutan jotain, olen aina sinulle velkaa." - -0 "Ja sinä kirjoitat. Milloin tulen New Yorkiin?"). He sanovat hyvästit, Jackillä on kyyneleet silmissään.

Jack lukee julisteen: ”Erityinen iltapäiväesitys. Kanttori Rosenblattin viimeinen konsertti "Pyhissä lauluissa" ja tulee kanttori ( Josele Rosenblat ) ("Kaddish") esitykseen, joka näyttää isältään ja muistuttaa palveluksistaan. Esityksestä vaikuttunut hän rautatieasemalla kirjoittaa Marylle hymyillen kirjeen Palace-hotellissa Illinoisissa . Yksi naisista on närkästynyt: "Jos he jälleen luovuttavat paikkani tälle jazzlaulajalle, poistun lavalta." - "Anna hänen raivota! Jack ansaitsee listan parhaan paikan missä tahansa teatterissa!“ Tuottaja pysäyttää Jack: Sinä et matkusta sillä junalla! Esityksesi perutaan!" "Sinä... et voi tehdä tätä minulle - olen tehnyt ylitöitä!" "Nämä ovat sanoja New Yorkista." Nainen iloitsee "Mitä minä sanoin sinulle?" Seurue nousee junaan, Jack repii kirjeen. "Harry Lee järjesti ensi-iltasi, jotta voit esiintyä Broadwayn lavalla!" - "Älä leiki minua - olen jo huono." "Ei pilaa - juna New Yorkiin lähtee nyt - tässä on lippusi!" - "NEW YORK! BROADWAY! TALO! ÄITI!". Iloinen Jack jättää hyvästit seurueelle, nainen huomauttaa kaksinaamaisesti "Tiesin aina, että menestyt!"

"Kanttori täyttää kuusikymmentä vuotta."

Sarah ja hänen ystävänsä antavat herra Rabinovichille saman asian. ("Rukoushuivi - annoin hänelle saman.") Moishe saapuu ("Kana Levyltä, ja tein viinin itse - ja toin myös lahjan kanttorille." - "Kaunis rukoushuivi - juuri sitä mitä hän tarpeisiin"). Matkalla ulos Yudleson törmää Jackiin ("Oletko Jakey - Jakey Rabinowitz?" - "Oletko Yudleson - kibitzer (katsoja antaa ei-toivottuja neuvoja tai kommentteja)?" Molemmat tervehtivät toisiaan. et ole muuttunut yhtään kaikki nämä vuodet" - "Sitä varten olen elänyt, nähdäkseni taas vauvani!" - "Minulla oli kiire tavata sinua ja isää - ja sitten menen tiedustelemaan uutta työpaikkaani.") Jack antaa äidilleen koriste, hän huolestuttaa ("Timantteja! Kiviä sisällä! Et tehnyt mitään väärää, ethän, Jakey?"), Jack vastaa nauraen: "Äiti - et kuule yhtään mitään!" Sitten hän huomaa seinällä olevan maiseman itsensä kuvan sijaan ("Eikö muotokuvani roikkuu siellä?" - "Kyllä, Jakey, mutta hän putosi ja katkesi." - "Kuinka isä voi? Sain vihdoin mahdollisuuden, äiti. I aion laulaa suuressa showssa!) Sanoen: Laulan sinulle yhden kappaleista, joita aion kokeilla", Jack laulaa "Blue Skies" soittaessaan pianoa.

Odottamatta palannut isä keskeyttää esityksen itkien ja närästyy nähdessään Jackin ("Isä, onko sinulla jotain sanottavaa pojallesi?"). Jack yrittää selittää näkemystään ja rakkauttaan modernia musiikkia kohtaan: "Sinä uskalsit tuoda jazz-kappaleesi kotiini! Opetin sinut laulamaan Israelin lauluja, jotta ottaisit paikkani synagogassa! - "Sinä ovat vanhasta maailmasta! Jos olet syntynyt tänne, sinun pitäisi tuntea samoin kuin minä. Perinteet ovat hyviä, mutta tänään on eri aika! Elän elämääni niin kuin parhaaksi katson!" ”Puhut noin kanttorille – se on pyhäinhäväistystä!” Sarah puuttuu asiaan: ”Älä unohda, isä, että on sinun syntymäpäiväsi ja Jakey on palannut kotiin. "Enkä unohtanut syntymäpäivääsi, isä. Palukoon paljon onnea tänä päivänä, kanttori Rabinovich. Katsos, muistan, kuinka meillä oli tapana sanoa niin, kun olin pieni poika." - "Katso, isä on kaunis rukoushuivi, juuri sitä mitä tarvitset" - "Elän hyvin, isä, ja olen menossa isoon Broadway-näytökseen" Järkyttynyt isä räjähtää uudella voimalla: Laulaja teatterissa - SINÄ, alkaen viisi sukupolvea kanttoreita! ”Opetit minulle, että musiikki on Jumalan ääni! On kunnia laulaa niin teatterissa kuin synagogassakin! Lauluni merkitsevät yhtä paljon yleisölleni kuin sinun seurakuntallesi!”

Riita päättyy - kanttori karkottaa poikansa: ("Pois talostani! En halua nähdä sinua enää koskaan - sinä jazzlaulaja!") Lähtiessään Jack tekee ennustuksen: "Tulin kotiin sydämellä täynnä rakkautta, mutta et halua ymmärtää. Jonakin päivänä ymmärrät, kuten äiti. Kyyneleet silmissään Sarah kääntyy hiljaisen miehen puoleen: "Hän palasi kerran, isä, mutta ei tule koskaan enää."

"April Folliesin harjoitukset sujuvat hyvin."

Koreografi opettelee tanssia tyttöjen kanssa ("Puhdutetaan tähän elämää - äläkä pelkää!"). Tuottaja Harry Lee ( Richard Tucker ) sanoo Marylle, joka suositteli Jackia päärooliin: "Toivon, että tämä on "löytösi", Mary, niin hyvä kuin luulet." "Älä huolehdi hänestä. Jos se on musiikkia, hän laulaa sen." Jack tulee harjoituksiin ja tapaa tytön ("Minulle ei kerrottu sinun olevan täällä. Ja sinä tanssit esityksessä?" - "He sanoivat, että he tekisivät minusta kuuluisan. Mutta nyt kun olet täällä, Minulla on vielä enemmän luottamusta." "Mutta sinä olet se, jota minun täytyy kiittää siitä, että olet täällä.") Jack tapaa Henryn ("Mary suositteli sinua erittäin voimakkaasti, mutta lopulta sait vapaan paikan."

"Voi, vaeltaessani ympäri maailmaa, pysähdyin Rabinovichien taloon."

Kaksi viikkoa Jackin karkottamisen jälkeen ja 24 tuntia ennen musikaalin ensi-iltaa Broadwaylla , Mr. Rabinovich sairastuu vakavasti. Vierailevansa sairaan Moishen luona näyttää Sarahille sanomalehden, jossa on uutinen "Huomioiltana alkavat huhtikuun hullutukset Mary Galen ja Jack Robinin kanssa." Nainen sanoo: "Jos Jakey saa tietää, että hänen isänsä on sairas, hän tulee." Treeissä Jack puhuu Marylle: "Mutta sinä olet yksi niistä, joista tulee todella kuuluisa - tunnen sen, tiedän sen!". Yudleson tulee teatteriin yrittäen olla huomioimatta kurvikkaat tytöt. Vartija pysäyttää hänet ("Etkö osaa lukea? Kuka tupakoi?" - "Haluan nähdä näyttelijä Jakey Rabinovichin. Anteeksi, halusin sanoa Jack Robin." - "Hän on yksi niistä joka tunsi sinut lapsena - sanoi hänen nimensä Noodleson.") Moishe ja Jack syleilevät, hän saa tietää surullisesta tapahtumasta ja hänen on valittava esityksen ja velvollisuuden, perheen ja uskon välillä: laulaakseen Kol Nidrein Jom Kippuriin isänsä sijaan, hänen on jätettävä suuri ensi-ilta väliin. ("Huomenna on sovituspäivä, he haluavat sinun laulavan synagogassa, Jakey." - "Mutta isäni - eihän hän halua minun laulavan?" - "Jakey, poikani, en halunnut kertoa sinulle yhtäkkiä, mutta isäsi - hän on ollut hyvin sairas siitä päivästä lähtien kun olit siellä. Mutta Jakey, laulusi on kuin auringonpaiste isällesi." - "Et ymmärrä - hän potkaisi minut ulos talo." - "Jakie, muista: poika on poika, sillä ei ole väliä, vaikka isä ajoi hänet pois satoja kertoja!" - "Esityksemme alkaa huomenna illalla - tämä on mahdollisuus, josta olen haaveillut vuotta!" Mary tulee keskusteluun ("He pyytävät minua ottamaan isäni paikan, koska hän on sairas." - "Mutta se on mahdotonta - avaamme huomenna illalla." - "Haluatko olla ensimmäinen Rabinovich viiteen sukupolveen kuka petti Herransa?" - "Meillä on myös uskonto show-bisneksessämme - jokaisen show-päivän on jatkuttava!" Surullisena Moishe lähtee ilman mitään, Harry antaa käskyn: "Pukeudu harjoituksiin huomenna klo yhdeltä. Tule. täynnä voimia!"

"Sovituspäivän aatto."

Illalla Yudleson kertoo juutalaisille vanhimmille: "Ensimmäistä kertaa meillä ei ole kanttoria sovituspäivänä." Sängyssä makaava, heikko ja uupunut, kanttori sanoo, ettei hän voi esiintyä kaikkein pyhimmällä lomalla: "Poikani tuli luokseni unessa - hän lauloi Kol Nidrein niin kauniisti." Nainen ottaa pois miehensä lasit ja taputtelee hänen silmiään. "Jos hän vain laulaisi tällä tavalla tänä iltana, hän varmasti saisi anteeksi." Jos hän laulaisi tällä tavalla vain tänä iltana, hän varmasti saisi anteeksi." Sairaan miehen luo tulee lääkäri lukemassa hoitajan raporttia. Moishe riitelee yhden vanhimman kanssa ("Laulan ehdottomasti Kol Nidrei." - "Minä" laula mieluummin itse kuin hän tekee tämän." - "Laulatko sen? Et voi edes kertoa sitä! "Hyvä puheenjohtaja - anna auringon laskea ilman kanttoria!"

"Viimeinen pukuharjoitus."

Koreografi sanoo tuottajalle: "Esitys on edelleen heikko - kaikki riippuu tästä jazzlaulajasta, joka nostaa sen uudelleen!"

Kun Jack valmistautuu mekkoharjoitteluun pukeutuen mustaan ​​meikkiin, hän keskustelee Maryn kanssa urapyrkimyksistään ja perhepaineista, joita heidän mielestään hänen täytyy vastustaa ("Et ole kovin innostunut." - "Tietenkin olen täynnä - sinä näytti hyvältä, minulla on vain yksi ajatus päässäni - hyvää iltaa aion näyttää kaiken, minkä laitan lauluihini" - "Pelkään, että olet huolissasi isästäsi." - "Rakastin laulamista kansani, mutta minua tarvitaan täällä. Mutta sydämessäni on jotain - ehkä se on vuosien kutsu, rotuni huuto. - "Luulen ymmärtäväni, Jack, mutta ei väliä kuinka vahva soita, tämä on sinun elämäsi." Jack näkee peilistä isän palveluksen ja jatkaa: "Sovituspäivä on pyhien päiviemme juhlallisin, ja Israelin laulut vuodattavat kyyneleitä sydämeeni." - "Urasi on paikka, johon Jumala on asettanut sinut. Älä unohda sitä, Jack." Urani merkitsee minulle enemmän kuin mikään muu maailmassa." - "Enemmän kuin minä?" - "Kyllä, enemmän kuin sinä." "Älä sitten anna minkään olla tielläsi – ei vanhempiesi, en minä, ei minkään!”

Sarah ja Yudleson saapuvat teatteriin, vartija pysäyttää heidät ("Kukaan ei näe häntä nyt. Hänen on melkein aika tulla ulos." - "Mutta hänen isänsä on sairas, ehkä kuolee - minun täytyy nähdä hänet! ") Mies menee pukuhuoneeseen ("Se on mies, joka oli eilen, ja hän toi vanhan naisen mukaansa.") Molemmat pyytävät Jackia tulemaan isänsä luo ja laulamaan sen sijaan ("Jakey, oletko se sinä? -" Hän puhuu kuin Jakey, mutta näyttää varjoltaan." - "Isäsi on niin sairas, hänen kasvonsa ovat niin kalpeat, hän soittaa sinulle.") Paikalle tullut koreografi sanoo: "Parempi valmistautua, Jack - seuraava on sinun lähtösi . Hän on repeytynyt lavan ja talon väliin. ("Unissaan hän kuulee sinun laulavan. Kahden tunnin kuluttua, kun aurinko lähtee taivaalta, sovitus alkaa - mennään, Jakey. - "Äiti, en voi, en voi!" "Ehkä isäsi on kuolemassa, ehkä hän ei kuule sinua enää koskaan laulamassa." Koreografin mukana tulee Harry Lee: "Kiire, Jack! Tämä pukuharjoitus on yhtä tärkeä kuin illan show!"

Jackin blackface -esitys ("Mother of Mine, I Still Have You"), Sarah näkee poikansa lavalla ensimmäistä kertaa. Nainen kyyneleissä sanoo: "Tänne hän kuuluu. Jos Jumala olisi halunnut viedä hänet kotiinsa, hän olisi jättänyt hänet sinne. Hän ei ole enää minun poikani - nyt hän kuuluu koko maailmaan. Innostunut Harry kättelee Jackia: ”Olet ihana, Jack!”, muutkin osallistujat ovat iloisia. Mary kertoo hänelle: "Äitisi lähti, mutta hän teki sovinnon ja tajusi, että sinun paikkasi on täällä." Pukuhuoneessa Jack riisuu peruukkinsa ja itkee.

Sairaanhoitaja sanoo Saaralle: "Hän nukahti." Jack palaa isänsä kotiin ("Jakie, oletko täällä laulamassa?" - "Ei, äiti - tulin tapaamaan isää."), minkä jälkeen hän houkuttelee siskoaan ("Haluan vain nähdä hänet - aion" älä herätä häntä. Olen hyvin hiljaa - anna minun nähdä hänet.") Hän polvistuu isänsä sängylle, hän avaa silmänsä, silittää poikansa päätä ja poskea vapisevalla kädellä, ja he puhuvat rakastavasti, lääkäri, joka on tullut odottaa sivussa: "Pian paranet taas, isä." "Poikani, minä rakastan sinua." Jack suutelee isänsä kättä ja puhuu lääkärille ("Kaikki mahdollinen on tehty hänen hyväkseen. hän on Jumalansa käsissä.")

Moishe saapuu ("Tiesin, että tulet. Kuoro odottaa." Sara ehdottaa, että jos Jack ottaa paikkansa palveluksessa, se voi auttaa kanttorin paranemisessa ("Ehkä jos laulat, isäsi toipuu." Mary saapuu Harry ("Etkö aio jättää meitä, Jack?", joka varoittaa Jackia, ettei hän koskaan enää työskentele Broadwaylla, ellei hän ilmesty ensi-iltaan ("Jos lopetat Broadwayn, et saa koskaan uutta työtä . Jack ei pysty tekemään päätöstään ("Se on valinta joko luopua elämäni suurimmasta mahdollisuudesta tai särkeä äitini sydän. Minulla ei ole oikeutta tehdä toisin!" Mary haastaa hänet: "Valehtelit, kun sanoit, että urasi on kaiken edellä?” Moishe vakuuttaa hänet: ”Sinun pitäisi laulaa tänä iltana.” Jack ei ole varma, voiko hän edes korvata isäänsä: ”En ole laulanut Kol Nidreitä pikkupojan jälkeen. ”Mikä pieni poika oppii, hän ei koskaan unohda", vastaa Yudleson ja näyttää hänelle rukoushuivia. huudahtaa: "Älä ole tyhmä, Jack!", hänen äitinsä sanoo: "Tee mitä sydämelläsi on, Jakey - jos laulat ja Jumala ei ole äänessäsi, isäsi tietää", tuottaja vakuuttaa hänet: " Olet sydämeltäsi jazzlaulaja!

Teatterissa ensi-illan aikana yksi katsojista sanoo vaimolleen osoittaen Jackin nimeä kirjasessa: "Häntä sanotaan upeaksi." Viime hetkellä viihdyttäjä ilmoittaa: "Hyvät naiset ja herrat, tänä iltana ei ole esitystä."

Jack laulaa Kol Nidrei synagogassa. Herra Rabinovich kuolinvuoteella kuulee poikaansa ja pyytää avaamaan ikkunan, minkä jälkeen hän lausuu kunnioittavasti viimeiset sanansa: "Äiti, meillä on jälleen poikamme." Nainen nyyhkyttää miehensä ruumista, sairaanhoitaja laskee päätään, lääkäri kääntyy pois. Kantorin henki ilmestyy poikansa viereen kirkkovaatteissa ja laittaa kätensä hänen olkapäälleen. Mary ja Harry tulevat kuuntelemaan seremoniaa, tyttö näkee kuinka Jack sovittaa sielunsa jakautumisen: "Jazzlaulaja laulaa jumalalleen", tuottaja nyökkää.

"Kausi tulee - ja aika parantaa - show jatkuu."

Jack esiintyy jazzlaulajana Winter Garden Theatressa esiintyjänä Back Room -shown avajaisissa. Sarah ja Moishe istuvat vierekkäin tungosta salin eturivissä. Jack laulaa "My Mammy" mustanaamaisena ja lisää toiselle polvelleen: "Puhun äidistäni, ei toisesta, pikku äitini."

Elokuva päättyy orkesterisävellykseen.

Työskentelen elokuvan parissa

Kuvaaminen maksoi 422 000 dollaria, huomattava summa jopa Warner Brothersille , joka harvoin käytti yli 250 000 dollaria. Vain kaksi maalausta maksoi enemmän: täysin hiljainen " Seahirviö " (503 tuhatta) ja " Don Giovanni " (546 tuhatta) sekä John Barrymore molempien päärooleissa. Kustannukset aiheuttivat kuitenkin vakavan riskin, varsinkin yrityksen taloudellisten vaikeuksien valossa: Harry Warner lopetti palkkansa saamisen, ja hänen tyttärensä Doris "muistutti, että elokuvan kuvaamisen aikana Harry pantti vaimonsa korut ja muutti perheen pieni asunto."

Ensimmäinen äänielokuva

Vaikka monet aikaisemmat nauhat sisälsivät ääntä, ne eivät ylittäneet yhden 10 minuutin vakio- osan pituutta. Vuonna 1921 New Yorkissa esitettiin David Wark Griffithin täyspitkä elokuva Dream Street , joka sisälsi yhden kappaleen jakson ja yleisöääniä . Elokuvan esitystä edelsi äänishortseja, joissa Griffith puhuu suoraan yleisölle. Itse elokuva ei kuitenkaan sisältänyt puhuttuja jaksoja. Samoin varhaiset Warner-äänielokuvat, jotka julkaistiin vuonna 1926 (kuten " Don Juan "), sisälsivät vain synkronoituja musiikki- ja melusekvenssejä. Kuitenkin elokuvassa "The Jazz Singer" on tämän lisäksi mukana lukuisia laulujaksoja ja useita puhejaksoja. Suurin osa replikoista ei ole äänitetty, vaan ne on varustettu väliotsikoilla, kuten klassisissa mykkäelokuvissa. Nuorena Jackie Rabinovitchina Jolson lauloi kaksi suosittua laulua, hänen isänsä lauloi Kol Nidrey -rukouksen , kuuluisa säveltäjä Yosele Rosenblat itsekseen, toisen uskonnollisen sävelmän. Aikuisena Jack Robinina Jolson esitti kuusi kappaletta, viisi suosittua jazz-kappaletta ja Kol Nidrei.  

Elokuvan äänen äänitti ääniinsinööri George Groves. Alan Crosland, jolla oli jo kokemusta kahden elokuvan, Don Juanin ja Good Old San Franciscon , äänen tuotannosta, kutsuttiin ohjaajaksi, joka julkaistiin The Jazz Singerin ollessa tuotannossa.

Jolsonin laulu esiintyy elokuvan 15. (22.) minuutilla. Ensimmäinen puherivi on "Odota hetki, odota hetki. Et ole vielä kuullut mitään!" ( Englanti  Odota hetki, odota minuutti. Et ole vielä kuullut mitään! ) - tuli myöhemmin historialliseksi, symboloi äänielokuvan aikakauden alkua [1] . Kaiken kaikkiaan elokuvassa on tuskin kaksi minuuttia synkronisia puhejaksoja. Suurin osa laululaulun synkronoiduista otuksista on otettu keskipitkillä ja pitkillä otoksilla, jolloin artikulaatioero on lähes huomaamaton.

Cast

• Al Jolson hahmona  Jakey Rabinovich, hazzanin poika / Jack Robin, jazzlaulaja
• May McAvoy Mary Dalen roolissa  , teatteritanssijana
• Warner Owland  herra Rabinovitchina, synagogan kanttori , Jakeyn isä
• Eugenie Besserer  Sarah Rabinovitchina, Jakeyn äitinä
• Otto Lederer Moishe  Judlesonina , ortodoksisena juutalaisena, seurakunnan johtajana
• Robert "Bobby" Gordon  - Jackie Rabinowitz (13-vuotias)
• Richard Tucker Harry Leen  , Maryn ja Jackin tuottajana
• Yosele Rosenblat  cameo

Palkinnot ja ehdokkaat

Palkinnot

• 1929  - Erikois " Oscar " elokuvasta "The Jazz Singer", ensimmäinen äänikuva, joka mullisti alan ( Warner Brothers )

Ehdokkaat

• 1929  - "Oscar":
• Paras sovitettu käsikirjoitus ( Alfred Cohn )
• Parhaat erikoistehosteet ( Nugent Slaughter ) (ehdokas ei liity mihinkään tiettyyn elokuvaan, mutta akateemikot mainitsivat sen useimmiten "The Jazz Singer " -elokuvan takia)

Merkitys

Elokuva koskettaa epäsuorasti amerikkalaisen yhteiskunnan rodullisia ja kansallisia ongelmia 1900-luvun alussa. "Mustaa musiikkia" - jazzia esittävän päähenkilön on pakko esiintyä meikissä näyttääkseen afrikkalaiselta, koska jazz oli afroamerikkalainen ilmiö, ja samalla piilottaa juutalaisen alkuperänsä peläten maanmiestensä tuomitsemista. . Minun on sanottava, että itse Al Jolson, syntyperäinen Asa Yoelson, oli kuuluisa poptaiteilija, rabbin poika , joten hänen hahmonsa on suurelta osin omaelämäkerrallinen. Jolsonin esiintymistyylillä oli kuitenkin hyvin epäsuora suhde jazziin - hän oli hyvin "valkoinen" muusikko.

Taiteellisen puolen näkökulmasta kuva vaikuttaa melko primitiiviseltä. Se on pohjimmiltaan vain tavallinen mykkäelokuva, jossa on muutama Al Jolson -numero ja pari synkronoitua dialogia valtavien mykkäelokuvien "palasten" välissä. "Nurretut" kuvaustekniikat, roolien täysin "hiljainen" ruumiillistuma eivät anna meidän laittaa kuvaa useisiin elokuvallisiin mestariteoksiin. Kuitenkin elokuvan ylivoima äänielokuvatuotannossa ja erityisesti sen uskomaton lipputulot (422 000 dollarin budjetilla elokuvan lipputulot 3,9 miljoonaa dollaria) saivat muut elokuvastudiot kiinnostumaan äänitekniikan varhaisesta käyttöönotosta. joka aiheutti äänivallankumouksen amerikkalaisessa ja sitten maailman elokuvassa. The Jazz Singerin julkaisun hämmästyttävä vaikutus Hollywoodiin kerrotaan klassisessa elokuvamusikaalissa Singing in the Rain (1952).

Martin Scorsesen Lentäjässä Howard Hughes, jota näyttelee Leonardo DiCaprio, katselee Jazzlaulajaa ja päättää sitten kuvata Helvetin enkelit -elokuvansa uudelleen äänellä.

Muistiinpanot

1. ↑ 1 2 D. Merkulov. ... JA EI KUULEE MITÄ LAULAA . Lehden arkisto . " Tiede ja elämä " (elokuu 2005). Käyttöpäivä: 7. tammikuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 7. tammikuuta 2015. (Venäjän kieli)

Linkit

• Jazz Singer -promo YouTubessa
• Let's Go To The Movies (1948) -elokuvaleike , jossa on ote elokuvasta "My Mammy" klo 2:30 
• Lux Radio Theater/ The Jazz Singer -radioversio lähetettiin alun perin 10. elokuuta  1936

Temaattiset sivustot	AllMovie AlloCine ČSFD Elokuvan affiniteetti Internet-elokuvatietokanta Metakriittinen MusicBrainz Mädät tomaatit AFI-elokuvaluettelo
Sanakirjat ja tietosanakirjat	Britannica (verkossa)
Bibliografisissa luetteloissa	GND : 4644102-5 J9U : 987007289005605171 LCCN : n79013267 VIAF : 293065406 WorldCat VIAF : 293065406