Pata kuningatar

pata kuningatar
Genre tarina
Tekijä Aleksanteri Sergeevich Pushkin
Alkuperäinen kieli Venäjän kieli
kirjoituspäivämäärä 1833
Ensimmäisen julkaisun päivämäärä 1834 [1]
Wikilähde logo Teoksen teksti Wikilähteessä
 Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa

"Patakuningatar"  on Aleksanteri Sergeevich Pushkinin mystisiä elementtejä sisältävä tarina, joka toimi P. I. Tšaikovskin samannimisen oopperan juonen lähteenä . Genren osalta tarina rajoittuu sellaisiin (keskeneräisiin) Pushkinin ideoihin kuin " Egyptiläiset yöt ", " Syrjäinen talo Vasiljevskillä " ja kuuluisa kohta " Vieraita tuli mökille ... ". Tarina on kuvattu useita kertoja.

Juoni

Tarinan juonessa soitetaan Pushkinin (sekä muiden romantikkojen) rakastama arvaamaton kohtalo, onni, kohtalo. Nuori saksalainen sotainsinööri Hermann elää vaatimatonta elämää ja kerää omaisuutta, hän ei edes poimi kortteja ja rajoittuu vain pelin katseluun. Hänen ystävänsä Tomsky kertoo tarinan siitä, kuinka hänen isoäitinsä, kreivitär, menetti Pariisissa suuren summan korteiksi. Hän yritti lainata Saint Germainin kreiviltä , ​​mutta rahan sijaan hän paljasti hänelle kolmen voittokortin salaisuuden. Kreivitär sai salaisuuden ansiosta täysin takaisin.

Hermann, vietellyt oppilaansa, Lisan, astuu kreivitärmen makuuhuoneeseen, rukoilee ja uhkailee saadakseen selville vaalitun salaisuuden. Nähdessään Hermannin aseistettuna pistoolilla (joka, kuten myöhemmin kävi ilmi, oli ladattu), kreivitär kuolee sydänkohtaukseen. Hautajaisissa Hermann kuvittelee, että edesmennyt kreivitär avaa silmänsä ja katsoo häneen. Illalla hänen haamu ilmestyy Hermannille ja sanoo, että kolme legendaarisen korttiyhdistelmän korttia - (" kolme , seitsemän, ässä "), jotka antavat yhteensä 21 pistettä, tuovat hänelle voiton, mutta hänen ei pitäisi panostaa enempää kuin yksi kortti päivässä. Toinen ehto on, että hänen täytyy mennä naimisiin Lisan kanssa. Hermann ei sittemmin täyttänyt viimeistä ehtoa. Kolmesta kortista tulee Hermannille pakkomielle:

... Nähdessään nuoren tytön hän sanoi: "Kuinka hoikka hän on! .. Todellinen punainen kolmikko." He kysyivät häneltä: paljonko kello on, hän vastasi: - viisi minuuttia seitsemään. - Jokainen vatsainen mies muistutti häntä ässästä. Kolme, seitsemän, ässä - ahdisti häntä unessa, ottamalla kaikki mahdolliset muodot: kolme kukkii hänen edessään upean grandifloran muodossa, seitsemän näytti olevan goottilainen portti, ässä valtava hämähäkki. Kaikki hänen ajatuksensa sulautuivat yhdeksi - hyödyntääkseen salaisuutta, joka maksoi hänelle kalliisti ...

Kuuluisa pelurimiljonääri Chekalinsky saapuu Pietariin. Hermann laittaa koko pääomansa (47 tuhatta ruplaa) kolmeen, voittaa ja tuplaa sen. Seuraavana päivänä hän panostaa kaikki rahansa (94 tuhatta ruplaa) seitsemään, voittaa ja tuplaa pääomansa uudelleen. Kolmantena päivänä Hermann panostaa rahaa (188 tuhatta ruplaa) ässälle. Ässä tulee vastaan. Hermann luulee voineensa, mutta Chekalinsky sanoo, että Hermannin patakuningatar on hävinnyt. Jollain uskomattomalla tavalla Hermann "käänsi ympäri" - hän laittoi rahaa ässän sijaan naiselle. Hermann näkee kartalla virnistävän ja silmää silmää räpäyttävän Patakuningatar, joka muistuttaa häntä kreivitärestä. Pilaantunut Hermann päätyy mielisairaalaan , jossa hän ei reagoi mihinkään ja joka minuutti "mumisee epätavallisen pian: - Kolme, seitsemän, ässä! Kolme, seitsemän, neiti! .. "

Työskentele tarinan parissa

Patakuningatar-juonen sai Pushkinille nuori prinssi Golitsyn, joka hävittyään sai takaisin menetyksensä laittamalla rahaa isoäitinsä neuvojen mukaan kolmelle kortille, joita Saint-Germain oli hänelle kerran ehdottanut. Tämä isoäiti on "viiksinen prinsessa" N. P. Golitsyna , tunnettu Moskovan yhteiskunnassa , syntyperäinen Chernysheva, Moskovan kuvernöörin D. V. Golitsynin äiti .

Tarinan Hoffmannin ja Nodierin tapaan kirjoitti Pushkin ilmeisesti syksyllä 1833 Boldinissa . Käsinkirjoitettu teksti ei ole säilynyt. Se julkaistiin " Library for Reading " -lehden 2. numerossa vuodelta 1834, ja kirjailijan päiväkirjamerkinnän mukaan se oli huomattava menestys lukijoille: "Minun" Patakuningatar "on suuressa muodissa. Pelaajat ponte kolme, seitsemän, ässä" (huhtikuu 1834).

Vaikutus ja viittaukset

"Patakuningatar" avaa sarjan venäläisten klassikoiden teoksia aiheesta " rikos ja rangaistus ": periaatteeton nuori mies - venäläinen Rastignac  - liikkuu aineellisen hyvinvoinnin vuoksi "alamäkeen" (vietellä Lizaa, pelotella vanhaa nainen), mutta toivotun menestyksen sijaan hän menettää kohtalokkaan sattuman vuoksi paitsi hyvinvoinnin myös terveen mielen (joka erityisesti pelotti Pushkinia: "Jumala varjelkoon, että tulen hulluksi ...") .

Toinen temaattinen kerros, joka on myös suosittu venäläisissä klassikoissa, liittyy Napoleoniin . Jakso luvulle IV - "Mies, jolla ei ole moraalisääntöjä eikä mitään pyhää!" - otettu jostain "henkilökohtaisesta kirjeenvaihdosta", päivämäärällä 7.5.18 ** (Napoleon kuoli 5.5.1821). Myöhemmin samassa luvussa Tomsky mainitsee, että Hermannilla on "Napoleonin profiili".

The Queen of Spades on yksi ensimmäisistä venäjänkielisistä teoksista, jotka menestyivät Euroopassa. Sen ranskaksi käänsivät sellaiset klassikot kuin Prosper Mérimée ja André Gide . Ennen Tšaikovskia itävaltalainen Franz von Suppe (1864) kirjoitti tähän tarinaan perustuvan oopperan. Tarina kuvattiin useammin kuin kerran, mukaan lukien Yakov Protazanov vuonna 1916 ja Igor Maslennikov vuonna 1982 . Englanninkielinen elokuvasovitus osallistui kolmannelle Cannesin elokuvajuhlille (1949). Vuodesta 1996 lähtien Moskovan Vakhtangov-teatteria on näyttänyt Pjotr ​​Fomenko samannimisen tarinan pohjalta.

Päähenkilöiden nimet

Tarinan tekstissä päähenkilöä kutsutaan Hermanniksi ilmoittamatta, onko tämä etu- vai sukunimi. Yleisen käsityksen mukaan tämä on juuri sukunimi [2] huolimatta siitä, että saksaksi nimi Hermann on paljon yleisempi kuin sukunimi. Seuraavat perustelut esitetään tämän puolesta:

  1. Venäjän kielessä saksankielinen nimi Hermann transkriptoidaan yleensä saksaksi.
  2. Muut tarinan pelin osallistujat on nimetty vain heidän sukunimillään ja puhuvat toisilleen heidän sukunimellään.
  3. Pushkin mainitsee, että Hermann on "venäläistyneen saksalaisen poika"; tällaisissa tapauksissa vieraasta nimestä (tai etnonyymistä) tuli usein venäläinen sukunimi .

Kuitenkin d.f. n. I. A. Balashova todistaa, että tämä on nimi [3] :

  1. Käsinkirjoitetuissa luonnoksissa sankari on nimeltään Herman; ehkä julkaisijat lisäsivät toisen "n":n saksankielisen oikeinkirjoituksen vaikutuksesta.
  2. Ilmaus "hänen nimensä on Hermann" sisältää konstruktion "soitto + luominen. case”, jota tuolloin venäjän kielellä käytettiin vain nimellä; muissakin teoksissa Pushkin noudattaa tätä sääntöä.
  3. Saksaa sujuvasti puhuva Küchelbecker kutsuu päiväkirjassaan tarinan sankaria Hermaniksi, eli kaksois"n":n läsnäolo ei ollut hänelle ratkaisevaa.

Kuten filologi, professori Anatoli Andreev totesi, sukunimi Hermann sisältää " herra Mannin ("Mr. Man") germaanisen semantiikan " [4] [5] .

Saman rinnakkaisuuden esittää venäläinen näytelmäkirjailija Nikolai Kolyada näytelmässään DREISIEBENAS (TROIKASEMERKATUZ) [6] .

Tämän Pushkin-sankarin kunniaksi nimettiin hänen oman isänsä mukaan maaplaneetan toinen kosmonautti German Titov  - kuitenkin (ilmeisesti perinteiden vuoksi) hänen nimensä on kirjoitettu yhdellä N .

***

Koko tarinan ajan Pushkin kutsuu vanhaa naista " kreivitär *** ", vaikka on helppo arvata, että hänen nimensä on kreivitär Anna Fedotovna Tomskaja [ :

”... hän on varovainen, siinä kaikki! Tomsky huomautti. "Ja jos joku on minulle käsittämätön, se on isoäitini, kreivitär Anna Fedotovna."

"Kyllä, helvetti! Tomsky vastasi: "Hänellä oli neljä poikaa, mukaan lukien isäni."

Mielipiteet ja arviot

Ennen kuin hän keskusteli kreivitärten kanssa, Hermann itse meni kohti mustaa valtaa. Kun kreivitär kuoli, hän ajatteli, että hänen suunnitelmansa oli romahtamassa, että kaikki oli ohi ja elämä jatkuisi tästä lähtien entiseen tapaan, samalla pääomalla ja koskemattomalla kiinnostuksella. Mutta sitten roolit vaihtuivat: hyökkääjästä hän muuttui hyökkäyksen kohteeksi. Kuollut vanha nainen ilmestyi hänelle. "Tulin luoksesi vastoin tahtoani", hän sanoi lujalla äänellä, "mutta minua käskettiin täyttämään pyyntösi" jne. kortit ja yksi, viimeinen, tärkein - virheellinen tai viimeisellä, ratkaisevalla hetkellä työnnetty kätensä ja sai hänet menettämään kaiken. Oli miten oli, he nostivat sen melkein maksimikorkeuteen - ja työnsivät sen alas. Ja lopulta - Hermannin kohtalo on kirjaimellisesti sama kuin Pavelin ja Eugenen kohtalo: hän tulee hulluksi.

Sitä on mahdotonta tiivistää: se on tiiviyden mestariteos. Kuten Belkin's Tales, tämä on puhdasta taideteosta, joka on vain kokonaisuutena viihdyttävä. Mielikuvituksen voimaltaan se ylittää kaiken, mitä Pushkin kirjoitti proosassa: jännityksen suhteen se on kuin puristettu jousi. Väkivaltaisuudessaan se on lähellä "Hymniä ruttolle" ja runoa "Jumala varjelkoon, että minä tulen hulluksi". Mutta fantastinen romanttinen juoni on kaadettu nuhteettoman klassiseen muotoon, joka on niin taloudellinen ja tiivistetty jalossa alastomuudessaan, että edes Prosper Mérimée, taloudellinen ranskalaisista kirjailijoista, ei uskaltanut kääntää sitä tarkasti ja liitti siihen kaikenlaisia ​​koristeita ja selityksiä. hänen ranskankielisensä käännöksensä ajattelu luultavasti kerää lihaa kuivalle luurangolle.

Näyttösovitukset

Muistiinpanot

  1. ↑ A. S. Pushkin. Patakuningatar  // Kirjasto lukemiseen . - 1834. - T. 2 . - S. 109-140 . allekirjoitettu "R."
  2. ↑ Patakuningatar. Hermann. Pushkinin salaisuudet . www.abc-people.com. Haettu 3. marraskuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 4. maaliskuuta 2016.
  3. ↑ Balashova I. A. Mikä oli tarinan sankarin nimi A.S. Pushkinin "Patakuningatar"  // Venäjän puhe. - 2005. - Nro 1 . - S. 14-17 . Arkistoitu alkuperäisestä 4. maaliskuuta 2016.
  4. ↑ Andrejev A. N. Turha Pushkin . — M. : DirectMEDIA, 2014.
  5. ↑ Hän on. Personosentrismi klassisessa venäläisessä kirjallisuudessa 1800-luvulla. Taiteellisen tietoisuuden dialektiikka.  — M. : DirectMEDIA, 2014.
  6. ↑ Arkistoitu kopio (linkki ei saatavilla) . Haettu 14. maaliskuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 21. helmikuuta 2019. 

Kirjallisuus

  Siirry Wikidata-kohteeseen  Temaattiset sivustot
Sanakirjat ja tietosanakirjat