| Assistant | |
|---|---|
| Der Gehulfe | |
| Genre | romaani |
| Tekijä | Robert Walser |
| Alkuperäinen kieli | Deutsch |
| kirjoituspäivämäärä | 1907 |
| Ensimmäisen julkaisun päivämäärä | 1908 |
Auttaja ( saksa: Der Gehülfe ) on saksalais-sveitsiläisen kirjallisuuden klassikon Robert Walserin toinen romaani , jonka hän kirjoitti vuonna 1907 Berliinissä ja julkaisi Bruno Cassirer Verlag toukokuussa 1908 .
Romaanin The Assistant kirjoitti Robert Walser viime vuosien kokemuksen perusteella, kun hän työskenteli konkurssin partaalla olevan insinöörikeksijän avustajana [1] . Heinäkuusta 1903 tammikuuhun 1904 Walser vietti Zürichin lähellä Wädenswilin kaupungissa huvilassa "Under the Evening Star" (Zum Abendstern) insinööri Carl Dubler (Carl Dubler) suorittaen joko palvelijan tai avustajan tehtäviä.
Tekstin omaelämäkerrallisesta alkuperästä todistavat päähenkilöiden konsonanttinimet ja romaanin sisältöön liittyvät topografiset nimet. Päähenkilö Josef Marti sai kirjailijan äidin tyttönimen. Keksijä-insinööri Doublerin nimi on hieman muokattu muotoon Tobler. Kirjoittaja antoi insinööri Understudyn lasten nimet insinööri Toblerin lapsille ilman muutoksia. Bärenswilin paikkakunnan nimi, jossa tapahtumat etenevät, on Wädenswilin kylän muunnettu nimi. Kirjoittaja omisti Understudyn keksinnöt Toblerille: mainoskellon, automaattisen patruunoiden myyntiin ja pyörätuolin potilaille.
Välitön syy romaanin kirjoittamiseen oli kilpailu, jonka Berliinin kustantaja August Scherl ( August Scherl ) julkaisi vuonna 1907. Kuudessa viikossa Walser luo toisen romaaninsa, The Helper. Teoksen lopussa kirjailija lähetti romaanin postitse kustantajalle ja liitti siihen huomautuksen, jossa vaadittiin maksamaan hänelle kahdeksantuhatta markkaa. Kirjoittaja sai pian käsikirjoituksensa takaisin ilman saatekirjettä. Raivostuneena Walser meni toimitukseen selitystä varten. Kun kustantaja huomautti mahdottomasta vaatimuksesta maksaa kirjoittajalle niin korkea palkkio, Walser huudahti: "Kyllä, olet kameli, et ymmärrä kirjallisuudesta mitään!" — ja poistui paiskaten oven [2] .
Romaanin julkaisi Bruno Cassirer, joka oli aiemmin julkaissut The Tanner Familyn . Huolimatta siitä, että ensimmäinen romaani ei menestynyt ja kirjat jäivät suurimmaksi osaksi myymättä kustantamon varastoon, Cassirer hyväksyi Walserin uuden teoksen julkaistavaksi.
Kirjailijan veljen Karl Walserin piirustuksella koristeltu The Helper julkaistiin Berliinissä toukokuussa 1908 ja sai kriitikoilta myönteisiä arvosteluja, minkä seurauksena kirja oli yleisömenestys. Ensimmäinen painos oli loppuunmyyty, ja The Helper julkaistiin kaksi lisäpainossarjaa [3] .
Romaanin päähenkilö Josef Marti saa sihteerin työpaikan insinööri-keksijä Toblerilta. Nuori mies asettuu Toblerin kauniiseen kartanoon "Iltatähden alla", ja myös toimisto sijaitsee täällä. Martyn on suoritettava paitsi sihteerin, myös palvelijan tehtäviä. Hän työskentelee paitsi toimistossa myös puutarhassa. Insinööri Toblerin keksinnöt eivät löydä sovellusta. Sijoittajien etsiminen ei pääty mihinkään. Tobler on velkojien vallassa. Insinööritoimistoa uhkaa välitön romahdus. Vaikka Marty ei ole saanut palkkaa kuukausiin, hän kiintyy suojelijansa perheeseen, mutta ei voi tehdä mitään auttaakseen onnetonta keksijää. Yritystä uhkaa konkurssi, ja Martyn, joka ei koskaan saanut ansaitsemaansa rahaa, on poistuttava huvilasta.
Nuori mies, 24-vuotias, Josef Marti, haluaa armeijapalveluksen jälkeen löytää töitä. Mutta vielä tärkeämpää on, että hän löytää itsensä, ymmärtää, kuka hän on - "arvollinen työntekijä tai tyhmä, kirkas pää tai tyhmä kone, fiksu tai keskinkertaisuus." Hän on unelmoija ja hänestä näyttää siltä, että "Iltatähden alla" -huvilassa hän löysi etsimänsä. Huvilan asukkaiden maailma näyttää hänestä ystävälliseltä ja vakaalta. Mutta hän on naiivi eikä huomaa heti, että hänen isäntänsä luo vain vaikutelman kiinteästä olemassaolosta, mutta itse asiassa insinööri Toblerin maailma lähestyy katastrofia.
Walser kertoo päähenkilölle paitsi oman elämänsä eläneen juonen, myös rakkautensa kalligrafiaan ja kalligrafiseen käsialaansa. Lukuisissa palveluksissaan hän oli useimmiten kirjuri ja harrastanut tätä toimintaa ilman unohtelua. Walser antoi Josefille tämän intohimon.
Romaanin lopussa Marty tekee valintansa. Riippumattomuus, vaikkakin köyhyydessä, on hänelle tärkein elämän arvo.
Insinöörikeksijä Tobler, saatuaan perinnön, jätti palveluksen koneenrakennustehtaalla ja avasi oman yrityksen. Hän etsii sijoittajia, jotka ovat valmiita sijoittamaan hänen keksintöihinsä, mutta insinöörin keksinnöt eivät kiinnosta. Tobler on töykeä ja kohtelee ympärillään olevia halveksivasti. Hän on vihainen Wedensvillen ihmisille ja koko maailmalle, koska ihmiskunta ei tunne tarvetta hänen keksinnöilleen. Toblerilla ei ole mitään, millä maksaa laskuja, hän ei maksa palkkoja avustajalleen, hän piiloutuu jatkuvasti velkojilta ja elää uhkaavaa konkurssia odotellessa.
Martylla on vaikea suhde insinöörin Frau Toblerin vaimon kanssa, koska hän ei pidä tyttäreään Sylvietä kohtaan. Frau Tobler antoi lapsen piika Paulinan huostaan, joka kohtelee Sylvieä kuin orjaa, nöyryytä ja hakkaa häntä.
Assistant on Walserin "yksinkertaisin" ja proosallisin kirja. Kirjoittaja itse kutsui sitä valokuvaksi Sveitsin jokapäiväisestä elämästä. Huolimatta kirjailijan ja hänen hahmojensa säännöllisestä sanallisuudesta romaani osoittautui perinteisemmäksi, mikä heijastui välittömästi sen menestykseen yleisön keskuudessa [4] .
Romaanin ironinen alateksti syntyy ulkonäön ja todellisuuden välisestä ristiriidasta. Yrityksen omistaja yrittää heittää pölyä muiden ja mahdollisten sijoittajien silmiin, mutta lukija näkee ja ymmärtää, että Toblerin maailma on rakennettu valheelle. Ironia Walserille ei ole vain tapa puolustaa itseään, vaan myös eräänlainen porvarien olemassaolon hylkääminen.
Romaanillaan Walser avasi saksankielisessä kirjallisuudessa uuden genren "Angesteltenroman" ("romaani työntekijöistä") ja vaikutti kirjailijoihin, jotka sitten kehittivät työssään pikkutyöntekijöiden olemassaolon teemaa, esimerkiksi Franz Kafka [5] .
Runoilija Christian Morgenstern , The Helper ilmestyneen Bruno Cassirer -kustantajan toimittaja, kirjoitti kustantajalle:
En usko, että en liioittele sanoessani, että tämä essee ilmentää suurimmat toiveet, joita nuori kirjailija on koskaan antanut. Kirjassa on niin puhdasta ja koskettavaa kauneutta, ettei kukaan kypsä lukija jää välinpitämättömäksi ja joka saa hänet vakuuttuneeksi siitä, että hän on tekemisissä kirjailijan kanssa, joka on - pähkinänkuoressa - matkalla johonkin poikkeukselliseen .]
Tätä romaania arvosti suuresti Franz Kafka, johon Walser teki vahvan vaikutuksen ja johon hän osittain vaikutti. Walter Benjamin kirjoitti Kafkaa käsittelevässä artikkelissa , että K.:n avustajat linnassa ovat Walserin "Assistantin" suoria perillisiä .
Max Brod kutsui omaelämäkerrassaan Walserin romaania "mestariteokseksi" [8] .
Hermann Hesse kirjoitti vuonna 1936 Auttaja-romaanista, että tämä teksti on täynnä 1900-luvun alun tunnelmia, kuitenkin tarina vangitsee ajattomalla taikuudellaan [9] .
Assistentti on Walserin ainoa romaani, joka kirjailijan elinaikana on saanut tunnustusta kirjallisuuskritiikin lisäksi myös lukijoilta.
Walser sanoi myöhemmin työstään: "Apulainen on täysin realistinen romaani. Minun ei melkein tarvinnut ajatella mitään. Elämä on hoitanut kaiken puolestani." [kymmenen]