Pavel Stepanovitš Prokkonen | |||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Pavel Stepanovitš Prokofjev | |||||||||
Karjalan ASSR:n korkeimman neuvoston puheenjohtajiston 3. puheenjohtaja | |||||||||
20. elokuuta 1956 - 18. heinäkuuta 1979 | |||||||||
Edeltäjä | asema palautettu | ||||||||
Seuraaja | Ivan Pavlovich Mankin | ||||||||
RSFSR:n korkeimman neuvoston puheenjohtajiston varapuheenjohtaja | |||||||||
11. huhtikuuta 1967 - 18. heinäkuuta 1979 | |||||||||
Karjalan-Suomen SSR:n ministerineuvoston 3. puheenjohtaja | |||||||||
24. helmikuuta 1950 - 16. heinäkuuta 1956 | |||||||||
Edeltäjä | Voldemar Matveevich Virolainen | ||||||||
Seuraaja | Tehtävä lakkautettu | ||||||||
Karjalan-Suomen SSR:n ministerineuvoston 1. puheenjohtaja | |||||||||
15. maaliskuuta 1946 - 1947 | |||||||||
Edeltäjä | Asema perustettu | ||||||||
Seuraaja | Voldemar Matveevich Virolainen | ||||||||
Karjalais-suomalaisen SSR:n kansankomissaarien neuvoston toinen puheenjohtaja | |||||||||
Heinäkuu 1940 - 15. maaliskuuta 1946 | |||||||||
Edeltäjä | Asema perustettu | ||||||||
Seuraaja | Tehtävä lakkautettu | ||||||||
Suomen demokraattisen tasavallan Karjala -asioiden ministeri | |||||||||
1. joulukuuta 1939 - 12. maaliskuuta 1940 | |||||||||
Syntymä |
16. heinäkuuta 1909 Klyushina Gora, Povenets Uyezd , Olonetsin kuvernööri , Venäjän valtakunta |
||||||||
Kuolema |
18. heinäkuuta 1979 (70-vuotias) |
||||||||
Hautauspaikka |
|
||||||||
Nimi syntyessään | Pavel Stepanovitš Prokofjev | ||||||||
Lähetys | CPSU | ||||||||
koulutus |
1. Leningradin Neuvostoliiton rakentamisen instituutti. M. I. Kalinina 2. Korkeampi puoluekoulu liittovaltion bolshevikkien kommunistisen puolueen keskuskomitean alaisuudessa 3. Leningradin valtionyliopisto |
||||||||
Ammatti | lakimies , johtaja | ||||||||
Toiminta | valtiomies, poliitikko | ||||||||
Palkinnot |
|
||||||||
taisteluita |
Pavel Stepanovitš Prokkonen ( suomen . Paavo Prokkonen ; oikea nimi - Prokofjev ) ( 16. heinäkuuta 1909 , Klyushina Goran kylä , Povenetskin piiri , Olonetsin lääni , Venäjän valtakunta - 18. heinäkuuta 1979 , Petroskoi , Karjalan liittotasavalta , SSSR ) Neuvostovaltio ja poliitikko , Karjalan-Suomen SSR :n ministerineuvoston kansankomissaarien neuvoston puheenjohtaja ( 1940-1947 , 1950-1956 ) , Karjalan ASSR : n korkeimman neuvoston puheenjohtajiston puheenjohtaja ( 1956-1979 ) .
Syntyi karjalaisessa Klyushina Goran kylässä köyhän karjalaisen talonpojan perheeseen [1] . Hän osallistui lapsena punaisten partisaanijoukkojen toimintaan Suomen joukkojen miehittämillä alueilla. Myöhemmin hän päätyi orpokotiin . Vuosina 1922-1925 hän opiskeli Padanan maalaiskoulussa . Vuodesta 1925 lähtien hän työskenteli yksityisessä taloudessa, metsurina hakkuualueilla, osuuskaupan myyjänä, keskinäisen edun rahaston talonpoikaisyhdistyksen komitean puheenjohtajana, sihteerinä, Klyushinogorskin kyläneuvoston puheenjohtajana.
NKP:n jäsen (b) vuodesta 1930 . Vuonna 1934 hän valmistui Leningradin Neuvostoliiton instituutista. M. I. Kalinin, jonka jälkeen hänet nimitettiin Olonetsin piirin työväenvaltuuston toimeenpanevan komitean ohjaajaksi, jonka johtokunnan puheenjohtajaksi hänestä tuli jo vuonna 1937 . Vuonna 1938 hänet ylennettiin Karjalan ASSR :n johdon puhdistusten jälkeen Karjalan ASSR :n kansankomisaarien neuvoston varapuheenjohtajaksi.
Joulukuussa 1939 hänet otettiin nimellä Paavo Prokkonen ( suomeksi Paavo Prokkonen ) Terijoen hallitukseen , jonka neuvostohallitus perusti muuttamaan Suomen laillista hallitusta puna-armeijan täydellisen voiton sattuessa talvella. Sota . Kansallisuudeltaan karjalaisena Prokkonen sai "Karjalan ministerin" salkun perustetussa hallituksessa. Hän osallistui henkilökohtaisesti vihollisuuksiin, oli mukana hiihtoyksiköiden järjestämisessä. Kuoreshokki taistelussa Loimolan lähellä . Neuvostoliiton ja Suomen välisen sodan päättyessä Terijoen hallitus hajosi. Prokkonen jatkoi uraansa Karjalais-Suomi SSR :n valtiorakenteissa , vuonna 1940 hänet nimitettiin Karjalan-Suomen SSR:n kansankomissaarien neuvoston ensimmäiseksi puheenjohtajaksi, valittiin Karjalais-Suomi SSR:n korkeimman neuvoston varapuheenjohtajaksi. .
Suuren isänmaallisen sodan alkaessa hänet nimitettiin KFSSR:n valtionpuolustuskomitealta Kirovin rautatien kunnostamiseen ja hakkuihin. Lisäksi hän oli mukana järjestämässä aseiden ja ammusten tuotantoa rintaman tarpeisiin. Hän osallistui henkilökohtaisesti kranaattien testaukseen, minkä seurauksena hän menetti oikean kätensä.
Vuonna 1947 hänet lähetettiin opiskelemaan NLKP:n keskuskomitean alaisuudessa olevaan korkeampaan puoluekouluun , minkä jälkeen vuonna 1950 hänet nimitettiin KFSSR:n ministerineuvoston puheenjohtajaksi.
Vuonna 1957 hän valmistui poissaolevana Leningradin valtionyliopiston oikeustieteellisestä tiedekunnasta .
KFSSR : n muuttumisen Karjalan ASSR :ksi ja O. V. Kuusisen eron jälkeen hänet valittiin Karjalan ASSR:n korkeimman neuvoston puheenjohtajiston puheenjohtajaksi. Hän toimi tässä tehtävässä kuolemaansa asti vuonna 1979 .
Hänet valittiin edustajaksi NLKP:n 19.-25 . kongressiin . NKP:n keskustarkastuskomission jäsen ( 1952-1961).
Hänet haudattiin Sulazhgorskyn hautausmaalle Petroskoissa.
vuodesta 1921 | Karjalan johtajia|
---|---|
Karjalan työväen kommuunin johtajat |
|
Autonomisen Karjalan SSR : n kansankomissaarien neuvoston , Karjalais-suomalaisen SSR : n kansankomisaarien neuvoston, Karjalan TSSR : n ministerineuvoston puheenjohtajat |
|
Puolueen johtajat |
|
Karjalan autonomisen SSR :n keskuskomitean puheenjohtajat |
|
Korkeimman neuvoston puheenjohtajiston puheenjohtajat |
|
Korkeimman neuvoston puheenjohtaja | Viktor Stepanov (1990-1994) |
Karjalan tasavallan hallituksen puheenjohtajat |
|
Karjalan tasavallan päämiehet |
|
Karjalan hallitusten päämiehiä vuodesta 1921 | |
---|---|
CPC :n alueellisen toimeenpanevan komitean puheenjohtaja | Edward Gylling (1921-1923) |
Karjalan ASSR :n kansankomissaarien neuvoston puheenjohtajat |
|
Karjalais-suomalaisen SSR :n kansankomissaarien neuvoston / ministerineuvoston puheenjohtajat |
|
Karjalan ASSR :n ministerineuvoston puheenjohtajat |
|
Neuvostoliiton jälkeinen Karjalan tasavalta |
|