Päätös 1199 | |
---|---|
| |
Urut | Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvosto |
päivämäärä | 23. syyskuuta 1998 |
Tapaaminen | nro 3930 |
Koodi | S/RES/1199 |
Äänestys |
|
Aihe | Kosovon tilanne |
Tulokset | Hyväksytty |
Turvallisuusneuvoston kokoonpano vuodeksi 1998 | |
pysyviä jäseniä |
|
ei- pysyviä jäseniä |
|
Asiakirja |
YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1199 on asiakirja, joka hyväksyttiin 23. syyskuuta 1998 YK:n turvallisuusneuvoston 3930. kokouksessa Kosovon poliittisen kriisin yhteydessä . Viitaten 31. maaliskuuta 1998 annettuun päätöslauselmaan 1160 Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvosto vaati, että Kosovon konfliktin albaani- ja jugoslaviaosapuolet lopettavat vihollisuudet ja panevat täytäntöön tulitauon alueella [1] .
Kosovon sota | |
---|---|
tausta Likoshane ja Chirez prekaz Tapahtumat sodan aikana YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1160 Tapahtuma 23. huhtikuuta 1998 Decani Lapushnik Belachevac Lubenich Lodge Rajaselkkaukset 18. heinäkuuta 1998 Klechka Orahovac Ainutlaatuinen Glodjane Radonich YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1199 Verilöyly Gorn Obrinissa YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1203 YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1207 Rajataistelu 3. joulukuuta 1998 Ammush 14. joulukuuta 1998 Panda Bar Podujevo (1) Racak Podujevo (2) Jugoslavian pommitukset Budzhanovtsi Novi Sad Bela Tskva Velika Krushe Suva joki Izbica Drenica Tapaus 13. huhtikuuta 1999 Koshare Grdzelica Gjakova Belgradin TV-keskus Mezha Jugoslavian puolustusministeriön rakennuksen pommitukset Luzhane Vuchitrn Nisin rypälepommitukset Kiinan suurlähetystö Belgradissa Corisha harkko Tehosteet Pristinan lentokenttä Prizren Staro Gratsko Mätä Serbian kulttuuriperintö Häiriö |
Turvallisuusneuvosto kutsuttiin koolle keskustelemaan Kosovon taisteluista ja erityisesti Serbian turvallisuusjoukkojen ja Jugoslavian armeijan liiallisesta voimankäytöstä, joka johti moniin siviiliuhreihin ja YK:n pääsihteerin Kofi Annanin mukaan siirtymiseen. yli 230 000 ihmistä kotoisin [2] [3] . Suurin osa pakolaisvirrasta suuntautui Pohjois-Albaniaan , Bosnia ja Hertsegovinaan ja muihin Euroopan maihin, ja Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutettu (UNHCR) arvioi, että 50 000 ihmistä jäi ilman suojaa ja perusmukavuuksia [3] . Virasto vahvisti kaikkien pakolaisten oikeuden palata ja totesi, että "Kosovoa uhkasi humanitaarinen katastrofi ihmisoikeuksien ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkaustapausten lisääntyessä " [4] . Samalla tuomittiin minkä tahansa konfliktin osapuolen tekemät väkivallanteot sekä terrorismi [3] . Lisäksi neuvosto vahvisti päätöslauselmaan 1160 (1998) viitaten , että Kosovon asemaan olisi sisällyttävä suurempi autonomia ja itsehallinto [3] .
Toimiessaan peruskirjan VII luvun mukaisesti Yhdistyneet Kansakunnat vaati, että kaikki osapuolet lopettavat vihollisuudet ja kunnioittavat tulitaukoa. Jugoslavian hallitukseen ja Kosovon albaanien johtoon vedottiin kiireellisesti, jotta ne ryhtyisivät välittömiin toimenpiteisiin alueen humanitaarisen tilanteen parantamiseksi ja neuvottelujen aloittamiseksi kriisin ratkaisemiseksi. Neuvosto vaati Jugoslavialta:
a) lopettamaan turvallisuusjoukkojen toiminnan, joka vaikuttaa siviiliväestöön; b) sallia kansainvälisten tarkkailijoiden läsnäolon ja taata heidän liikkumisvapaus; c) helpottaa pakolaisten paluuta UNHCR:n ja Punaisen Ristin kansainvälisen komitean kanssa ja varmistaa humanitaarisen avun toimittaminen Kosovoon; d) edistyä nopeasti kohti poliittista ratkaisua Kosovon tilanteeseen.Yhdistyneet Kansakunnat korosti Serbian presidentin Slobodan Milosevicin sitoutumista poliittisin keinoin konfliktin ratkaisemiseksi, siviileihin kohdistuvien kostotoimien välttämiseksi, kansainvälisten humanitaaristen järjestöjen ja tarkkailijoiden liikkumisvapauden takaamiseksi sekä pakolaisten turvallisen paluun varmistamiseen. Samaan aikaan Kosovon albaanien johto joutui tuomitsemaan terrorin alueella.
Turvallisuusneuvosto suhtautui myönteisesti diplomaattisen tarkkailijavaltuuskunnan perustamiseen Kosovoon ja kehotti Jugoslavian liittotasavallassa edustettuina olevia valtioita ja järjestöjä seuraamaan jatkuvasti Kosovon tilannetta [5] . Jugoslaviaa muistutettiin, että hän oli vastuussa diplomaattisen, kansainvälisen ja valtiosta riippumattoman humanitaarisen henkilöstön turvallisuudesta. Konfliktin molempia osapuolia kehotettiin tekemään yhteistyötä entisen Jugoslavian kansainvälisen tuomioistuimen (ICTY) kanssa mahdollisten loukkausten johdosta ja tarpeesta saattaa vastuuseen siviilien huonosta kohtelusta ja heidän omaisuutensa tarkoituksellisesta tuhoamisesta vastuussa olevat.
Lopuksi YK:n pääsihteeriä pyydettiin raportoimaan säännöllisesti neuvostolle alueen kehityksestä. Vastauksena Kofi Annan totesi, että jos nykyistä päätöslauselmaa ei panna täytäntöön, ryhdytään lisätoimiin rauhan ja turvallisuuden palauttamiseksi Kosovoon.
Päätöslauselma hyväksyttiin 14 YK:n turvallisuusneuvoston jäsenen äänestyksellä . Kiina pidättyi äänestämästä vedoten siihen, että konflikti on luonteeltaan sisäpoliittinen [1] .
(14) | Pidättyi äänestämästä (1) | vastaan (0) |
---|---|---|
* YK:n turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenet on lihavoitu |
Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmat vuonna 1998 | |
---|---|
|