Savchuk, Valeri Vladimirovich

Valeri Vladimirovich Savchuk ( 1. toukokuuta 1954 , Kramatorsk , Donetskin alue ) [1]  - venäläinen filosofi , kuvataideanalyytikko, kuraattori , taiteilija.

Filosofisten tieteiden tohtori , Pietarin valtionyliopiston filosofian tiedekunnan ontologian ja tiedon teorian osaston professori . Kansainvälisen taidehistorioitsijoiden ja taidekriitikkojen liiton (AIS) jäsen, "Vapaa kulttuuri", "Pushkinskaya - 10" -yhdistyksen taiteilijaliiton jäsen.

Toiminnan ja taidenäyttelyiden, myös ulkomaisten, osallistuja ja kuraattori: Hampuri, Kotka (Suomi), Documenta X (Kassel), Varsova, Sao Paulo, Tartto jne. Taiteilijana hän työskentelee performanssin, kaupunkiveiston ja asennus.

Elämäkerta

Syntynyt Savchuk Vladimir Vasilyevich ja Ekaterina Alexandrovnan perheeseen. Isänpuoleiset isoisoisät olivat sukua kauppiaille Shcherbakoville, jotka ennen vallankumousta omistivat nahkayrityksen Kurskin maakunnassa [2] . Hän vietti lapsuutensa Kazakstanissa , missä hänen isänsä kehitti neitsytmaita [3] .

Vuonna 1979 hän valmistui Leningradin valtionyliopiston filosofian tiedekunnasta. A. A. Zhdanova . Vuodesta 1981 vuoteen 1984 hän jatkoi opintojaan siinä jatko-opinnoissa, minkä seurauksena hän puolusti väitöskirjaansa "Uskomuksen muodostumisen teoreettinen analyysi". Vuonna 1986 hänestä tuli assistentti ontologian laitoksella. Hän johti filosofian tiedekunnan nuorten tutkijoiden neuvoston työtä.

Vuonna 1989 hän perusti New Archaic Societyn (V. Drapkin, E. Kozlov, A. Demichev), jonka ideana oli voittaa postmodernismi [4] . Joulukuun 11. päivänä 1990 tämä seura järjesti festivaalin Leningradin kahvilassa Stray Dog . Vuonna 1991 hänestä tuli apulaisprofessori . Vuodesta 1994 vuoteen 1996 hän opiskeli tohtoriksi Pietarin valtionyliopiston filosofian tiedekunnan ontologian ja tiedon teorian laitoksella. Vuonna 1995 New Archaic Society muutettiin Thanatologists Associationiksi , jonka puheenjohtajana toimi A. V. Demichev. Tähän mennessä Savchuk julkaisi ensimmäisen kirjansa "Veri ja kulttuuri", joka ilmaisee hänen tärkeimmät ajatuksensa "uudesta arkaaisesta ajanjaksosta". Vuonna 1996 hän puolusti väitöskirjaansa aiheesta "Arkaaisen tila: reflektoinnin rajat". Vuonna 1997 hänestä tuli professori.

Vuonna 1997 hän piti Saksassa luentosarjan "Art in the Post-Information Age" Greifswaldin yliopistossa ja sitten seuraavana vuonna samassa paikassa "Art in the Post-Modern Age". Vuonna 2008 Savchuk jatkoi yhteistyötään saksalaisten kollegoidensa kanssa saatuaan DAAD-stipendin osallistuakseen Suunnistusfilosofia -konferenssiin.

Vuonna 2000 hän teki raportin kansainvälisen kongressin "Image and Violence" täysistunnossa Sao Paulossa ( Brasilia ). Vuonna 2001 hän harjoitteli Berliinin vapaassa yliopistossa (DAAD-stipendi)

Vuonna 2003 hän siirtyi työssään visuaalisen kuvan ja valokuvauksen analyysiin, joka vuoteen 2005 mennessä ilmaantui kirjassa Valokuvauksen filosofia.

Vuonna 2007 hänestä tuli vieraileva professori Southern Federal Universityssä ( Rostov-on-Don ). Samalla hän ilmaisi ensin kiinnostuksensa mediafilosofiaa kohtaan (Savchuk jäljittelee tämän termin kirjoittajan Rudolf Fitziin [5] ) järjestämällä konferenssin "Media filosofian aiheena" Pietarissa [6] . 22. kesäkuuta 2010 lähtien hän on Mediafilosofian keskuksen perustaja ja johtaja [7]

Filosofia

Filosofinen kiinnostus Savchuk kasvaa epistemologisten kysymysten pohjalta - hän on valmistunut logiikan laitokselta. Marxilainen tiedon teoria, joka vahvisti käytännön totuuden kriteerinä (Leningradissa tämän suuntauksen kehitti B. I. Lipsky ), yhdistettynä länsieurooppalaisen (post)strukturalismin harrastukseen johti hänet uuteen arkaaiseen ja arkaaiseen heijastukseen . (vrt. Claude Levi-Straussin "primitiivisen ajattelun" ideat ), jossa tieto liukenee muiden todellisuuden hallitsemisen muotojen synteettiseen ykseyteen. Myöhemmin nämä käsitteet muunnetaan alkuperäiseksi topologisen heijastuksen käsitteeksi , jonka uskotaan olevan puhtaan järjen vastakohta (josta fenomenologit kritisoivat sitä [8] ). Tämä synteettinen ymmärrys kognitioprosessista nojaa tiedostamattomaan ("arkaaiseen"), joka on riittävä perusta postmodernismin perusteettomuuden voittamiseksi . Hän tulee lähemmäksi thanatologeja ja nekrorealisteja , ja hän väittää, että alitajunnan ydin on ensimmäinen haava , jonka ilmentymä on aina veri . Savchuk vaatii filosofian ja nykytaiteen vuorovaikutusta kehittäen ajatuksia filosofista taiteilijana, jossa performanssi  korvaa käytännön. Hän uskoo, että tietoyhteiskunnan jälkeen tulee post -informaatioyhteiskunta (jossa tieto ei enää informoi) [9] , ajattelun ehdollistaa ruumiillisuus, eivätkä rationaalinen ja irrationaalinen vastusta toisiaan ( logos - asennon käsite ).

Myöhemmin ( 2000- luvun alussa ) Savchukin filosofisessa työssä tapahtuu siirtymä "uudesta arkaismista" ja "kehon kanssa ajattelusta" "mediafilosofiaan " , kun todellisuus ilmestyy mediatodellisuutena . joista tulee kulttuurisia [10] (postintellektuaalit tai lähes älykäs studioplankton) ja kommunikantteja (persoonaton kommunikoinnin subjekti ) [11] . Hän julistaa ja perustelee teesit: "kaikki on mediaa", "media on sisällämme" ja "media havaitsee meidät".

Saavutukset

20 kirjan ja yli 300 julkaisun kirjoittaja - tieteellisiä artikkeleita, esseitä, kriittisiä ja analyyttisiä artikkeleita nykytaiteesta , kuraattori- ja taideprojekteista. Valitut teokset on käännetty englanniksi, bulgariaksi, liettuaksi, saksaksi, puolaksi, portugaliksi, serbiaksi ja suomeksi. Kirja "Veri ja kulttuuri" oli analyysin kohteena Konstanzin yliopiston seminaareissa prof. I. P. Smirnova . "Veri ja kulttuuri" -kirjaan pohjautuva esitys lavastettiin vuonna 2005 ARKI-teatterissa.

Bibliografia

• Veri ja kulttuuri. Pietari, Pietarin valtionyliopisto, 1995. - 180 s. ( fragmentti )
• Suuntautumisstrategiat postmodernissa. SPb., BoreyPrint, 1996. (yhteiskirjoittaja). – 180 s.
• Veri ja kulttuuri. Jyväskyd, - Atena, 1996. - 275 s.
• Apulaisprofessorien elämästä. SPb., BoreyPrint, 1997. - 58 s. ( fragmentti )
• Hermeneutiikka ja dekonstruktio. St. Petersburg, Publishing House of S. B. K, 1999. (Yhteiskirjoittaja) - 255 s.
• Taiteen muuntaminen. Pietari: Petropolis, 2001. - 288 s. arvostelu
• Todellisuustila. Pietari, Pietarin valtionyliopisto, 2004. - 280 s. ISBN 5-288-03394-3 arvostelu
• Johdatus topologiseen reflektointiin (luentokurssi). Pietari, Pietarin Filosofisen Seuran kustantamo, 2004. - 187 s.
• Valokuvauksen filosofia. St. Petersburg: Publishing House of St. Petersburg State University, 2005. - 256 s. ISBN 5-288-03569-5
• Valery Luccan käsitteellinen ekspressionismi. Pietari, Kulttuuritutkimuksen akatemia (kustantaja) , 2008. - 208 s. (Tekijänä yhdessä A. A. Kurbanovskin kanssa).
• Topologinen heijastus. M.: "Kanon +" ROOI "Kuntoutus", 2012. - 416 s. ISBN 978-5-88373-285-9

Julkaisuja johtavissa ulkomaisissa aikakauslehdissä

• Gott ist tot, doch der Kater lebt? // Paragrana (Internationale Zeitschrift für Historische Anthropologie), Band 8, Heft 2/1999: Idiosynkrasien, Seite 224-229 (Aus dem Russischem von Jan Koehler).
• Umo Jornada Antartica // Koskettamalla. 2000. s. 3 (portugaliksi).
• Der Aktionismus als das Konversive des Topos // Menschen Formen. Aufsatze. Tectum Verlag, Marburg, 2000, s. 115-124.
• Marginalien // Les Carnets Ernst Juenger. 2000, nro 5. S. 205-207
• Filosofia Marschissa // Oliko kostet den Kopf? Ausgesetztes Denken Der Aisthesis zwischen Abstraktion und Imagination. Dietmar Kamper zum 65. Geburtstag. hg. Herbert Neidhöfer, Bernd Ternes. Tectum Verlag, Marburg, 2001, s. 450-469.
• Kriptologie der Gewalt // Ver-Schiede der Kultur. Menschen Formen. Aufsätze zur Kippe kulturantropologischen Nachdenkens. bd. II. Tectum Verlag, Marburg, 2002, s. 452-462.
• Kirjasta Nude - Kitaev - Nude // The Russian Nude: XXth Centuri Photography Luke & A Galelery of Modern Art, Lontoo, 2002. S. 5 - 8.
• Alaston jälkeinen eroottinen aika // Das rigorose Glück. Erste Annarung. Hrg. Bernd Ternes ja dem RG - Verein. Aufsatze. Marburg: Tectum Verlag, 2002, s. 168-227.
• Kulturologen sind in Russland mehr wert als Philosophen // Philosophieren im Ostseeraum. Beiträge des Nord - und osteurophäischen Forums für Philosophie. Greifswald. / Hrsg. Carola Hantsh. Weisbaden: Harrassowitz Verlag, 2004, s. 239-247
• Die Russische Seele ist kein grösseres Geheimnis als die deutsche Vernunft // Ostseezeitung. Greifswalder Zeitung. 09.09.2005 Nro 211. S. 15.
• Struktura chwili w kuva // Kwartalnik Fotografia. 2005. Nro 19. S. 87-90.
• Hetken rakenne valokuvauksessa // Fotografia. 2005. Nro 19. S. 119 −12
• Die postinformationelle Gesellschaft: von der Totalität zur Lokalisierung // Globale Wirtschaft und humane Gesellschaft. Ost-, West- und Südprobleme / Hrg. von Rudolf Hermeier, Mark M. Huessy, Valerij Ljubin . Munster. 2006. S. 93-96.
• Blut und Gemeinschaft // Mythen des Blutes / Christina von Braun; Christoph Wulf (Hg.). Frankfurt am Main: Campus Verl. 2007. S. 272-280.
• Venäläisen filosofian mediaalisesta lähteestä // Wiener Slawistischer Almanach. / Herausgeber: Aage A. Hansen-Löve/ Tilmann Reuther. bändi. 61. 2009.
• Pataljoona nihilismiä vastaan ​​Venäjällä // Filosofisia vaihtoehtoja. 2010, nro 3. s. 105-123 (bulgariaksi kääntänyt N. Dimitrova)
• Alaston jälkieroottisella aikakaudella // Ghrebh-Revista de SemiCtica, Cultura e MMdia. / [1]

Muistiinpanot

1. ↑ Savchuk Valeri Vladimirovich
2. ↑ Savchuk Valeri Vladimirovich (pääsemätön linkki) . Haettu 13. helmikuuta 2012. Arkistoitu alkuperäisestä 5. heinäkuuta 2008. (määrätön) 
3. ↑ Valokuvaajan asento - logoposo . Käyttöpäivä: 16. helmikuuta 2012. Arkistoitu alkuperäisestä 8. maaliskuuta 2016. (määrätön)
4. ↑ "Uutta arkaaista" matkalla . Haettu 13. helmikuuta 2012. Arkistoitu alkuperäisestä 27. joulukuuta 2010. (määrätön)
5. ↑ MEDIAFILOSOFIAN VÄLTTÄMÄTTÖMÄYS . Haettu 13. helmikuuta 2012. Arkistoitu alkuperäisestä 5. toukokuuta 2011. (määrätön)
6. ↑ Venäjän mediafilosofian alue . Haettu 13. helmikuuta 2012. Arkistoitu alkuperäisestä 5. toukokuuta 2011. (määrätön)
7. ↑ Tilaus tieteellisen keskuksen "Mediafilosofia" perustamisesta. Arkistokopio 4. maaliskuuta 2016 Wayback Machinessa >
8. ↑ Andrei Patkul. Muutamia vaikutelmia, jotka syntyivät Valeri Savchukin teoksen lukemisesta . Haettu 16. helmikuuta 2012. Arkistoitu alkuperäisestä 1. helmikuuta 2014. (määrätön)
9. ↑ Savchuk V. V. Jälkitietoyhteiskunnan mies // Pietarin yliopiston tiedote. Ser. 6, 1998, nro 3. (nro 20). — P.18-23
10. ↑ Älykäs. Älyllinen. Kulttuurista . Käyttöpäivä: 17. helmikuuta 2012. Arkistoitu alkuperäisestä 7. tammikuuta 2012. (määrätön)
11. ↑ Kommunikaatio on kommunikoinnin epifenomeni . Käyttöpäivä: 16. helmikuuta 2012. Arkistoitu alkuperäisestä 9. maaliskuuta 2016. (määrätön)

Kirjallisuus

• Alekseev P. V.  Venäjän filosofit XIX-XX vuosisadalla. Elämäkertoja, ideoita, teoksia. 4. painos, M.: Akateeminen projekti , 2002. S. 843.
• filosofi. Sanakirja. Porvoo-Helsinki-Juva. WSOY 1999. s. 177.
• Uusakademismista kyiberfeminismiin: Pietarin todellista taidetta vuosituhannen vaihteessa. - CD Techno-Art-Ceter. 2000. Seura "Vapaa Kulttuuri" Pietari. Kulttuurikaupungin säätiö. Helsinki, 2000.
• Pietarin valtionyliopiston professori. Biobibliografinen sanakirja. St. Petersburg, St. Petersburg State University, 2005. S. 542-543.
• Artindex. Hakemistohakemisto. Valokuvaajat'06. Ongelma. II. SPb., 2007. C. 15.
• Kuka tekee filosofiaa Venäjällä nykyään / Comp. A.S. Nilogov . M., 2007. S. 266-282.

Linkit

• Sivu Pietarin valtionyliopiston filosofian instituutin verkkosivuilla
• Savchuk Valeri Vladimirovich
• Valeri Savchuk osoitteessa gif.ru
• Savchuk, Valeri Vladimirovich // Suuri venäläinen biografinen tietosanakirja (sähköinen painos). - Versio 3.0. — M .: Businesssoft, IDDC, 2007.

• Haavan metafysiikka // Steps: Philosophical Journal, 1992. N 2. S. 25-42
• Savchuk V. V. "Kuolema kasvoissa"  (pääsemätön linkki 21.5.2013 [3443 päivää] - historia ,  kopio ) (1998)
• Ajattelutapa: uusiutumaton venäläisen filosofian resurssi (Bulletin of the Samara Academy for the Humanities, 2007)
• Valeri Savchuk. Venäjän filosofian resursseista (2008)
• Valeri Savchuk: Objektiivista tietoa ei ole, ei koskaan ollut eikä tule olemaan! (2008)
• Valeri Savchuk. Miten filosofiaa tehdään Saksassa? (2008)
• FILOSOFIA HARBINISTA BERLIINIIN (2011)

	Bibliografisissa luetteloissa ISNI : 0000 0003 9990 4503 NKC : jo20191057569 NUKAT : n2013056016 SUDOC : 167100904 VIAF : 295550101 WorldCat VIAF : 295550101