Runoja proosassa

Runoja proosassa

"Runot proosassa" "Bulletin of Europe", 1882
Genre runoja proosassa (sykli)
Tekijä Turgenev, Ivan Sergeevich
Alkuperäinen kieli Venäjän kieli
kirjoituspäivämäärä 1877-1882 _ _
Ensimmäisen julkaisun päivämäärä 1882 (osa sykliä)
Wikilähde logo Teoksen teksti Wikilähteessä

Poems in Proosa  on useiden kymmenien proosarunojen sykli, jonka Ivan Turgenev on luonut elämänsä viimeisinä vuosina (1877-1882). Kaikkiaan kirjoittajan laatimassa valkoisessa käsikirjoituksessa on 83 runoa. Hänen elinaikanaan, joulukuussa 1882, 50 teoksen valikoima julkaistiin Vestnik Evropy -lehdessä . Turgenevin proosan tunnetuimpia (ja ytimekkäimpiä) runoja on "Venäjän kieli".

Luontihistoria

Valkoinen nimikirjoitus ilman yhteistä otsikkoa sisältää 83 numeroitua runoa, joissa on esipuhe "Lukijalle" ja luettelo runon nimistä. 50 runon tekstiä sisältävän ladontakäsikirjoituksen otsikko on ”Senilia. Runoja proosassa" [1] . Tämän otsikon alla kaikki 83 proosarunoa on sijoitettu Turgenevin kokonaisiin teoksiin 30 osaan (1982).

"Senilia" tarkoittaa latinaksi "seniliä". Toinen varhaisten proosarunokokoelmien käsikirjoituksista löytyy otsikko "Posthuma", eli "postuumi", mikä saattaa viitata siihen, että "näitä teoksia ei ollut tarkoitettu julkaistavaksi tekijän elinaikana" [2] . Syklin aikaisin päivätty teos on Drozd (I) ja Drozd (II) kirjoitettu elokuussa 1877 [3] . Suurin osa runoista syntyi vuosina 1878-1879, sitten tuli tauko, ja muutama runo kirjoitettiin lisää vuosina 1881-1882 [4] . Valkoisen käsikirjoituksen ensimmäisen arkin takapuolella, joka sisältää koko syklin, Turgenev antaa luettelon runoista otsikolla "Pluts", jota seuraa pienempi luettelo "Unelmista" ja toinen luettelo "Maisemat", joka sisältää vain kaksi teosta [5] . Luettelossa on myös 14 runon nimet, joiden käsikirjoituksia ei ole löydetty ja jotka "ilmeisesti puhuvat kirjoittajan toteutumattomista aikomuksista" [6] . Käsikirjoituksen viimeisellä sivulla on vuosiluku "1883!", mutta tälle vuodelle ei ole kirjoitettu uusia teoksia [7] .

Osa jaksosta julkaistiin Vestnik Evropy -lehden toimittajan M. M. Stasyulevichin sinnikkäiden pyyntöjen ansiosta . Vieraillessaan kirjailijan luona kesällä 1882, Stasyulevitš kysyi, olivatko huhut Turgenevin kirjoittamisesta uutta romaania totta. Hän vastasi kieltävästi ja näytti "suuren nipun erikokoisia ja -värisiä kirjoitettuja arkkeja", selittäen, että tämä on "jotain sellaista, mitä taiteilijat kutsuvat luonnoksiksi, luonnoksiksi luonnosta, joita he sitten käyttävät maalaaessaan ison kuvan". Turgenevin mukaan hän ei kuitenkaan suunnittele paljon työtä, minkä todisteena hän aikoo antaa kaikki arkit Stasyulevitšille suljetussa muodossa säilytettäväksi kuolemaansa asti. Vastauksena toimittajan pyyntöön Turgenev luki hänelle "Kylä" ja "Masha", minkä jälkeen Stasyulevitš tarjoutui julkaisemaan välittömästi runosarjan proosassa. Turgenevin mukaan osa teoksista on "liian henkilökohtaisia ​​ja intiimejä" eikä niitä ole tarkoitettu julkaistavaksi. Tämän seurauksena Turgenev kuitenkin lähetti elokuussa 1882 Stasyulevitšille ensin neljäkymmentä ja sitten kymmenen muuta runoa julkaistavaksi lehdessä [8] . Bulletin of Europe nro 12 vuodelta 1882 (s. 473-520) julkaistiin 50 runon sykli otsikolla "Runot I. S. Turgenevin proosassa" toimittajan esipuheella. Muita runoja ei julkaistu kirjailijan elinaikana.

Genrenimitys "Runot ilman riimiä ja mittaria" löytyy jo Turgenevin varhaisista käsikirjoituksista [9] . Valmistautuessaan julkaisuun lehdessä hän ehdotti otsikkoa "Senilia. 40 runoa proosassa" (myöhemmin "40" korjattiin "50"), vaikka Stasyulevitš ehdottikin syklille nimeä "Zigzags" [9] . Lehdessä runot jaettiin kahteen kronologiseen osioon: "1878" ja "1879-1882". [10] .

Vuonna 1882 julkaisematta jääneet proosarunot julkaisi ensimmäisen kerran A. Mazon Pariisissa vuonna 1930, ja seuraavana vuonna S. Salomon julkaisi koko 83 runon syklin käsittämättömänä painoksena (150 kappaleen levikki). Neuvostoliitossa vuonna 1931 koko sykli julkaistiin B. V. Tomashevskyn toimituksella [11] .

Jakson kokoonpano

Turgenevin 30 osan kokonaisissa teoksissa julkaistiin 83 proosarunoa kahdessa osassa: ensimmäinen sisälsi 50 Vestnik Evropyssa julkaistua runoa (joissakin Turgenevin myöhemmässä versiossa) sekä sieltä pois jätetty "Kynnys", toinen. sisälsi 32 muuta runoa, joita ei julkaistu kirjailijan elinaikana. Runoja ei ole numeroitu julkaisussa.

Sykliä edeltää kirjoittajan puhe "Lukijalle":

Hyvä lukijani, älä juokse näitä runoja peräkkäin: kyllästyt todennäköisesti - ja kirja putoaa käsistäsi. Mutta lue ne yksitellen: tänään yksi asia, huomenna toinen, ja joku heistä ehkä istuttaa jotain sieluusi.

Ensimmäiseen osaan sisältyvät runot

Toiseen osaan sisältyvät runot

Aihe

Turgenevin proosan runot ovat aiheeltaan erilaisia: osa niistä on omaelämäkerrallisia ja heijastaa hänelle tapahtuneita tapahtumia (kuten Julia Vrevskajan kuolemaa tai kriitikkojen reaktiota romaaniin " Nov "), toiset ovat kuvauksia unista tai näkyistä. , mukaan lukien kohtaamiset kuoleman ("Vanha nainen", "Hyönteisen") tai fantasia ("Visit") kanssa. Useissa teoksissa Turgenev viittaa maaseudun ja talonpoikien elämään ("Kylä", "Schi"). Vuoden 1918 teoksessa "Turgenevin viimeinen runo" kirjallisuuskriitikko L. P. Grossman esittää teesin, että Turgenevin sykli on harmoninen sävellyskokonaisuus - "runo kuljetusta elämänpolusta"; tutkija tunnistaa seuraavat syklin pääteemat (joista jokainen on hänen mielestään omistettu kolmelle runolle): Venäjä, Kristus, maailmanloppu, kallio, luonto, rakkaus, kuolema, epäusko jne. [12] .

Tutkijat panivat merkille "kylän" läheisyyden " Metsästäjän muistiinpanoihin " ja kirjailijan varhaiseen romaaniin " Aatelisten pesä " [13] .

Runoissa "Keskustelu" Jungfraun ja Finsteraarhornin kahden alppihuippujen välisestä keskustelusta ja runossa "Kirous" havaitaan Byronin runon " Manfred " vaikutus, jonka Turgenev itse käänsi 1830-luvulla [14] . Tämä runo mainitaan myös runossa "U-a ... U-a!".

"Kuulette tyhmän tuomioistuimen..." ja "Tyytyväinen mies" heijastavat Turgenevin asennetta hänen viimeisimmän romaaninsa, Nov ', vihamielisiin arvosteluihin ; "Life Rule", "Fool", "Reptile", "Writer and Critic" [15] on myös suunnattu kriitikkoja vastaan .

"Yu. P. Vrevskajan muistoksi", kirjoitettu vuonna 1878, inspiroi kirjailija Julia Vrevskajan läheisen ystävän kuolema . Hän kuoli lavantautiin armeijassa Balkanilla, jonne hän meni armon sisarena [ 16] . Muistot Vrevskajasta ja Venäjän ja Turkin sodasta heijastuivat myös runoissa "Drozd (I)" ja "Drozd (II)".

"Viimeinen päivämäärä" kirjoitettiin vaikutelmana tapaamisesta vakavasti sairaan N. A. Nekrasovin kanssa kesällä 1877, vähän ennen viimeksi mainitun kuolemaa [17] .

"Kynnys" venäläistytöstä, joka valitsi tien palvella vallankumouksellisia ihanteita, valmisteltiin julkaistavaksi Vestnik Evropy -lehdessä, mutta sitä ei lopulta sisällytetty sensuurisyistä. Tutkijoiden mukaan runo on saanut inspiraationsa V. P. Zasulichin kohtalosta ja käyttää osittain maanalaisen lehtisen tekstiä, joka julkaistiin vuonna 1878 hänen kenraali Trepovin salamurhayrityksen yhteydessä . Turgenevin runon tekstiä jaettiin luetteloissa, runon esitteitä painettiin, myös kirjailijan hautajaispäivänä, ja Narodnaja Volya jakoi niitä yleisölle. Runo ilmestyi laillisesti Venäjän lehdistössä vasta vuonna 1905 [18] .

Runo "Kivi" heijasteli Turgenevin vaikutelmia hänen matkastaan ​​Venäjälle keväällä 1879, mukaan lukien kirjailijan lämmin vastaanotto nuorten tapaamisissa [19] .

Runo "Luonto" panee merkille italialaisen runoilijan Giacomo Leopardin proosavuoropuhelun "Islantilainen ja luonto" vaikutuksen [20] .

Proosan runon otsikon ”Kuinka hyviä, kuinka tuoreita olivat ruusut…” antoi rivi I. P. Myatlevin tuolloin puoliksi unohdetusta runosta vuodelta 1835 ”Ruusut”. Turgenevin proosan runojen julkaisemisen jälkeen linja sai suosiota ja siivekkääksi [21] .

Venäjän kieli

Epäilyksen päivinä, tuskallisten pohdiskelujen päivinä kotimaani kohtalosta, sinä yksin olet tukeni ja tukeni, oi suuri, voimakas, totuudenmukainen ja vapaa venäjän kieli! Ilman sinua, kuinka et joutuisi epätoivoon nähdessään kaiken, mitä kotona tapahtuu? Mutta ei voi uskoa, että sellaista kieltä ei annettu suurelle kansalle!

"Venäjän kieli" kirjoitettiin yksi syklin viimeisistä (kesäkuussa 1882), ja myöhemmistä runoista vain hän sisällytettiin "Eurooppatiedotteen" julkaisuun [22] . Tämä on runo, joka päättää valinnan, josta M. M. Stasyulevitš kirjoitti, että vaikka sen koko on "täsmälleen viisi riviä, nämä ovat kultaisia ​​rivejä, jotka kertovat enemmän kuin missään muussa tutkielmassa". Vuoden 1945 kirjan G. O. Vinokurin mukaan "venäjän kieli" "tuntuu jokaiselle venäläiselle koululaiselle ja se on tullut venäläisen lukutaitoisen ihmisen joka minuuttitietoisuuteen" [23] .

Runo "Kokous" on osittain uudelleen kerrottu (sankarin unelmana) Turgenevin tarinassa " Klara Milich " [23] .

”Kenen kanssa väitellä…” on saanut inspiraationsa Turgenevin monivuotisista kiistoista kriitikko V. V. Stasovin kanssa [24] .

"Voi nuoruuteni! Oi tuoreuteni! jota kutsutaan hieman muunnetuksi linjaksi Gogolin " Kuolleista sieluista " ("Voi nuoruuteni! Voi tuoreutta!") [25] .

"Kävelin korkeiden vuorten keskellä" on syklin ainoa runo sanan kirjaimellisessa merkityksessä: se on kirjoitettu jambisella tetrametrillä ja siinä on ristiriimejä [26] .

"Kun olen poissa…", tutkijoiden mukaan, on omistettu Pauline Viardotille [27] .

Runon nimi "Nessun maggior dolore" ("Suurempaa surua ei ole...") on lainattu Danten jumalallisesta komediasta [28] .

Runo "Kiinnitetty pyörän alle" käyttää Juggernautin vaunun kuvaa , jonka Turgenev mainitsi useaan otteeseen muissa teoksissa [29] .

Runon "Puuteni" sankarin prototyyppi on mahdollisesti historioitsija ja teatterihahmo S. A. Gedeonov [30] . Tämä on valkoisen muistivihkon viimeinen runo, numero 83.

Havainto

Välittömästi Vestnik Evropyn julkaisemisen jälkeen proosan runojen julkaisemisen jälkeen Turgenev sai useita myönteisiä vastauksia ystäviltä ja tuttavilta, mukaan lukien M. M. Kovalevsky , V. P. Gaevsky , Zh. A. Polonskaya , I. A. Goncharov , L. N. Tolstoy [31 ] Arvostelut alkoivat ilmestyä aikakauslehdissä: esimerkiksi artikkelissa Ars. Vvedenskyn " Äänessä " sanottiin, että Turgenevin sykli on "todella runoja, jotka on täynnä inhimillistä ajattelua, joka jatkuvasti ja lakkaamatta kuulostaa joka kohdasta", ja sanomalehdessä " Odessky leaf " tuntematon kriitikko kirjoitti, että lehden sivuilla " kunnioitetun taiteilijan hajallaan runolliset kipinät - kipinät hengittävät runoutta ja ajatuksen syvyyttä" [32] .

Jo Turgenevin elinaikana osa hänen proosarunoistaan ​​käännettiin eurooppalaisille kielille. Kolmenkymmenen runon ranskankielisen käännöksen valmisteli ja julkaisi Turgenev itse yhdessä P. Viardot'n kanssa pariisilaisen Revue politique et littéraire -lehden kahdessa numerossa. Käännös oli nimeltään "Petits poèmes en prose", ja se ilmestyi samanaikaisesti Vestnik Evropyn julkaisun kanssa joulukuussa 1882. Samana vuonna ilmestyi italialainen käännös ja vuonna 1883 saksaksi, englanniksi, tanskaksi, ruotsiksi, tšekkiksi, serbiaksi ja unkariksi [33] .

Turgenevin "runot proosassa" "toi venäläiseen kirjallisuuteen uuden pienimuotoisen proosagenren" [34] ; seuraavina vuosikymmeninä ilmestyi useita tämän tyyppisiä teoksia, mukaan lukien Ya. P. Polonskyn , A. N. Chernyshevskyn, V. M. Garshinin , K. D. Balmontin , I. A. Buninin ja I. F. Annenskyn teokset .

Kirjallisuus

Muistiinpanot

  1. ↑ Turgenev. PSS. Notes, 1982 , s. 442.
  2. ↑ Turgenev. PSS. Notes, 1982 , s. 444.
  3. ↑ Turgenev. PSS. Notes, 1982 , s. 445.
  4. ↑ Turgenev. PSS. Notes, 1982 , s. 445-446.
  5. ↑ Turgenev. PSS. Notes, 1982 , s. 447-448.
  6. ↑ Turgenev. PSS. Notes, 1982 , s. 449.
  7. ↑ Turgenev. PSS. Notes, 1982 , s. 452.
  8. ↑ Turgenev. PSS. Notes, 1982 , s. 452-453.
  9. ↑ 1 2 Turgenev. PSS. Notes, 1982 , s. 454.
  10. ↑ Turgenev. PSS. Notes, 1982 , s. 455.
  11. ↑ Turgenev. PSS. Notes, 1982 , s. 457-458.
  12. ↑ Turgenev. PSS. Notes, 1982 , s. 474-475.
  13. ↑ Turgenev. PSS. Notes, 1982 , s. 476-477.
  14. ↑ Turgenev. PSS. Notes, 1982 , s. 477-478, 517-518.
  15. ↑ Turgenev. PSS. Notes, 1982 , s. 480-481, 484-485, 520-521.
  16. ↑ Turgenev. PSS. Notes, 1982 , s. 491-492.
  17. ↑ Turgenev. PSS. Notes, 1982 , s. 492-493.
  18. ↑ Turgenev. PSS. Notes, 1982 , s. 493-498.
  19. ↑ Turgenev. PSS. Notes, 1982 , s. 509-510.
  20. ↑ Turgenev. PSS. Notes, 1982 , s. 510-511.
  21. ↑ Turgenev. PSS. Notes, 1982 , s. 512-513.
  22. ↑ Turgenev. PSS. Notes, 1982 , s. 451.
  23. ↑ 1 2 Turgenev. PSS. Notes, 1982 , s. 517.
  24. ↑ Turgenev. PSS. Notes, 1982 , s. 521-523.
  25. ↑ Turgenev. PSS. Notes, 1982 , s. 523.
  26. ↑ Turgenev. PSS. Notes, 1982 , s. 524.
  27. ↑ Turgenev. PSS. Notes, 1982 , s. 525.
  28. ↑ Turgenev. PSS. Notes, 1982 , s. 528.
  29. ↑ Turgenev. PSS. Notes, 1982 , s. 528-529.
  30. ↑ Turgenev. PSS. Notes, 1982 , s. 529.
  31. ↑ Turgenev. PSS. Notes, 1982 , s. 460-461.
  32. ↑ Turgenev. PSS. Notes, 1982 , s. 461.
  33. ↑ Turgenev. PSS. Notes, 1982 , s. 466-470.
  34. ↑ Turgenev. PSS. Notes, 1982 , s. 464.

Linkit